Intiaani

Viikonloppuna kyläilimme Kotkassa, jonne hyvät ystävämme muuttivat kesällä. Lapset olivat niin innoissaan nähdessään taas toisensa, että kokosivat esityksen, jossa pompittiin trampoliinilla ja toistettiin uudestaan ja uudestaan säettä "Me ollaan taas yhdessä". Voi toisia. <3

Toisella kertaa trampalla leikittiin intiaania. Sotamaalaukset maalattiin luomusti mustikalla.

Himokässähamstraaja

Muutto keväällä paljasti kässähamstraukseni laajuudeen. Varasto on sangen mittava. Luulin tilanteen  olevan hallinnassa, mutta vaatehuoneen täyttävät kangaspinot, nyssäkät ja muovikassit kertovat toista totuutta. Ideoita on paljon, niihin on valtavasti materiaalia, mutta joku ontuu. Oiskohan se se toteutus?

Kuvassa jemmojen hallittu osa - langat. Keväällä innostuin perkamaan langat ja myin ylijäämän kirppiksellä. Nyt pitäisi saada puikkoihin enemmän suihketta tai muuten pitää laittaa enemmän villaa kiertoon. Jemmojen hallitsematon osa, kankaat ja muut, ei todellakaan ole siististi laatikoissa.

Julistan jemmahaasteen alkaneeksi! Nyt on aika saattaa loppuun keskeneräiset ideat, karsia kangaspinoa, tikuttaa kerät neuleiksi ja luopua turhista aarteista. Vuoden loppuun mennessä pitää tarvikkeiden olla radikaalisti vähentynyt tai vähintäänkin perusteellinen selvitys materiaalin käytölle tehtynä. Loput siirtyvät armotta kiertoon. (Vaikka kuinka olisi iik ja ihana ja kyllä mä tästä vielä joskus jotain...) Liittyykö joku himokässähamstraaja haasteeseen?

Aloitin jo tänään. Kaivoin laatikosta Rowanin ihanaa tweediä vauvan haalaria varten. Puikotkin löytyi. Tosin vain neljä, mutta kai niilläkin lahjetta pyörönä neuloo.

Sielun peili

Pinterest.com on yksinkertaisuudessaan aivan mahtava sivusto. Se on sosiaalinen ideapankki, muistivihko, blogi, työkalu, huvitus. Kaunis, ihana - pelottava. Kyllä, pelottava. Pinterest on niin hyvä, että se pystyy vangitsemaan käyttäjiensä sielun ilmoitustauluille. Vaikka olen palvelun vannoutunut käyttäjä, välillä omia seiniä katsellessani on hurjaa huomata, miten paljaana oma sisin on esillä.

Mitä Pinterest paljastaa minusta? Pidän leteistä, pannoista (ja tiaroista!),  kiharoista. Hameista, huiveista, villatakeista. Valokuvista, tauluista ja kehyksistä. Juhlista, juhlista ja juhlista. Väreistä, runsaudesta, harmoniasta ja kaaoksesta. Herttaisuudesta, kauneudesta, suloisuudesta.  Pinterest ei valehtele. Olen aidosti kevytkenkäinen, pinnallinen ja turhamainen hempukka.

Minun seinät ovat täällä. Sen tarjoamia tietoja ei saa käyttää minua vastaan.

Keskimmäisen vanhempainillassa tehtiin esittelykierros niin, että piti keksiä adjektiivi, joka alkaa samalla kirjaimella kuin oma nimi. Olin ihan kauhuissani. Tämä on ihan kamala leikki. Adjektiivivalintahan kertoo Pinterestin tavoin ihan kaiken kertojastaan. Kierros eteni ja eteni. Kuuntelin muiden valintoja, enkä keksinyt mitään muuta sanaa kuin suloinen. Hätäpäissäni esittelin itseni Senja Sirkeäksi, koska suloinen tuntui liian paljaalta. Mutta että ihan sirkeä? Mitäköhän se edes tarkoittaa? Onko se turkua?

Minun nimikkoadjektiivini on muuten ihana. Ihana Ilona. Pelatkaa vaikka bullshitbingoa ja laittakaa jokaiseen ruutuun ihana. "Bingo!"

Tilkkupeitto

Oli isomummi ja isot säkilliset jämävillalankoja. Oli mummi ja puikot. Oli pieni tyttö, jolle peitto neulottiin.

Kyty ja käly muuttivat syksyksi Tanskaan. Vietettiin pienet läksiäiset perhepiirissä. Syötiin porkkanaa, lihapullia ja omenapiirakkaa. Käly tikutti käsissään pipoa pienelle vauvalle, pöydällä lojui kytyn neule puikkoineen. Kälyn äiti istui sohvalla kädet toimettomana, sormet syyhyten olisi halunnut iskeä pöydällä lojuvan neuleen kimppuun. (Minuakin syyhytti, vaikka peitin sen.)

Syystanskalaiset saatiin matkaan ja parin päivän päästä kahviteltiin perheen voimin paikallisessa kahvilassa. Siellä nökötti ikkunalaudalla pieni kori, jossa luki: "saa jatkaa kaulaliinan kutomista..." Pulla ja earl grey maistui paljon paremmalta neulomisen lomassa. Tämä konsepti on pakko lanseerata omallekin ikkunalaudalle.





Olen viime viikkoina rakastunut yhä enemmän pieneen kotikaupunkiimme. Kirjastoreissulla huomasin eteisessä laatikon, jonne sai viedä vanhoja aikakauslehtiä kiertoon ja napata mukaan mieluisat vaihdokit. Paikallisessa lankaliikkeessä on langoille samanlainen kori. Ja nyt kahvilassakin saa tikuttaa, jos oma neuletyö unohtuu kotiin. Jos meillä olisi piha ja omenapuita, ja jos meillä oli aita ja portti, niin portin vieressä olisi korillinen omenoita ja kyltti: "saa käydä omenavarkaissa".

Syksy!

Syksy on parasta aikaa vuodesta.  Syksyllä nautitaan yllättävän lämpimistä ja kuulaista päivistä (kuten tänään). Syksyllä syödään eväitä metsäretkellä kaatosateessa (kuten viime viikolla). Syksyllä kääriydytään kaulahuiveihin (kuten aina). Syksyllä kuuluu kuunnella Emma Salokoskea Veden alla (kuten tänään).  Syksy on säihkyvän kirpsakka. Pirskahteleva. Hedelmäinen ja marjaisa. (Vaikka anopin omenapuut eivät notkukaan tänä vuonna satoa. Oharit teki myös punaherukka.)

Tänään olen hassutellut komean poikani kanssa. Kävellyt esikoiseni kanssa ja kuvannut häntä  tunnelissa. Olen lohduttanut keskimmäistä, joka tipahti leikkitelineeltä. Olen lainannut pinon kirjoja kirjastosta ja nauranut kirjaston lainauskoneelle, joka onkin kirjoja rouskuttava lukutoukka.

Syksy on sulava, varma, vahva ja vakuuttava. Syksyllä kuuluu uskaltaa.

La Case de cousin Paul

In english below...

- -

Ostin pitkän ihailun jälkeen La Case de cousin Paulin koristevalot. Pakkauksen kotiin tuominen aiheutti valtavaa hykertelyä. Kauniita palloja rivissä. Oi ja voi. Kohta ne pääsisi lastenhuoneen ikkunalle.

Moni pallorivi päältä kaunis. Ostoshumala laantui nopeasti, kun valoja alettiin asentaa. Tämä olikin tee-se-itse-tuote. Jokaiseen ihanaan palloon piti itse leikata lovet ennen valojen kiinnittämistä. Voihan. Mukana ei tullut varapalloja. Pienen ajan näpertämisen, kiroilun ja miehelle delegoinnin jälkeen oikea tapa leikata lovet löytyi ja pallot saatiin ikkunaan. Mies keksi, että parhaiten pallot sai kiinnitettyä, kun leikkasi ohjeista poiketen pienen U:n, josta valo oli helppo ujuttaa ja sitten laittaa läppä esteeksi. Helpolla se rutiini ei kuitenkaan löytynyt ja muutama löysä pallo on mukana joukossa. On kuitenkin tunnustettava, että pienen ajan nieleskelin kyyneleitä, kun luulin, että kaikki pallot menevät samoin piloille kuin ensimmäiset ja hetki sitten ihana ostos muuttuukin räpäyksellä sudeksi ja sekundaksi.

Onneksi ei niin kuitenkaan käynyt.



Tässä vielä uunituore otos palloista in action. On ne. Ihanat. Leikkelyturhaumasta huolimatta. Tulisipa pian oikein pimeä syksy, niin palloja voisi ihailla muulloinkin kuin öisin.

- -

Here's the deal. I bought these lovely fancy lights by La Case de cousin Paul. I was just thrilled because I loved them and finaly I made up my mind and knew the color scheme I wanted. In home I opened the package and got devastated. This was peace of DIY-shit. They expected ME to CUT the balls with a SCISSORS and then assemble the lights. And there was no spare balls in the package in the case I would screw it up (very likely). (Jaiks! I don't want to destroy my treasure just after I got it.)

So, what did I do? I started to google. I googled desperately trying to find out bloggers and their experience in assembling the lights by La Case de cousin Paul. There-was-none. I had to be brave and crab my scissors and do it on my own (poor me).  I messed the first one (of course). Then I cursed and my hubby took the lead. He managed to figure out a technique that didn't destroy the balls. (We didn't manage to do it in the way the package briefed. The cut was either too small and mashed the ball or too big and the ball was too loose.)

Here it comes:  Cut little U-shape but don't cut it off. (Don't cut it complete off! Then the ball will be lost and like I said, there was no extras. [I really think there should be.]) With this U-shaped thingy it is easy to get the light inside the ball and then the U-shaped piece is easy to put as a stopper so the lights don't fall out. It worked and I decided to share my experience if there is another desperate googler searching for assembling experience.

In the end, I love it! I love it, love it, loooove it! Lights are in the play room of my children.

Ihan itte stailasin

Meillä asuu tähti. Casandra on synnynnäinen esiintyjä, jonka silmät ja koko olemus syttyy säihkeeseen, kun lava on vapaa. Tyttö on tähti ja stailisti. Keikkoja on monta päivässä ja vaatteita vaihdetaan vähintään yhtä useasti ja asuja yhdistellään varsin ennakkoluulottomasti.

Eilen tyttö valitsi kylille kuvassa olevan setin. Liian pientä kesälakkia korreloi liian isot housut ja liian pientä slipoveria liian iso t-paita. Sehän on yhtä kuin plusmiinus, eli sopivat! Vaviskaa idolsit ja minttuvesalat. Napaslipoveri on syksyn kuumin juttu!

Punainen slipoveri on siskoni neulonut minulle miltei kolmekymmentä vuotta sitten. Hyvin on pysynyt muodissa edelleen, mutta mihin klassikot ikinä katoaisivatkaan. Napaslipoveri jos joku on klassikko.

Senjan mehukas keittiö

Kokeileva keittiö iskee jälleen! Äitiyslomalla ehtii katsella päivisin laatuohjelmia televisiosta. Yhtenä päivänä laatuohjelmien välissä tuli myös Annan mehukas keittiö, jossa paistettiin tällä kertaa ciabattaa ja muffinsseja. (Ciabattaa paistaessa pitää sumuttaa vettä uuniin!) Annan vatkaama vaniljapursoke muffinseille näytti ja kuulosti niin herkulliselta, että se oli pakko testata. Siitäkin huolimatta, että olen aiemmin todennut sokerikreemin olevan hyvä liima marsipaanin alle, mutta kuorrutteeksi siitä ei ole. Mehukas Anna oli kuitenkin niin vakuuttava, että ajattelin sekaan lurautettavan maidon ja vanilja-aromin tekevän trendikästä ja maagista molekyyligastronomiaa.

Annan mehukas pursoke tehtiin hatusta heitettynä seuraalla reseptillä: 110 g voita ja 5 dl tomusokeria vatkataan tiukaksi vaahdoksi. Sekaan luraus vanilja-aromia ja 0,7 dl maitoa. Sitten vielä mukaan 5 dl tomusokeria.

No olihan se. Vaniljan makuista sokerilla maustettua voita. Marsipaaniliima pysyköön lestissään ja täydellisen muffinssipursokkeen etsintä jatkuu. Sitä odotellessa pursutin pikana tiikerimuffinssit ja huikkasin pihan lapset maistiaisille.