Uusi osoite!

Moi! Tiarahommat jatkuu nyt osoitteessa www.tiaramisu.fi!

Tuliaistyyppi matkalla

Lentokone kiihdyttää vauhtia, irtoaa maasta ja tunnen kuinka painaudun penkkiä vasten. Turvavyövalo pingahtaa muistutukseksi, että vöitä ei saa vielä avata ja lentokone jatkaa nousuaan. Istun käytäväpaikalla, en näe muurahaisiksi muuttuvia autoja, en kotikunnan laskettelurinnettä ja urheilukenttää. Korviin muodostuu puurokerros ja äänet vaimentuvat. Mustikkamehua juodessa muistan, että en muistanut ladata äänikirjan loppua puhelimelle. Näin siinä käy, kun amatööri matkustaa.

Kun ensimmäisen kerran lensin lapsena ja nousimme pilvien päälle, kysyin harmistuneena isältäni: "Höh, en mä näekään täällä missään Jeesusta." Emme olleet vielä kuulemma tarpeeksi korkealla. Pehmeät pumpulitupot pilvien auringon puolella ei aiheuta enää samanlaista  ihmetystä ja Jeesuskin on enää vain historiallinen henkilö.

Kööpenhaminan lentokentällä lataamme matkalippu-appsin puhelimelle ja matkaamme metrolla M2 hotellille. Kuulun niihin ihmisiin, joita matkustuskärpänen ei ole purenut. Olen tuliaistyyppiä. Muiden matkoista on kiva kuulla, mutta itse en reissuja muihin maihin kaipaa. En vihaa matkustamista, enkä pelkää matkustaa.

Kerran luulin, että pelkään lentämistä - ainakin vähän. Sitten lensin ensimmäistä kertaa yksin Tukholmasta Helsinkiin. Tukholman lentokentällä ostin porkkanakakkua, chai latten ja sisustuslehden. Odottava tunnelma luikerteli kehossa. Lentokoneessa istahdin paikalleni ja kaivoin lehden esiin. Viereeni istui mies, joka tuskin murahti halutessaan ohitseni omalle paikalleen. Lennon aikana kävi selkeästi ilmi, että en pelännyt lentämistä. Se jalkojen jumppa, hermostuneet liikkeet ja huokailut. Miehen matka oli selvästi kauheampi kuin omani. Koneen laskeutuessa olin huojentunut miehen puolesta, että lento oli päättynyt. Hän oli nimittäin melkein itsekin lähtenyt lentoon laskun aikana.

Kyseisen lennon jälkeen lentämisestä on tullut vain hieman humisevampi pitkän matkan bussi.

Viime kesänä tein suuren rakkauden teon. Aviopuolisoni täytti vuosia ja järkkäsimme yhdessä tyttärien kanssa yllätysmatkan Riikaan synttäriviikonloppuna. Nuorimmainen ei ollut mukana matkatoimikunnassa, sillä hän ei ollut luotettu henkilö. Salaisuus olisi varmasti paljastunut. Matka oli ihana, Riika kaunis ja kuuma, mutta voin käsi sydämellä sanoa, että matka olisi jäänyt järjestämättä, jos se ei olisi tullut matkustamisesta pitävälle, rakkaalle ihmiselle. Aikamoista tervan juontia lentojen vertailu, hotellin etsintä ja päivien suunnittelu! Miten kukaan voi sanoa, että matkan odotus ja suunnittelu on melkein yhtä mukavaa kuin itse matkustaminen?

Nyt olen polkupyörien ympäröimänä Kööpenhaminassa. Eihän tämä tervassa tarpomissa ole tietenkään, rakastan jokaista hetkeä. (Etenkin kun sai yksin vaellella tuntikausia Illums Bolighusissa. Firenzen syndrooma salpasi hengityksen jo kauppaan astuessa.) Väitän kuitenkin, että saan samanlaisia reissukiksejä, kun reissaan kotimaassa tai ihan vain kävelen paikalliseen kahvilaan lounaalle. Olen sillä tavalla perso elämyksille, enkä tarvitse uutta maata ja vierasta kieltä päästäkseni tunnelmaan.

Vaahtosin eilen illallisella (tryffeliranskiksia!) miehelleni, miten minulle matkustaminen on kolmio, jonka kulmakiviä ovat kivat kaupat ja kiva hotellihuone. Kolmannen kulmakiven unohdin jo, joten se on luultavasti se kulma, jonka voi poistaa matkan kärsimättä. Reppureissu Meksikoon, count me out.

Miehen ääni ei päivän puhumisen jälkeen kestänyt puhumista, joten loppuajan ruokailusta kerroin ihanasta taivaskokemuksestani Illums Bolighusissa ja teeorgioista A.C. Perchin teesalongissa. Erityisesti käynnistäni taivaassa. Lapsena luulin taivaan olevan pumpulipilvien päällä, mutta se olikin osoitteessa Amagertorv 10, 1160 København.

Nyt lähden tutustumaan viikinkeihin, Tivoliin ja voi olla, että pitää hakea pari pippurimyllyä taivaasta! Heippa!

Easy Harry Potter Cape (DIY)

Let me guess: your child got an invitation to a Harry Potter birthday party and you have to sew a cape. (Because your darling child wants one and of course mommy makes it.) And yes, the party is already tomorrow and you are googling like a crazy person to find one easy and quick tutorial. At least that's what I was doing few weeks ago.

I googled and googled and turned Pinterest upside down but I didn't find any search results that would have solved my problem: how to sew the **ing cape right now. Just before my meltdown I figured out how to do a super easy but showy cape.

So here you are Internet, you're welcome! All you need is a dark fabric (mine was wool) & ribbons.

This easy and fast cape is a cape with faux hood.

I didn't want to do "just" a cape, Harry Potter is a wizard not a super hero. Harry flies with a broom not with a cape, but I was not going to sew a gown with sleeves. Not enough time, not easy enough. I wanted to do a cape with hood but realised I had made only one hood before - when I was eleven.

So I needed an easy way out and figured out how to sew this faux hooded cape with wizard twist. Here we go!

Easy Harry Potter Cape (DIY)
Like I said this cape is superduper easy to make. Just cut a huge square from the fabric, make the hem round and fold the faux hood. Finish the hem and sides, sew ribbons to faux hood and continue those ribbons to strings. Voila! In case this didn't cleared the clever shortcut to the easy-cape-heaven I made more specific instructions below.

Step 1: Cut and fold!

• I had a nice wool fabric in my stash. I started cutting a large square folding it like the picture above.
• After that I had to cut the hem round. I did that with a piece of yarn and chalk and used them as a giant compass to draw the hem round. Then I cut it.
• Then I folded the opposite corner and made the "faux hood" to fit the measurements of the child.

So easy! Then Step 2: Final touches!

• After cutting and folding I finished the hem and other side with decorative zig zag. I left the selvage unfinished because it was really nice as it was.
• I looked through my ribbon stash and found a perfect pair for a Gryffindor cape: red and gold.
• Then I marked with chalk the point where the faux hood fold was (in both sides) and sewed the faux hood triangle with the ribbons to the mark. Then kept on sewing only with the ribbons to make them one ribbon (both sides).
• After that I sewed few stitches back and forth nearby the cape fold marks.  That way I ensured fold stay in place.) 

There! Beholder of this luxurious cape is ready for the birthday party and you can go to sleep in time. 

Lumos!

Arkiruokavitutuksen selätys konsulttiperheen tapaan

Niin siinä kävi. Ei ollut ruokaa, jota olisi perheen kesken voinut narinoitta nauttia. Miksi taas pastaa, miksei perunaa, yök en syö, mä en noita vegejuttuja. Tahdon nuudelia, miksi taas tätä, mä en syö tota. Ei oo mun makua.

Siinä alkaa herkästi allekirjoittaneen kierrokset nousta, kun ensin on pää tyhjänä miettinyt kaupassa, mitähän sitä taas tänään ruoaksi, kokkaillut kelloa vastaan ja päässyt omasta mielestä ihan mukiinmenevään ja ravitsevaan lopputulokseen.

Sitten huutaa "Syömään!", kantaa ruoan pöytään, täyttää vielä vesikannun ja valitusvirsi-itkulaulu alkaa juuri silloin, kun oma ruuhkavuotinen takamus hipaisee tuolia ja on onnettomasti olettanut, että nyt alkaa ihana koko perheen ruokahetki. Sellainen, mistä kaikissa kasvatusoppaissa, -artikkeleissa ja neuvolan ja koulujärjestelmän lippulappusissa puhutaan. Onnellinen perhe syö yhdessä, yhteinen ateria on päivän tärkein hetki. Ilmeisesti asiasta on unohtunut mainita lapsille, noille penteleen ruokakriitikoille. (Ja kertokaa, miksi ihmeessä nykyajan lapset itkevät perunan perään?! Ennen oli perunaa valmistettuna niin, näin ja noin. Siitä perunahelvetistä, kun eroon pääsi, on ilolla vuosikymmeniä vedellyt pastaa, riisiä, kuskusia ja kvinoaa. (No myönnetään, kvinoa on tässä listassa vain sen vuoksi, että siihen sopi neljäs aines. Kvinoa on ruokahifistelijöille ja hipstereille. Ei pikkukaupungissa asuvalle vanhalle maalaistollolle.)

Tuli siis mitta täyteen. Katkesi kesäkurpitsa kahtia. Näin lyhyesti kerrattuna.

Oli aika ottaa astetta kovempi keino käyttöön: useamman viikon ruokalista. Vedin lapsille workshopin, jossa kirjoitimme perheemme ruokia post it -lapuille. Tavoitteena oli saada aikaan noin kuuden viikon ruokalista. Näin itkijänaisen tai -miehen aloittaessa itkuvirttään voisi vain kylmän rauhallisesti osoittaa ruokalistaa ja todeta, että nyt on näin. Tähän tarvittaisiin ehdottomasti karttakeppiä. 

Ruokien listailu oli vielä helppoa, mutta lappusten listaaminen viikoiksi osoittautui hieman haastavammaksi. Siinä alkoi jo hieman tunnelma nousemaan ja kierrokset kiihtymään. (Ja näin vain kirjoittelen tunnelmaa nousemaan, sillä turkulaiset olivat sittenkin kieliopissaan oikeassa ja koko muu maa väärässä!) Onneksi  konsulttiperheellämme oli jo aikaisempaa hyvää kokemusta lasten kanssa yhdessä workshoppaamisesta.

Seuraavaa vaihetta sparrailtiin yhdessä porukalla itse perheen pään, eli konsultin johdolla. Lopulta päädyttiin työskentelymalliin, jossa jokainen sai napata listatuista arkiherkuista neljä. Tämän jälkeen lisättiin vuorotellen yksi ruoka paikalleen viikkokalenteriin. Kun paikat oli täytetty, tehtiin muutama korjauskierros, jossa jokainen sai vaihtaa kahden ruoan paikkaa. Kierroksia tehtiin muutama ja taistelu nuudeleiden ja pitserian paikasta meinasi käydä jo tuliseksi kahden nuorimman kesken. Lopputuloksena oli kuitenkin konsensus ja ruokarauha. (Vihdoinkin!)

Nyt on käynnissä viikko 3, päivä 3, eli nachopeltipäivä! On muuten narina vähentynyt, ellei jopa loppunut. Esikoinen auttaa kokkailuissa ja pienemmät kattaa pöydän pyydettäessä. Muutos on niin järjettömän iso, ettei todeksi uskoisi. Kyllä se on palvelumuotoilu ja osallistaminen joka kannattaa!

Ensimmäiset ruokalistaviikkomme listasin alle. Nopeita ratkaisuja ei kuitenkaan onneen ole, vaan kannustan jokaista perheettä workshoppaamaan yhdessä. Pitää vain luottaa prosessiin ja perheeseen palaa seesteinen järjestys ja perheenjäsenten välille hyvä tahto.

1. V I I K K O
ma: lihapullat ja perunamuussi
ti: nuudeliii!!!! (Kuten nuori herra asian post it -lapullaan ilmaisee.)
ke: kiinalainen hapanimelä kanakastike ja riisiä
to: ranskalaisia ja kananugetteja
pe: butter chicken & naan-leipää

2. V I I K K O
ma: kana-avokadoquasidillat
ti: lihaperunasoselaatikko
ke: ruishampurilaiset
to: salaattia (sisältää mm. fetaa ja mustikoita)
pe: konsultin pitseria

3. V I I K K O
ma: täytetyt uuniperunat
ti: hot dog + salaatti
ke: nachopelti
to: pestopasta + salaatti
pe: kanalasagne

4. V I I K K O
ma: pasta bolognese
ti: makkararisotto
ke: Hilkan lempeä (aka kinkkukiusaus Hilkka-tädin reseptillä)
to: makaronilaatikko
pe: kalakeitto

Merirosvojuhlat

 

Tulta ja teepusseja, aikamoinen käry nousee noin kymmenestä A4-arkista, joiden reunat polttaa. Erityisesti, jos polttaa kosteat, teepussitetut kutsut. Itse tehdyt kutsut ovat perinne, josta haluan pitää lasteni synttäreillä kiinni. Kortit ja kirjeet ovat menneen maailman tuulahdusta, harvinaisuus, josta saa nauttia aivan liian harvoin. 

Vuosia sitten juhlittiin merirosvotytön synttäreitä ja tälläkin kertaa tunnelma huuhtoutui hiekkarannalle, kun herkkuostoksilla bongasimme ananaksen ja kookoksen. Olimme käyneet ostamassa peruskrääsää juhlaliikkeestä, mutta eksoottiset hedelmät toivat juuri oikean tunnelman, vaikka muuten juhlat järjestettiin yksinkertaisilla elementeillä. Ja aaettä, miten muikesti hedelmätarjoilu ennen makeaa sopi myös teemaan! Pieni kasvisnapsujen salamuilutus on aina paikallaan, varsinkin, kun se sopii merirosvojen rantakutsuille niin täydellisesti!

Minulle on suorastaan nautinto kasata juhla "väärillä" elementeillä. Synttäripojalla oli kaverinsa juhlista saatu silmälappu, mutta muuten kostyymi löytyi omasta kaapista: raitapaita, liivi ja farkut. Samaa raitapaitakikkaa käytti useampi vieraskin.  

 

Lautasliinalakit ovat juhlien kuin juhlien kestohitti. Minut on helppo paikallistaa juhlissa, sillä olen siinä pöytäseurueessa, jossa ainakin lapsilla on servettihatut päässä. Minullakin, mutta epäilen, että välillä (tai aina) minut lasketaan yhdeksi lapsista. Aaettä, miten ilahduin, kun ymmärsin näiden juhlien suorastaan huutavan mustia lautasliinahattuja! Ja nehän suorastaan viimeistelevät kattauksen.




J U H L I E N   M I N D M A P
Näidenkin juhlien resepti oli syntisen helppo ja yksinkertainen!

menu

- Hedelmä- ja kasvistikkuja

- Jätskiannokset, joihin voi itse valita lisukkeita (karkkii, keksii, strösselii, kinuskikastiketta ja kermavaahtoa)

- Mehua

kulmakivet

- Kookokset ja ananakset

- Musta väri ja merirosvokuviot

- Lautasliinalakit

ohjelma

- Aarten etsintä

- Aasinhäntä

Onnistuneiden juhlien tärpit ( eli huijaa vähän)

 

Juhlien järjestämisessä vaikeinta on olla itse kaikki - kokki, emäntä, tarjoilija, siistijä, viihdyttäjä, lastenhoitaja ja valokuvaaja. Kun rima on korkealla, tulee helposti tunne alituksesta, vaikka juhlat olisivatkin olleet suksee.

Sujuvien juhlien takana on kolme pääsääntöä, joita noudattamalla juhla kuin juhla tuntuu emännästäkin juhlalta!

1. V A L I T S E    J U H L I E N   K E S K I P I S T E
'Focal point' on tuttu termi sisustuksessa, nappaa se käyttöön myös juhlien suunnittelussa. Tee yksi jippo, juhlien juju, se kohottaa kaikkea muutakin.

Kesikon kolmevuotissynttäreiden järjestämisessä tuli kiire ja riman ali mentiin kunnolla. Päivä ennen juhlia keksin tilata tipulle synttäriseppeleen. Voila! Yhden seppeleen voimalla koko juhlat nousivat monta pykälää, eikä näistä kemuista enää muita muistetakaan. Vai muistaako kukaan näitä karkkitikkuja vuodelta 2010? Niin arvasinkin.



2. Y M M Ä R R Ä    R E S U R S S I T   -   K A R S I   T A I   E N N A K O I
Kiva idea koristella jokaiselle vieraalle oma personoitu muffinssi, maistattaa omaa versiotasi tarte tatinista ja painaa käsin teemapöytäliina. Totuus on se, että kokkailet taas edellisenä iltana hiki hatussa ja tuska sydämessä. Karsi siis jo ennalta. Suoraviivaista tarjoilut, hanki muualta, tee helppoja juttuja tai ennakoi pakastimeen. Edellisenä iltana pitää tehdä paljon muutakin kuin itkeä muffinssien perään, joita ehditkin tehdä vain kaksi.

3. V A L M I S T E L E   E N S I N   I T S E S I
Tämä viimeinen tipsi on pelkkää taikaa. Laita itsesi tällinkiin pari tuntia ennen juhlia. Vieraat voi aina vastaanottaa, vaikka kakku olisikin koristelematta. Tämä vie pois viime hetken kiireen, kun naama punaisena yrität sukia itseäsi edustuskuntoon ja ennen kuin ehdit hengähtää tuleekin jo ensimmäiset vieraat ja seuraavan kerran hengähdätkin vasta, kun kahvit on juotu. Laita itsesi ajoissa kauniiksi, tunnet itsesi kauniiksi, aikataulupaine katoaa ja juhlien järjestäminen on kuin yhtä juhlaa!

Teesuosikit

En edes yritä kirjoittaa teelle vielä rakkauslaulua. Tässä kuitenkin teesuosikkini kokoontuneena kaverikuvaan! En tykkää puuhailla irtoteen kanssa. Onneksi hyvää pussiteetäkin on tarjolla.