Maatuskan blinikinkerit { kuokkavieras }

Kuokkavieras taas liikkeellä! Viimeksi ihailtiin Sarin luomaa tunnelmaa, tällä kertaa päästäänkin hieman slaavilaisempiin tunnelmiin. Jatkossa pyrin kuokkavierailemaan yhä enenevissä määrin, joten minun juhlakäsialaan on tulossa mukavaa ja herkullista vaihtelua. Olen kyllä niin nössö, etten ole ikinä oikeasti kuokkavieraillut. Olisipa hurjaa, jos olisi vedellyt ihan pokkana vieraissa juhlissa graavilohta ja kermaperunoita ja keskustellut henkeviä kaukaisten sukulaisten kanssa... Jos joku on joskus ollut hurja, tunnusta! Me nössöt haluamme kuulla kaikki mehukkaat yksityiskohdat.

Tällä kertaa vieraillaan ihan kutsutusti maatuskojen luona Uralilla. Näitä kemuja varten pitää virittäytyä sopivan melankoliseen mielentilaan (vaikka soittamalla harmonikkaa) ja tutustutaan Tainan ja Antin ystävilleen tarjoamaan illalliseen. Blinikausi alkaa olla jo takana tältä alkuvuodelta, mutta näiden blinikemujen tunnelmaan kelpaa palata. Ystävien kohtaaminen blinipannujen ääressä katettiin oikeaan tunnelmaan helposti: maatuska-armeijalla, koukeroisilla kynttiläjaloilla ja sopivan rouhealla pöytäliinalla. Toimii.

Saisinko vielä yhden blinin?

Niin yksinkertainen ja ihastuttava idea, että melkein toivoisin sen olevan omani! Nyt harmittaa vielä enemmän, että blogidude kiersi tuhkapilven aikaan Intiasta Dubaihin ja Dubaista Moskovaan ja Moskovasta maitojunalla kotiin - ilman maatuskatuliaisia

Valkosuklaahippu-banaanimuffinssit

Se on sitten muffinssi, eikä mikään vaisu muffini.

Olen vuoden alussa leiponut useampaan otteeseen banaanimuffinsseja terästettynä valkosuklaahippusilla, kun kaupasta on kannettu kotiin liikaa banaaneja. Testailun lomassa valkosuklaa ja banaani löysivät toisensa. Toimii.

Käytin reseptin pohjana Cebicin keittiön banaanikakkua. Hemmo-Hubby on opettanut, että guuglaillessa pitää aina käyttää tarkennetta "paras". Ei siis "banaanikakku", vaan "paras banaanikakku". Ostan, kuka sitä toiseksi parasta haluaisi guuglata. Cebicin keittiön banaanikakku nousee tuloksissa ensimmäiseksi ja otsikossakin luvataan maailman parasta tulevan, niin tottahan toki sitä sitten.

• 2 kananmunaa
• 3 dl sokeria
• 2 banaania muussattuna
• 2 tl leivinjauhetta
• (1 tl soodaa)
• 2 tl vanilliinisokeria
• 8 rkl banaanijukurttia (tai kermaa tai smetanaa tai piimää tai mitä ikinä kaapista löytyykään)
• 100 g voisulaa (vähempikin riittää, varsinkin jukurtin kanssa)
• 3 dl vehnäjauhoja (voi lisätä tuntuman mukaan)
• kanelia maun mukaan
• 2/3 levy Pandan Valloittava Valkoinen -valkosuklaata reippaasti isoina paloina

Kaikki aineet sekoitetaan järjestyksessä, nostetaan vuokiin ja paistetaan 200 asteessa. Testataan puutikulla kypsyys.

Valkosuklaahippuja silputessa ei kannata innostua liikaa taitavaan veitsen käyttöön, sillä mitä isompia hiput ovat, sitä iloisempi on syöjän yllätys niitä kohdatessa. Alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna tässä on jo puolet vähemmän rasvaa, mutta edelleen sitä voisi vähentää.

Intiaanitiipiin nousu ja tuho

Intiaanisynttäreitä varten innostuin tekemään piparkakkutiipiin. Projekti oli tosi hauska ja lopputuloskin varsin kiva, huomioon ottaen, ettei piparkakut ja piparkakkutalot ole aiemmin kuulunut repertuaariini. Tiipiin suunnittelu ja kasaaminen oli niin hauskaa ja kutkuttavaa, että tälle joululle on saatava vielä joku piparkakkurakennelma. Ehkä seuraavaksi kuitenkin ihan vain talo.

Mansikkamäki on yksi suosikkiblogeistani. Hänen antinsa leivossaralla on ilmiömäinen. Suuret kiitokset Intiaanitiipiin noususta kuuluukin Eben ylöskirjaamilla ohjeille. Tuhosta vastasi pöydällinen seitsenvuotiaita, ja se on jo oma tarinansa se. Nopeasti katosi tiipii.

Vanhan kodin kaiku {3}

Ikkunalauta
usein täynnä herkkuja
kun oli syy juhlaan