Merirosvoilua { kuokkavieras }

Viikonloppuna käytiin ostamassa Juhlamaailmasta lapsille kevätpallot. (Kevätpallot ne on, koska vappu oli ja meni jo.) Lapset tietenkin innosta puhkuen juoksivat läpi kaupan muutakin valikoimaa ja silmäni juuttui hyllyväliin, jossa oli tuotteita merirosvosynttäreille. Hyllyn yläpuolella luki isoilla kirjaimilla: "POIKIEN JUHLAT".

Ha! Merirosvosynttärit on niin tyttöjen juttu! Viime syksynä järjestettiin esikoistyttärelleni merirosvoilua ja hetki sitten juhlittiin naapurin tytön syntymäpäiviä myös hurjissa merirosvotunnelmissa. Taas päästiin siis kuokkimaan tunnelmapaloja! Merirovot juhlii auringonlaskun aikaan. Juhlapaikalle opastaa allekirjoittaneelta lainattu merirosvoviiri ja pöytää koristi pahvinen kynttelikkö.

Mielenkiinnosta guuglailin tyttöjen merirosvosynttäreitä ja ainakin Puolialastomalta kokilta löytyi merirosvotyttökemut.

Säveliä ja kuvia kesäisistä tupareista { kuokkavieras }

Viime keväänä ystävät ostivat talon ja muuttivat pois. Uutta kotia juhlittiin suvun ja ystävien kesken. Oli säveliä, juoksevia lapsia, saippuakuplia, hyvää ruokaa, ihmisten puheen sorinaa, naurua. Veimme kavereiden kanssa lahjaksi kirsikkapuun, joku toinen oli tuonut talon nurkalle tontun.  Uusi, tyhjä vieraskirja täytettiin onnentoivotuksilla.

Yllä oleva video kertoo tunnelmasta vain puolet, jos sitäkään. Ihanat juhlat, ihanat muistot. 

Synttärikemut museossa { kuokkavieras }

Kuokkavieras iski jälleen! Otin vaivihkaa talvimyssyyni piilotetulla kameralla kuvat kemujen juhlapöydästä, kun vein piilotehtävässä olleen agenttini juhliin. Kohde oli viisivuotisjuhlat Lelumuseo Hevosenkengässä, joka on yksi näyttelykeskus Weegeen museoista Espoossa. Juhlapöytä oli katettu avaraan aulakahvilaan, näky oli erittäin houkutteleva ja kaunis.

Agenttini jäi juhliin suorittamaan tehtäväänsä juhlijoiden joukossa. Koska tehtävä oli vaarallinen ja paljastumisen pelko suuri, olin ottanut mukaan valeperheeni, jonka kanssa siirryimme kierrokselle modernin taiteen museoon kuin tavallinen espoolainen hipster-henkinen lapsiperhe. Jälkikäteen ymmärsin varomattomuuteni, sillä hipsterithän ovat helsinkiläisiä. Peitetarinamme hataruudesta huolimatta emme paljastuneet.

Soluttautunut agentti kertoi, että herkuttelun jälkeen juhlivat lapset siirtyivät Lelumuseoon, jossa he pääsivät luomisen makuun työpajassa. Kruunupäiset taiteilijat saivat tämän jälkeen tutustua Lelumuseoon omassa tahdissaan (se on vauhdikkaasti), kunnes juhlat päättyivät.

Tehtävä suoritettu.

Sininen kastejuhla { kuokkavieras }

Tervetuloa kuokkavieraaksi pienen pojan kastejuhlaan! Itse en varsinaisesti juhlissa kuokkinut, sillä olin piikana kyökin puolella. Juhlien suunnittelu ja toteutus ei kuitenkaan ollut omani, joten siksi päätin esitellä teille nämä ihanat kotona vietetyt ristiäiset kuokkavieraan alla.





Kastemalja oli sama, jota oli käytetty myös vauvan äidin ristiäisissä. Maljan ympärillä oli kaunis kukkaseppele. Valkoisen pöytäliinan päällä oli äidin häähuntu kahden vuoden takaa.

Juhlien tunnelman loi kaunis haaleansininen, johon yhdistettiin kaveriksi pieniä pilkkuja, hippu valkoista ja kontrastiksi tummempaa sinistä. Kaunis vihreä vesikannuissa ja kukka-astelmissa sulautuvat saumattomasti joukkoon.  Yläpuolella olevassa kuvassa on kasteen ohjelmalehti. Kutsussa viirinauhassa luki "kutsu" keskellä korttiä oli vaaleansinisellä painettu pieni jalanjälki. Piioille ei tietenkään lähetetä kutsuja, vaan työlista, joten kutsusta minulla ei ole teille kuvia. :D





Terassille oli katettu pöytiä juhlijoille. Pöytäkoristeena oli helppo ja edukaskin koriste. Kauniiseen lasimaljaan oli leikattu yksi hortensiapallo. Maljan ympärille rutisteltiin päivänsankarin vanhempien häissä olleita kynttilämansettejä. Valkoiset lasipallot olivat suorastaan piste iin päälle. Minun sydäntäni lämmittää erityisesti juhlia varten hankitut pöytäliinat, jotka kauniisti ja hellävaraisesti toistavat kutsun ja ohjelmavihkon tunnelmaa.





Juhlia helli kuuma auringonpaiste, joten vesikannuja tyhjeni tasaiseen tahtiin. Kannuihin leikattiin kaunis mintun oksa ja ripoteltiin joukkoon isoja pensasmustikoita. Kannut olivat niin kauniita!



Kastepöytää koristeli vauvan äidin kaunis huntu. Kastepuvussa puolestaan oli käytetty pojan isoäidin vanhaa huntua. Sama kasteasussa oli kastettu jo iso nippu suvun lapsia. Olen ihan höpönä tällaisiin ihaniin perinteisiin. Kasteen aikana kastemekon huntu valui kauniisti lattialle.







Tarjoilut näissä kemuissa oli vailla vertaa! Tietenkin siksi, että meikä oli piikomassa, mutta erityisesti siksi, että ystäväni on aikamoinen emäntä itsekin. Minun tytötkin jo tietävät, että tässä osoitteessa syödään aina hyvää ruokaa.







Jälkiruokapöydässä oli allekirjoittaneen mansikka-raparperikakkua, iso pullakranssi ja kaneliässiä J-kirjaimeksi muotoiltuna. Siniset konvehdit maistuivat kahvin ja teen kanssa.

Olin hilkulla ostaa ennen juhlia isoa kakkulastaa kakkujen siirtelyä varten. Olen periaatteessa yhden asian keittiövälineitä vastaan, joten jätin lastan kauppaan. Heh. Kakkukarman kostona pääkakku tietenkin läsähti siirrettäessä jalalliselle vadille. Check. Lisätään hankinta heti ostoslistalle.





Isoäidin leipomia kaneliässiä olenkin jo ehtinyt vuolaasti kehumaan. Hyviä olivat. Nam.



Kun vauva tulee taloon, täyttyy koti korteista. Niiden näkeminen on aina yhtä herkkää, koska siihen sekoittuu omat muistot siitä, miten maailma ei yhden päivän jälkeen ollut enää entisensä. Miltä tuntui ensimmäiset viikot ja kuukaudet kotona, tutussa paikassa, uudessa mullistuneessa elämässä, uusin silmin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Onnea Joonatan, onnea vanhemmat!

Maatuskan blinikinkerit { kuokkavieras }

Kuokkavieras taas liikkeellä! Viimeksi ihailtiin Sarin luomaa tunnelmaa, tällä kertaa päästäänkin hieman slaavilaisempiin tunnelmiin. Jatkossa pyrin kuokkavierailemaan yhä enenevissä määrin, joten minun juhlakäsialaan on tulossa mukavaa ja herkullista vaihtelua. Olen kyllä niin nössö, etten ole ikinä oikeasti kuokkavieraillut. Olisipa hurjaa, jos olisi vedellyt ihan pokkana vieraissa juhlissa graavilohta ja kermaperunoita ja keskustellut henkeviä kaukaisten sukulaisten kanssa... Jos joku on joskus ollut hurja, tunnusta! Me nössöt haluamme kuulla kaikki mehukkaat yksityiskohdat.

Tällä kertaa vieraillaan ihan kutsutusti maatuskojen luona Uralilla. Näitä kemuja varten pitää virittäytyä sopivan melankoliseen mielentilaan (vaikka soittamalla harmonikkaa) ja tutustutaan Tainan ja Antin ystävilleen tarjoamaan illalliseen. Blinikausi alkaa olla jo takana tältä alkuvuodelta, mutta näiden blinikemujen tunnelmaan kelpaa palata. Ystävien kohtaaminen blinipannujen ääressä katettiin oikeaan tunnelmaan helposti: maatuska-armeijalla, koukeroisilla kynttiläjaloilla ja sopivan rouhealla pöytäliinalla. Toimii.

Saisinko vielä yhden blinin?

Niin yksinkertainen ja ihastuttava idea, että melkein toivoisin sen olevan omani! Nyt harmittaa vielä enemmän, että blogidude kiersi tuhkapilven aikaan Intiasta Dubaihin ja Dubaista Moskovaan ja Moskovasta maitojunalla kotiin - ilman maatuskatuliaisia