Joulusauna { joulu 2011 }

Tunnustan heti alkuun, että olen hyvin noviisi joulun juhlija. Olen viime vuosiin asti juhlinut muiden nurkissa, eikä omia perinteitä ja rutiineja ole vielä syntynyt. Oman kodin jouluun olen valmistautunut jo useampana vuonna, kun olen käynyt hamstraamassa joulualeista koristeita, joita onkin jo melkein laatikollinen.

Takana on ensimmäinen joulu ikinä, jonka vietimme omassa kodissa. Huh. Ihanaa oli, aivan ihanaa. Saadapa emännöidä jatkossa monia jouluja!

Aattoaamu aloitettiin appiukon kunnostamassa pihasaunassa. Pihasauna on ihana, vaikka tällä kertaa saunaan hipsittiinkin paljasjaloin vihreää, kylmää ja märkää nurmikkoa pitkin. Maisema oli punavihreä. Aika hurja, mutta sitten kuitenkin niin jouluinen. Sitä perineistä joulunvihreää, jota joulun alla eräs rouvashenkilö kovin sanakääntein kaipaili paikallisessa Tiimarissa: "Siis miksi enää missään ei ole sitä oikeaa joulunvihreää?" Servettejä taisi rouva olla vailla, iso asiahan se tietenkin on. Juhlahullu ymmärtää toista. (Vaikka joulunvihreä alkaa teemavärinä mennä jo hieman ymmärryksen rajoille.)

Mutta pihasauna. Paras joulusauna on pihalla. Tai mummun kellarissa. Tai juuri siellä, missä milloinkin joulua ollaan viettämässä!

Muistellen kesää

Avaan blogini kesää muistellen. Viime kesän paras päivä vietettiin kaupungissa. Anoppilan pihassa, nurmikolla. Pihasauna tuprutteli savua piipustaan ja punaiset viinimarjat kopsahtelivat vateihin kypsinä, suurina ja punaisina. Ilma oli helteinen ja taivas pilvetön. Ei mihinkään kiire.

Ruoka syötiin nurmikolla. Tuoretta ihanaa salaattia, paprikaa, persikkaa ja valkohomejuustoa. Ripaus oliiviöljyä, rohaus mustapippuria ja suolaa. Nam. Marraskuisten lumien keskellä korvikesalaatti lounaaksi ei maistu samalta. Persikkaa ei löydy kaupasta, joten tilalle pitää ostaa viinirypäleitä. Salaatin maku ei ole yhtä ihanan raikas kuin kesällä. Eikä anoppilan nurmikkokaan helli paljaita varpaita, vaan ruoka syödään kerrostalokolmiossa, villasukat jalassa.

Kuvassa oleva tabletti on suosikkini. Ostin sen kaverini garage salesta hänen siivotessaan kaappeja ulkomaille muuttoa varten. Tabletteja on vain yksi, mutta se tekeekin siitä niin täydellisen. Parhaimmillaan tabletti on vaaleanpunaisten kavereidensa joukossa. Soraääni, piste iin päälle.

Kyllä. Minä olen se Ärsyttävä, joka laittaa kenkäparinsa harkitusti vinoon, kun muut ovat asettaneet kenkänsä jämptisti riviin.