Jean Sibeliuksen päivä { hyvä pyhä }

"Minä olen kuin lasiprisma - kaikki riippuu siitä missä valaistuksessa minut näkee. Sinä olet timantti. Sinä loistat pimeässäkin."

Meillä on kaveriperheen kanssa ollut jo useana vuonna tapana viettää hyvää pyhää. Sellaista kivaa ennakko-odotuksetonta pyhäilyä, jolloin pukeudutaan parhaisiin, laitetaan ja syödään hyvää ruokaa. Yhtenä vuonna vietimme baskien kansanjuhlaa ja toisena herkuttelimme amerikan herkuilla, näin paria mainitakseni.

Viime lauantaina oli Jean Sibeliuksen päivä.

Tämän kertainen inspiraatio oli aivan valtavan hauska! "Viineissä jo väri inspiroi häntä: Frascati-viini Roomassa oli hänestä kullankeltaisuudessaan kuin "Horatiuksen oodi", ja lintupaistin punaviinikastike oli parhaimmillaan vasta, kun "iloinen C-duurinen punaväri" oli muhinut tarpeeksi "melankoliseksi" eli tummaksi." (lähde)

"Kotona Aino Sibeliuksen suuri virkistyksen ja huolenpidon kohde oli myös puutarha. Sen kukkaloistosta hän iloitsi, mutta myös käytännön tuloksista: vihanneksista perhe sai ruokapöydän antimia ja omenoita palkittiin näyttelyissä asti." (lähde)

Lopullinen menu muotoiltiin Krapin Sibeliuksen valintoja -kokonaisuudesta. Suunta oli kuitenkin kirkas. Olisi oltava melankolista punaviinikastiketta C-duurissa, riistaa ja jälkkäriksi omenaa jossain muodossa. Alkuun leipäsiä. Skoolattavaksi Sibeliuksenkin kaapissa ollutta Moetiä.

• savuporoleipäsiä muhkealla saaristolaisleivällä (savuporoa, smetanaa, pippuria ja sitruunaa)
• Ninnan pintapaahdettu graavilohi ja wasabi-avokadotahna (Glorian ruoka&viini 8/2009)

• hirven sisäfilettä
• punaviinikastike
• paahdettuja perunat ja omenat (Glorian ruoka&viini 8/2008)
• pähkinäiset ruusukaalit (Glorian ruoka&viini 8/2008)

• omenaterriini (hs.fi)
• tarte tatin omenoista (Olivian Täydellinen ohje) ja valkosuklainen semifreddo (Pirkka)
• juustolautanen

Oli ihan mielettömän herkullinen pläjäys! Erityisesti wasabi-avokadoleipäset ja tarte tatin sai sukat pyörimään jaloissa.

Ruokailun alussa tyttö piti esitelmän Sibeliuksesta. Sai itse idean, innostui, guuglaili, kirjoitti esitelman ja löysi vielä Finlandia-hymninkin soimaan taustalle. (Aika hyvää työtä on kakkosluokkalaisen opettaja tehnyt tämän puolentoista kouluvuoden aikana. Minulla taisi olla vastaava esitelmävalmius vasta lukiossa.) Tyttö harjoitteli moneen otteeseen yksin huoneessaan ja piti meille kenraaliharjoituksen. Tällä valmistautumisella oli selvää, että esitys meni nappiin itse juhlapäivänä.

Levylautasella oli Jannen (meidän tuttujen kesken) tuotantoa. Taisi iltasella muutama sikarin savukiehkurakin nousta tähtitaivaalle.  Pimeässä räpsin kuvia vain alkupalaleipäsistä - ja pikkuäijän rusetista.

Oli hyvä pyhä! 

Haamujuhlat taloyhtiön pihalla

Halloween ei ole minun suosikkini. Siitä huolimatta lokakuun loppu tuli taas ja sitä myöten haamut, luurangot ja kurpitsat. Kumma juttu, ettei minun yhden naisen protestillani ole ollut asialle suurempaa vaikutusta...

Olin viikonloppuna mukana ehkä parhaimmissa halloween-pirskeissä ikinä. Tyttärelläni ja kavereillaan on nimittäin kerho, joka järjestää tasaisin väliajoin juhlia. Keväällä juhlittiin kerhon 1-vuotissyntymäpäiviä kevätjuhlan muodossa; nyt oli syksyisen haamustelun vuoro. Hui hai hulinaa. Yhteensä halloween-kemuissa juhli yli kymmenen lasta naapurissa.

Tytöt ovat ilmiömäisiä juhlajärjestäjiä. Heidän juhliin kuuluu aina esityksiä, joissa lapset naapurista esiintyvät. Esitysten jälkeen siirrytään herkkupöytään. Tänä vuonna ohjelmaan kuului myös työpajoja, joissa toisessa askarreltiin lankaukko ja toisessa leikittiin. Näiden juhlien valmistelut olivat myös ihan omaa luokkaansa. Tytöt askartelivat näyttämön taakse haamulakanat, järjestettiin esitysten kenraaliharjoitukset, menu hiottiin täydelliseksi ja taitettiin menukortit. Nämä tytöt pistävät selvästi haisemaan viidentoista vuoden päästä Suomen juhlagenressä.











Hesari uutisoi hetki sitten, että mokkapalat on guuglatuin resepti. Siitä lähtien on ollut kutka tehdä mokkapaloja, mutta hyvää tilaisuutta ei ollut vielä auennut. Onneksi tytöt lisäsivät listalle mokkapalat, joten vihdoinkin pääsimme Hesarin mokkapalareseptin testaamaan (ilman kuorrutteen kahvia). Huh huh, ikinä ei ole lastenjuhlissa mikään tarjottava hävinnyt samaa vauhtia kuin nämä mokkapalat. Johtopäätös: Mokkapalat ovat lastenkutsujen ykköstarjottava. Älä ikinä järjestä lastenkutsuja ilman mokkapaloja.

Tytöt suunnittelivat tarjottavat itse. Mitään en myönnä, mutta ehkä saatoin puuttua ruokalistaan sen verran, että alkuun tuli myös jotakin suolaista. Interventiosta kielii ehkä hieman suolaisen puolen otsikko "terveellinen".

Tainan vauvakutsut rannalla

Kuten jo aiemmin vinkkasinkin, niin sanat eivät oikeasti riitä kertomaan oikeaa totuutta näistä kemuista. Vauvakutsut merenrannalla oli ihanien ihanat, aivan mahtavat. Sen siitä saa, kun on grilli ja jutut kuumana. Mutta aloitetaan ihan alusta...

Pari viikkoa sitten lööpit hehkuttivat pientä intiaanikesää. Liikkeemme olivat supernopeat. Parissa päivässä olikin kasassa vauvakutsut ulkoilmassa, merituulen hellimänä, grillin lämmössä.

Odotukset sään suhteen eivät silti olleet suuret, sillä grillipaikka sijaitsi erittäin tuulisella niemenkärjellä. Menu suunniteltiin mahdollisimman lämpimäksi, penkeille sijattiin retropeitot eristeeksi, nurkkiin rullattiin villahuopia hytisiviä lohduttamaan, odottava äiti ohjeistettiin pukeutumaan mahdollisimman lämpimästi. Päivän valinta onnistui kuitenkin yli odotusten. Kahden sadepäivän välissä oli ihana, leuto, lämmin, suloinen päivä - aivan täydellinen vauvakutsuille meren rannalla. Illaksi jopa tuuli seisahtui ja antoi villapeittojen olla rullalla käyttämättöminä.

Grillikatokselle siis levitettiin sekalaiset vanhat retropeitot, kattoon nostettiin kirppispitseistä ja risukranssista tehty pitsikruunu. Pöydälle levitettiin suloinen pöytäliina, erilaisiin lasipurkkeihin aseteltiin krysanteemeja ja Tainan suosikkeja pietaryrttejä, joita vielä muutama löytyi katoksen viereltä. Pöytäliinaa koristi ja piti paikallaan kauniit kivet, jotka loppuillasta saivat ihan uuden merkityksen.

Alkumaljoina nautimme minttukaakaot vaahtokarkeilla. Alkoholiton minttukaakao tehtiin sulattamalla pätkiksiä kiehuvaan veteen.





 



Ruoat muhi grillissä, sitten kun viides yrittäjä sai sen vihdoin syttymään. Tällä kertaa tarjolla oli

• lämpimiä kasviksia fetaraidalla,
• limemarinoituja kanavartaita,
• halloumia,
• feta-perunasalaattia omenalisällä ja
• kauravarrasleipää

Ai että! Kyllä nyt herkut osui kohdilleen. Kasvikset olivat mukavan rapsakoita, halloumi narskuvaa ja Pastanjauhantaa-blogin feta-perunasalaatti kerrassaan oivallista. Jälkiruoaksi keitettiin teetä ja herkuteltiin omena-kanelimuffinsseilla.









Illan hämärtyessä kivien alta paljastui tulevalle vauvalle antamamme lahjat. Yksi toivotti vavvalle huumoria, toinen rohkeutta ja kolmas naurua ja kujeita. Oi pieni vauva, sinua jo niin porukalla täällä odotetaan ja rakastetaan. Aineettoman hyvän lisäksi annoimme tietenkin myös aineellista materiaa. Ihanan, virkatun pikkumyssyn, Småfolkin lakanat ja lahjakortin vauvaostoksia varten.











Ihanat kemut! Muuta en virka.

Sininen kastejuhla { kuokkavieras }

Tervetuloa kuokkavieraaksi pienen pojan kastejuhlaan! Itse en varsinaisesti juhlissa kuokkinut, sillä olin piikana kyökin puolella. Juhlien suunnittelu ja toteutus ei kuitenkaan ollut omani, joten siksi päätin esitellä teille nämä ihanat kotona vietetyt ristiäiset kuokkavieraan alla.





Kastemalja oli sama, jota oli käytetty myös vauvan äidin ristiäisissä. Maljan ympärillä oli kaunis kukkaseppele. Valkoisen pöytäliinan päällä oli äidin häähuntu kahden vuoden takaa.

Juhlien tunnelman loi kaunis haaleansininen, johon yhdistettiin kaveriksi pieniä pilkkuja, hippu valkoista ja kontrastiksi tummempaa sinistä. Kaunis vihreä vesikannuissa ja kukka-astelmissa sulautuvat saumattomasti joukkoon.  Yläpuolella olevassa kuvassa on kasteen ohjelmalehti. Kutsussa viirinauhassa luki "kutsu" keskellä korttiä oli vaaleansinisellä painettu pieni jalanjälki. Piioille ei tietenkään lähetetä kutsuja, vaan työlista, joten kutsusta minulla ei ole teille kuvia. :D





Terassille oli katettu pöytiä juhlijoille. Pöytäkoristeena oli helppo ja edukaskin koriste. Kauniiseen lasimaljaan oli leikattu yksi hortensiapallo. Maljan ympärille rutisteltiin päivänsankarin vanhempien häissä olleita kynttilämansettejä. Valkoiset lasipallot olivat suorastaan piste iin päälle. Minun sydäntäni lämmittää erityisesti juhlia varten hankitut pöytäliinat, jotka kauniisti ja hellävaraisesti toistavat kutsun ja ohjelmavihkon tunnelmaa.





Juhlia helli kuuma auringonpaiste, joten vesikannuja tyhjeni tasaiseen tahtiin. Kannuihin leikattiin kaunis mintun oksa ja ripoteltiin joukkoon isoja pensasmustikoita. Kannut olivat niin kauniita!



Kastepöytää koristeli vauvan äidin kaunis huntu. Kastepuvussa puolestaan oli käytetty pojan isoäidin vanhaa huntua. Sama kasteasussa oli kastettu jo iso nippu suvun lapsia. Olen ihan höpönä tällaisiin ihaniin perinteisiin. Kasteen aikana kastemekon huntu valui kauniisti lattialle.







Tarjoilut näissä kemuissa oli vailla vertaa! Tietenkin siksi, että meikä oli piikomassa, mutta erityisesti siksi, että ystäväni on aikamoinen emäntä itsekin. Minun tytötkin jo tietävät, että tässä osoitteessa syödään aina hyvää ruokaa.







Jälkiruokapöydässä oli allekirjoittaneen mansikka-raparperikakkua, iso pullakranssi ja kaneliässiä J-kirjaimeksi muotoiltuna. Siniset konvehdit maistuivat kahvin ja teen kanssa.

Olin hilkulla ostaa ennen juhlia isoa kakkulastaa kakkujen siirtelyä varten. Olen periaatteessa yhden asian keittiövälineitä vastaan, joten jätin lastan kauppaan. Heh. Kakkukarman kostona pääkakku tietenkin läsähti siirrettäessä jalalliselle vadille. Check. Lisätään hankinta heti ostoslistalle.





Isoäidin leipomia kaneliässiä olenkin jo ehtinyt vuolaasti kehumaan. Hyviä olivat. Nam.



Kun vauva tulee taloon, täyttyy koti korteista. Niiden näkeminen on aina yhtä herkkää, koska siihen sekoittuu omat muistot siitä, miten maailma ei yhden päivän jälkeen ollut enää entisensä. Miltä tuntui ensimmäiset viikot ja kuukaudet kotona, tutussa paikassa, uudessa mullistuneessa elämässä, uusin silmin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Onnea Joonatan, onnea vanhemmat!