D, E, L ja I

Vihdoinkin ostin sisustuskirjaimet D, E, L ja I, tämä on ollut mielessä jo pitkään. Olin ehtinyt unohtaa tilaukseni, joten päivällä ovikelloa rimputteleva postimies oli oikein mukava yllätys! Kliksuttelin tilaukseen mukaan vielä kasan nappeja, ihaniksi nekin paljastui.

Pulmanurkka: A vai B?

Villiinnyin kaappihuoneen suunnitteluissa ja pistin photarin laulamaan. Huoneen kanssa on kaksi taistelevaa linjaa, joiden välillä vielä seilaan.

a) Särmää mustaa lamppuun ja kehyksiin. Petaukseen hieman railakkuutta. Ehkä hillittyä harmaata tyynyihin ja sitten esim. tuo sininen vanha peitto tuomaan iloa, väriä ja erityisesti kontrastia tapetin keltaiseen. Musta toimii aina ryhdin tuojana, ja ryhtiä tuo pieni huone tarvitsee, muuttuakseen vielä enemmän huoneeksi.

b) Korostetaan huoneen valkoisuutta tuomalla lisää valkoista! Valkoisia kehyksiä ja Tord Boontjen iki-ihana Midsummer-varjostin. Petaus perinteisellä valkoisella ja peittoon silkkistä keltaista. Tällainen maltillisuus antaisi enemmän huomiota tapetille.

Vaikeaa! Vaikeaa on myös se, että perinteiseen tapaan haluan asioita, joita ei enää ole saatavilla. Muun muassa tuo kelta-harmaa silkkipeitto ei ole enää tässä värissä Mokon verkkokaupassa. Ihana se on silti!

Linkkailin editeissä käytettyjä juttuja pinterestiin, jos joku houkuttelee. Stockmannin sivuilta lainattua varjostinta en enää sieltä löytänyt.

Auta naista mäessä! Kummalle linjalle sinä lähtisit?

Sähkesanoma uudesta kodista.

Check! Täällä ollaan! Muuton tuupertamana, mutta ei kuitenkaan kaatamana. Olipa projekti. Niin sitä luulisi, että viidenkymmenen askeleen muuttomatka olisi jotenkin iisimpi kuin yleensä. Huh. Ei ole.

Kuulin itseni eilen sanovan, että asun ahtaasti, mutta sehän ei pidä paikkansa! Meillä on ihan kivasti tilaa, vaikka 68 neliötä laskujen mukaan on tiukka määrä viidelle hengelle. Ahdas ei missään nimessä ole oikea sana kuvaamaan meidän asumista. Meillä on iso avara olohuone, keittiö, johon mahtuu minun astiat ja iso ruokapöytä, tilava eteinen, lapsilla kivan kokoiset huonet ja kaksi vessaa. Bonuksena vielä kaksi häkkikomeroa. Jos kaapeissa, hyllyillä ja varastoissa on ahdasta, niin se tuskin on asunnon vika. Mitäs säilytän työpöydän alla neljää laatikollista kankaista. (Ei puhuta nyt niistä kankaista.)

Pohdin ja pohdin, mikä olisi toimivampi adjektiivi kuvaamaan meidän asumista. Ahdas, tiukka. Ei, ei. Pieni? Kyllä! Me asumme pienesti, mutta varsin mukavasti. (Ainakin näin kuukauden kokemuksella, kun irtotavarat on vihdoinkin saatu edes näennäisesti kuriin, eli piilotettu kaappeihin. Varaan oikeuden muuttaa mieltäni.)

Viimeinen ilta

Uuden kodin ikkunasta kuukin oli kauniimpi tänä iltana, joka on viimeinen lajiaan vanhassa osoitteessa. Lastenhuoneessa on lattia kauttaaltaan patjojen peitossa ja siellä nukutaan tämä yö koko posse.

Tiarapään paatoksesta ei näytä tulevan loppua, oottakaavvaan kun pääsen muuton jälkeen haikumuodossa muistelemaan vanhaa kotia, joka tänä iltana on vielä hetken nykyinen.

Hei! Tuparit on pian!

Uusi koti { kaiku }

Oven takana

iso, tyhjä, kaikuva

uusi kotimme

Loppuvuosi ja uuden vuoden alku on mennyt nopeissa käänteissä. Pari päivää ennen joulua teimme tarjouksen asunnosta, joka hyväksyttiin. Tammikuussa saimme jo avaimen uuteen kotiimme ja kuun lopussa asunnon lattialle levitettiin suojapahvit. Nyt huoneistossa käy kuhina, kun isäni tuli auttamaan remontin starttaamisessa. Onni on eläkkeellä oleva käsityöläinen. Samaa tahtia, kun seiniä hiotaan ja maalataan yritän lyödä viimeisiä yksityiskohtia lukkoon. Tavoitteena on kivuton muutto (onko se ikinä sitä?!) ja mahdollisimman valmis koti.

Viime muuton yhteydessä uhosin olevani "big believer in small edited spaces". Nyt uho punnitaan, sillä viisihenkinen perheemme muuttaa 91 neliöstä 67 neliöön. Erityisen innoissani olen kaappiprojektista, jossa asunnon vaatehuoneesta tehdään makuuhuone. Tästä lähdetään.