Tämä herätti paljon ajatuksia, sillä kuten viittasin edellisessä postauksessa, olen vuosien saatossa muuttunut juhlien järjestäjänä. En enää säntää kaupoille rakentamaan juhlien teemaa, vaan juhlat saa kasaan heittämällä kukikkaan lakanan pöytäliinaksi, kaatamalla kuplivaa laseihin ja laittamalla kivaa musiikkia taustalle soimaan. Tärkeintä on juhla, hetki arjen yläpuolella, ei väriteemat ja prameat puitteet. Näitä hetkiä kaipaavat kaikki.
Artikkelissa kirjoitettiin: "Selvä trendi näyttää kuitenkin olevan se, että pääkaupunkiseudulla juhlat ovat muuttuneet kalliimmiksi. Etenkin
lastenkutsuihin ja vauvajuhliin käytetään paljon rahaa, ja yhä useammin
lasten syntymäpäivät järjestetään jossain muualla kuin perheen kotona. - - Osa haluaa järjestää toinen toistaan näyttävämpiä juhlia, jotka voivat aiheuttaa kateutta kaveripiirissä, kun taas osa vastustaa kulutuskeskeistä ajattelutapaa”, Kuluttajaliitossa työskentelevä Pessi toteaa."
Tässä yhden juhlaintoilijan tipsit, miten lastenkutsujen järjestäminen on hauskaa, helppoa ja halpaa myös kotona.
Näin järjestetään onnistuneet lastenkutsut päiväkoti-ikäiselle
- Varaa aika kalenterista. Noin 1,5-2 tuntia on hyvä aika. Itse tykkään järjestää kemut arki-iltana, mutta meille tulee kutsuja myös viikonlopuille. Ihan sama, kivaa on aina.
- Toimita kutsut. Itse tehdyt, valmiit kortit, tekstarit vanhemmille. Ihan sama.
- Älä pyydä vastausta, vaan pyydä ilmoittamaan esteestä. Tällä tavalla saat tarkemman tiedon osallistujista, sillä kaikki muutkin vanhemmat elävät ruuhkavuosiaan, eikä suurin osa muista ilmoittaa osallistumisesta. Sitä paitsi: kaikki pääsevät aina.)
- Ostoslista: terveellistä napsua alkuun, pientä herkkua loppuun, ilmapalloja.
- Puhalla ilmapallot ja opasta vieraat oikealle ovelle. Jätä ilmapalloja myös lattialle, kestohitti.
- Pistä iloinen lastenmusa soimaan.
- Vapaata, iloista leikkiä. Kaverin huoneeseen ja kotiin tutustumista. Juoksua ja kikatusta, mutta se on lapsuuden juhlien parhautta. Aikuisten kestettävä.
- Lahjojen avaaminen pullonpyörityksellä.
- Synttäripöytä: Alkuun kurkkutikkuja, pikkuporkkanoita, viinirypäleitä, ehkä vähän nakkii ja lihapullaa. Sitten makeat pikkuherkut, ettei mene kenellekään herkuttelu överiksi. Harvoin syövät kakkua, jäätelö uppoaa paremmin. Jos olet oikein villillä tuulella, osta hassut pillit.
- Loppuun onginta, kestohitti. Ongittava asia: ihan sama.
Minulla on takana yhdeksän vuotta lastenjuhlia ja uskallan väittää tämän kaavan toimivan aina. Helposti unohtuu, että alle kouluikäisille on kovinta, kun pääsevät kurkistamaan kaverin kotiin ja näkevät hänen huoneensa. Siitä riittää iloa, leikkejä, leluja ja juoksua yhden juhlan ohjelmaksi. Kaikki muu kaavan päälle on ylimääräistä ja kiinni järjestäjästä. Lasten kemuista ei kannata ottaa stressiä. Kaverisynttärit ovat ihania hetkiä lapsille ja ne rytmittävät kivasti vuotta. Niitä ei järjestetä näyttämisen halusta, vaan lasten iloksi.
Usein unohdetaan se, että osa meistä pitää juhlien järjestämisestä. Se ei ole kisa, sillä ei yritetä aiheuttaa kateutta, se on vain - hauskaa. Juhlat ovat erilaisia, mutta ihan yhtä nautittavia olit sitten lapsi tai aikuinen. Kunhan vain ymmärtää kaivaa popcornin nenästään ja nauttia.
Olen todella iloinen siitä, että seudullamme on ollut tapana järjestää alle kouluikäisten synttärit kotona, sillä päiväkoti-ikäiset eivät oikeasti kaipaa mitään muuta. Lapseni eivät ole olleet yksissäkään tylsissä juhlissa, ovat aina tulleet takaisin innosta puhkuen, olivat olleet sitten kotisynttäreille, keilaamassa tai kiipeilemässä. Yksikään vieras meillä ei ole ikinä kärkkynyt ongintaa tai vieraslahjaa, pikemminkin välillä on minulle asti käyty kiittämässä ihanista pinneistä.
Näin järjestetään onnistuneet lastenkutsut eskareille ja eka-tokaluokkalaisille
Oman kokemuksen mukaan eskari-iässä tytöt alkavat kaipaamaan enemmän ohjelmaa. Silloinkin muutama leikki hihassa on riittävä lisärivi kaavaan: vettä kengässä, korttien heitto kattilaan, aasinhäntä. Tämä ei ole ydinfysiikkaa. Askartelu ja helmien pujottaminen pitää juhlijoita otteessaan yllättävän pitkään. Poikien juhlat kannattaa kuulopuheiden pitää mahdollisuuksien mukaan pihalla.
Näin järjestetään onnistuneet lastenkutsut alakoululaiselle
Noin 3.-4. luokalta eteenpäin alkavat kaveriporukat olla sen verran eriytyneitä, että juhlat järjestetään tiiviimmän porukan kesken. Yökyläsynttärit on kova juttu. Tällöin on myös hyvä aika miettiä ulkoistettuja synttäreitä, jolloin kustannuksetkin pysyvät aisoissa, kun pääluku on pienempi.
Sitten lapsi onkin jo sen ikäinen, että voit nostaa jalat pöydälle ja sanoa, että käyt kyllä hänen kanssaan ruokakaupassa ostamassa murkinat, mutta juhlat saa lapsi järjestää itse. Onneksi olkoon, missio lastenjuhlat suoritettu!
CASE: SUUNNISTUSSYNTTÄRIT
Meillä todettiin yllä oleva kaava jälleen toimivaksi, kun pikkuveljelle järjestettiin kaverisynttärit. Koska juhlien järjestäminen on meidän taloudessa kivaa, valittiin teemaksi suunnistus.
Minä leikkasin kuusia ylijäämäpapereista, korttipohjat leikattiin isosiskon luonnosvihkosta. Isosisko liimasi puut korttipohjaan, pikkuveli piirsi kiven, polun, toinen isosisko piirsi rastit kiven juurelle. Askarreltu viime tingassa iltahämärissä, kuten kuvan valosta voi päätellä.
Ajatus pienestä rastireitistä kotimme viereisessä metsikössä oli kutkuttava. Nuorempi isosisko innostui ajatuksesta ja askarteli pakkauspahveista emitit, leimauspisteet ja piirsi rastit tulostuspaperille. Rasteilla oli kunnollinen leimausjärjestelmäkin! Tämä oli todellinen ylpeyden hetki. Kaikkien järjestämieni juhlien ja teemasynttäreiden jälkeen meiksi saikin vain siemailla vieressä kahvia ja nauttia.
Kotipihastamme lähti punaisella villalangalla viitoitettu rastireitti, jossa oli kuusi rastia. Vieraat jaettiin kahteen tiimiin, joista kumpaakin johdatti yksi isosisko. Kummallakin siskolla oli mukanaaan leimasintyyny, joilla pystyivät leimaamaan pahvi-emitit rastilla.
Tämä oli aivan ihana ohjelmanumero viisivuotialle! Reitin kulkeminen oli hauskaa ja hieman jännittävääkin. (Mielessä oli tehdä vielä maaliin suklaakolikoista mitalit, mutta se jäi pois ja kukaan ei tietenkään huomannut mitään.)
Synttäripöydän fiilis saatiin aikaan kevyesti. Vihreät servetit, iso kasa saniaisia, vihreä valmiskakku pakkasesta ja pojan pari vuotta sitten askartelemat sienet. Ei muuta. Ensin tarjolla oli kurkkutikkuja, viinirypäleitä, paprikaa ja lihapullia. Sitten kannettiin kakku laulaen pöytään ja sankari puhalsi kynttilät. Kuten oletettua nallekarkit ja keksit maistuivat pikkujuhlijoille paremmin.
Oli niin hauskat juhlat, että lahjojen avaaminen tehtiin vasta kakun jälkeen. Poika oli juuri ollut synttäreillä, jossa lahjat avattiin pullonpyörityksen sijaan nostamalla nimilappu purkista, ja halusi avata lahjat samalla tavalla. Lopuksi ongittiin pienet namuboksit. Eivät olleet teemalahjapussissa, vaan jokaisen namurasia laitettiin oman emitin päälle, josta ne oli helppo ottaa mukaan lähtiessä.
Pienten juhlijoiden aito ja ihana riemu tiivistyi yhden vieraan lähtiessä: Onginnasta sai tällä kertaa kaksi pientä Smarties-pakettia. Pikkuvieras antoi toisen rasian välittömästi isosiskolleen, joka oli tullut äitinsä kanssa ovelle kurkkimaan. Sama jakamisen halu toistuu, meilläkin juhlista saapuva jakaa aina saaliin sisarustensa kanssa. Tämän vuoksi pyrin itse laittamaan ongittavaksi sellaiset jutut, joista riittää jaettavaksi.
Ihanat juhlat! Vaikka olivat teemasynttärit, ainoat ostetut juhla-asiat ruoan lisäksi olivat servetit ja ilmapallot. Viestini on tämä: ei stressiä, juhlat eivät ole vakava (eikä kallis) asia.
