Varjokolmekymppiset

Ikäkriisit ei ilmeisesti ole mun juttu. Olen jo 31 vuotta, eikä kolmenkympinkriisi ole vielä yllättänyt. Kaksi vuotta sitten kolmenkympinjuhlakriisi oli kuitenkin akuutti. Viikko ennen kuin täytin 29 petti pokka. En jaksanut enää odottaa kolmekymppisiä, vaan lähetin lyhyellä varoitusajalla kutsut varjokolmekymppisiin, joista kehkeytyikin ikimuistettavat juhlat.

Lapset hoitoon ja räkä poskella vintage-henkiset juhlat kasaan arkistojen ja jemmojen aarteista. Erityisen ihania olivat ystäväni koristelemat lasimerkit. Jotain vanhaa ja värikästä. Työnimenä kulki moderni vintage - aikansa naiset. Juhlat olivat niin kiva kokonaisuus, että kuvia katsellessa itsekin unohtaa miten nopeasti ja huumorimielellä niitä järjestettiin. Ehkä toimivan ja rennon juhlan takana on rento ja hyvä meininki, ei niinkään nuttura tiukkana tehdyt täydelliset suunnitelmat?

Juhlissa juotiin samppanjaa. Juhlaraadin ehdoton ykkönen oli ennakkosuosikki Bollinger, joka ei kuvassa ollut vielä päässyt jäähdyttelemään.








Vintage-henkeä korosti vahvojen, entisaikojen naisten kuvat pienissä kehyksissä. Löysin kirpparilta kirjan, joka käsitteli Mannerheimin suvun naisia. Kuvat olivat kivoja ja niissä oli pieni linkki itseeni, sillä olen kotoisin paikkakunnalta, jossa Mannerheimit ovat asuttaneet Louhisaaren kartanolinnaa hetkisen.

Aterimet pyöritettiin servetteihin ja sidottiin langalla ja kiinni. Pöytää koristi valkoinen brodyyripöytäliina ja  kauniit pitsiliinat. Esille kaivettiin vanhat teekupit ja peltirasiat. Kuohuviinilasejakin oli mukavan sekalainen sakki. Essenceä ja halpaa tusinatavaraa.










Varjokolmekymppisten menu 

• jokirapuinen ceasar-salaatti
• kreikkalaisia lihapullia
• lohimoussea ruisleivällä
• Annukan peruna-tonnikala-kaprissalaatti
• sitruunainen lämminsavulohisalaatti halloumihöysteellä 
• itseleivottuja sämpylöitä

• mustikka-suklaakakku
• kaneli-omenapalat
• vadelmaiset suklaamuffinssit
• lakuja

Menu oli loistava! Ainakin kalojen ystäville. Ja makeiden herkkujen. Olen edelleen tuhannesti pahoillani, että unohdin kala-allergisen ystäväni, jonka piti tyytyä salaatinlehtiin, leipään ja lihapulliin. Pahin emäntämokani ikinä.

Jälkiruokapöydässä tarjolla oli lakuja, kaneli-omenapaloja, mustikka-suklaakakkua ja vadelmaisia suklaamuffinsseja. Erityinen suosikkini tältä kattaukselta oli kaneli-omenapalat, jotka olivat taivaallisia! Rahka-omenapiirakka on jo itsessään hyvää. (Se kaikilla oleva resepti, jossa taikinan päälle tulee sitruunarahkaa ja omenapaloja ja päälle taikinamuruja.) Piirakka pieniksi neliöiksi ja päälle pursotukset kanelivaahtoa (kermavaahtoa, mascarponea, kanelia ja hieman sokeria). Se oli Hyvää. Kakkukin oli. Ja koska suklaamuffinssit olisi pettänyt? Huh ja nam.











Kun takana oli mahtavat varjokolmekymppiset, niin sitten jaksoi odottaa vielä vuoden niitä oikeita kolmekymppisiä.

Mitkä varjojuhlat voisi seuraavaksi järjestää?

30-vuotissynttärit

Täytin muutama kuukausi sitten 30 vuotta. Kriisiä en ole kokenut, olen pikemminkin odottanut, että vuodet kuluisivat ja pääsisin juhlimaan! Minusta jokainen vuosi on edeltäjäänsä parempi, enkä missään nimessä haikaile menneiden vuosien perään.

Minulla oli aivan mahtavan ihanat juhlat. Miten onnekas olenkaan, että ympärilläni on niin paljon ihania ihmisiä. Hykertelin onnesta koko juhlia seuraavan viikon.

Paras lahja kaikista oli ystävien ahkera hääriminen keittiössä. Oli ihanaa olla omissa juhlissa, jossa sai keskittyä vain ja ainoastaan juhlimiseen. Yleensä juhlat kuluvat siihen, että laitan ruokaa, katan pöytää, kuskaan ruokia ja astioita, yritän seurustella, yritän ottaa valokuvia, kuskaan ja laitan ruokaa tarjolle. Sitten vieraat tulevatkin jo hyvästelemään ja kiittämään juhlista. Voi ei! Ei vielä! Minulla olisi aikaa istua alas vasta nyt! Sitten on jo aika latoa astioita pesukoneeseen ja siivota.

Synttäreideni alkukeitto oli ihanaa. Bataattista porkkakeittoa, jossa oli tiukan tulinen twisti. Tapasmaisesta noutopöydästä omat suosikkini olivat kermaetanat, katkaravut ja parmankinkkuun käärityt hunajamelonit. Lohimoussenapeista on jo muodostunut meidän juhlien kestosuosikki. Niitä voisi tehdä vaikka kuinka paljon, sillä kaikki menee. Viimeistään iltapalalla.

Jälkiruoaksi oli tarjolla Kakkukeisarin kakkuja, joista erityisesti mangomoussekakku oli hyvää.

 

 

Ihan kaikkein parasta juhlissa oli kuitenkin se, kun valot sammutettiin ja kakun päällä paloi kolmekymmentä kynttilää. Mies piti puheen, koko ystäväkööri lauloi onnittelulaulun moniäänisesti ja minä puhalsin kynttilät. Samanlaisen onnesta pakahtuneen hetken koin alttarille kävellessäni seitsemän vuotta sitten.