Yli kymmenen vuotta sitten hipelöin Akateemisessa viiden ja kymmenen vuoden päiväkirjoja. Ajatus siitä, että elää vuodenkiertoa rinnan menneiden vuosien kanssa oli kiehtova ja ihana ajatus. Annoin päiväkirjan joululahjaksi äidilleni, mutta en ikinä hankkinut sellaista itselleni. Onneksi on Facebook ja muistot, joita se nostaa päivittäin esille. Varsinkin kun kavereiden kanssa jakaa yleensä aina niitä kivoja ja hauskoja sattumuksia, niitä sietääkin muistella!
Tänään Facebook nosti suunnittelukuvan keittiöstämme, jota väänsin ja tuijotin vuosi sitten, kun meillä ei käytännössä ollut keittiötä. Oli vain remontin alla oleva huone, jossa oli vanha jääkaappi ja liesi. Ihan hyvä siitä keittiöstä sitten tulikin, vaikka "hieman" sitä jännitin. Hassuinta on kuitenkin se, että olemme taas samassa tilanteessa. Asumme toista viikkoa evakkoasunnossa, kun kodissamme alkoi putkiremontti. Tulevista vessoista, suihkusta ja kodinhoitohuoneesta on vain vastaavia hahmotelmia, valittuja materiaaleja ja kauhua siitä, etten enää kunnolla muista, mitä olen valinnut ja soiko kaikki kauniisti yhteen valmiina.
Vakuuttelen itselleni, että kaikki sujuu. Näin tekee näköjään FB:kin. Ihan hyvä tuli keittiöstä, tulee muistakin tiloista.
Saunan viereinen suihkutila ei huoleta. Valitsimme sinne ihanat laatat. Toteutukseltaan tyylikkään kauniit, mutta silti hauskat. Yllä suihkuhuone saunan vieressä, alla mallikuvia verkosta.
Kotiimme on muodostunut ihan huomaamatta oma henkensä. Onko se asunnon, aikakauden vai aikuistumisen vaikutusta, en tiedä, mutta yhtenäisyys huoneiden välillä miellyttää minua suunnattomasti.
Olen holtiton kuosiholisti, kiemuroihin ja kukkasiin kallellaan. Pyrin rajoittamaan itseäni valintoja tehdessä ja koen lopputuloksen olevan ihan kiva. Jäljelle jää vielä paljon persoonaa, mutta rankalla kädellä kuratoituna.
Putkiremontin suunnitelmat pitää olla pian valmiit ja onneksi olemme jo hyvässä vaiheessa. Vain kalusteet on enää lyömättä lukkoon. Laattojen veivaaminen meinasi viedä yöunetkin, mutta nyt on suunnitelmat niiltä osin tehty.
Saunaosaston vieressä on huone, johon alkuperäiset asukkaat eivät halunneet vessaa. Se on ilmeisesti toiminut kodinhoitohuoneena, sillä siellä on viemäri ja vesihana. Me teemme sinne uuden vessan. (Edelleenkin naurattaa, miten yhtenä iltana tölläsimme viinilasien ääressä uuden kodin pohjaa, remonttia ja yhtäkkiä koko asunto vain klikkasi. Tänne vessa, tänne seinä, tähän ovi ja tuonne toinen. Kun kauppojen jälkeen saimme käsiimme alkuperäiset piirrustukset oli kaavailemamme muutokset juuri niitä, jotka asuntoon oli alunperinkin piirretty.)
Inspiraatiokuva uuteen vessaan löytyi houzz-appsista. Täällä pistetään kieliposkella laattaa menemään. Pidän kuvan vinkeästä, mutta silti rauhallisesta ja raikkaasta yleisilmeestä. Kuosiholistina minun on vaikea sulkea silmiä nykyiseltä marokkolaislaattavillitykseltä, KOSKA RAKASTAN NIITÄ. Ne eivät kuitenkaan sovi kotiimme, joka on 60-luvun lopun atrium. Eikä marokkolaislaattojen villi kuosittely miellytä asunnossa asuvaa henkilöä, jota myös aviomiehekseni kutsutaan. (Myönnän, pelkään itsekin niiden olevan parin vuoden päästä aikansa juttuja, joten pidättäydyn lobbaamiselta.)
Tässä vessassa on kuitenkin kivasti samaa vibaa, mutta enemmän meidän kodin asenteella.
Uuden pikkuvessan laatat soivat kauniisti yhteen. Minulle tulee mieleen niistä sikarikerhon miestenhuone. Takaseinälle laitetaan lasimosaiikkia, joka ladotaan ikkunalautaan asti. Seinät ovat sementtiä tai saman fiiliksen antavaa tekstuurimaalia. Lattian raidat sommittelen laattanelikosta. Alunperin valkoinen pikkumosaiikki ei ollut mukana kombossa, mutta pelkään lopputuloksen olevan liian tuhnu ilman valkoista.
Näen vessassa oikealla koko seinän mittaisen puu- tai sementtitason, jonka päällä on malja-allas. Kuvassa oleva köynnösmalja on suosikki, mutta luultavasti päädymme maltillisempaan maljaan. Seinään tulee alkuperäinen peili lasitasolla.
Tämä on putkirempan huoneista se, jota odotan eniten, vaikka epäonnistumisen mahdollisuus on olemassa. En ole tehnyt ikinä yhtäkään vessa-/kylpyhuoneremonttia, puhumattakaan laattasuunnittelusta ja nyt pitäisi osata luoda lattiaan raidoitus ja ladontaohjeet remppatyypeille. Hui!
Vuosi sitten meillä oli koti, mutta ei avaimia. Tarjouksemme oli hyväksytty ja veimme lapsemme iltasella kurkkimaan ikkunoista ja aidan raoista. (Asunnossa ei enää asuttu, joten hiipparointimme ei ollut niin epämääräistä, kuin se olisi voinut olla.)
Sitten meillä oli remontti ja piha, jolle kannettiin talkooväelle pöytä ja keksejä. Auringonsäteet hipoivat nenää ja maalin tahrimia housuja.
Tarinamme tämän kodin kanssa alkaa niin kuin moni sisustuslehden kotijuttu: "Näytössä koti oli tunkkainen ja repsahtanut, mutta Senja ja Lasse näkivät sen ohi ja rakastuivat asunnon potentiaaliin."
Kovin paljon en remontista ole ottanut kuvia, pääasiassa vain tunnelmapaloja instagramiin. Tässä kuitenkin pieni tour läpi remontin ensimmäisen vaiheen.
Keittiö. (Ennen, ei jälkeen.)
Oikean seinän takana on keittiö. Tähän puhkaisimme seinän, jolloin keittiöstä on kulku ruokailutilaan ja olohuoneeseen, ei eteiseen.
Olohuone. Varsinainen asunnon kruunu. Iso, iso tila, jossa on myös ruokailutila.
Vanha ruokailuhuone, joka oli iso kahden huoneen tila. Oikealla näkyy eteisen kulku keittiöön, jonka laitoimme kiinni saadaksemme lisää kaappipinta-alaa keittiöön. Tämä iso edustusruokasali jaetaan kahdeksi huoneeksi. Kuvan tilaan tulee lounge, eli telkkarihuone, takana on meidän makuuhuoneemme. Ilman seinää vielä, koska keittiön valmistumisen jälkeen alkoi kumpaakin meistä hieman hapottaa koko remppailujuttu.
Seinäpinnat vaaleni, muutimme sisään ja kesä kukki. Keittiöön tuli uusi aukko ja aluksi laitoimme oven eteiseen lukkoon ja kokeilimme pystymmekö elämään ilman toista kulkua keittiöön. Hyvin pystyttiin, joten eteisen seinä suljettiin.
Ostin verhot ja vuoden paras päätökseni oli ottaa niihin ompelu. Olisivat vieläkin pakalla odottamassa ompelua, jos en olisi tehnyt poikkeusta. Verhot eivät oikein pääse oikeuksiin tässä, mutta ne ovat upeat. Ja valmiit.
Askel kerrallaan kuljettiin kohti valmista. Synttärikemuissaan lapset halusivat peittää aukot lakanoilla. Tässä eteisen kulku keittiöön vielä auki sinisen verhon takana. Vasemmalla näkyy väliaikainen ruoanlaittotaso.
Keittiötoiminnat vyöryivät olohuoneen puolelle. Vaikka huone oli iso, tämän kaaoksen keskellä se ei juurikaan lohduttanut Oikealla oli kaappipatteristo, jossa olivat astiat ja ruokatavarat. Samassa pötkössä vanha hella ja sen päällä lainamikro. Väliaikainen ruoanlaittotaso täynnä tavaraa. Astiat pestiin kylpyhuoneeseen kytketyllä astianpesukoneella, minne kuljettiin oikealla olevalta käytävältä. Loppuvaiheessa uusi jääkaappikin odotti olohuoneen puolella, tämän vaiheen loppua ei tuntunut tulevan ollenkaan...
Kunnes mies pala kerrallaan sai keittiön esiin. Sitten humps vaan, olohuoneen kaaos oli kadonnut.
-
Nyt valmistaudumme remontin kakkosvaiheeseen. Kesällä starttaa putkiremontti ja syksyllä lähdemme evakkoon, kun remontti siirtyy omaan kotiimme.
Suunnittele
- 2 vessaa
- yhdistetty kodinhoitohuone/arkisuihku
- kylpyhuone ja sauna
- saunan välihuone
Rakenna
- uusi kulku saunan välihuoneeseen (kulku tällä hetkellä vain ulkokautta)
- seinä loungen ja aikuisten makuuhuoneen väliin, avaa ovi makuuhuoneeseen, sulje toinen kulku loungeen
- oma piha
Päätä
- korjataanko vanha parketti vai vaihdetaanko uuteen
Unelmoin pitkään keittiöstä, jonne voisi hipsuttaa aamulla hiljaa kolistelemaan, keittämään kahvia ja laittamaan aamiaista. Edellinen koti oli niin pieni, ettei siellä voinut ajatellakaan nousevansa ennen muita, ellei ollut valmis muiden heräämiseen. Ei se keittiö muutenkaan ollutkaan mikään hipsuttelukeittiö, vaikka oikein kiva keittiö olikin.
Puoli vuotta ilman keittiötä oli todella kamalaa. Ensimmäisen viikot kesällä vielä meni, sitten sinniteltiin ja viimeiset kaksi kuukautta oli yksinkertaisesti vain ihan kauheaa. Pohdin ystäväni kanssa keväällä lopullista valintaa. Ystävä painokkaasti suositteli ottamaan keittiön, jonka saa ennen kesälomaa viidessä viikossa. Valitsimme toisin ja viikkojen kuluessa kävi selväksi, että ystävällä oli viisautta sanoissaan.
Hyvää tietenkin oli myös paljon. Tätä keittiötä on suunniteltu ja tehty suurella rakkaudella ja hartaudella. Välillä pienellä kiukullakin, erityisesti edellisinä päivinä ennen keittiön tupareita ja esikoisen syntymäpäiviä. Olen keittiöön todella tyytyväinen. Vielä kolmen kuukauden jälkeen, minulla on juuri sellainen hipsutteluolo keittiössämme. Täällä on ihana olla, ihana kokata ja jopa ihana siivota. Minun keittiöni ei ole ikinä pysynyt näin siistinä aikaisemmin.
Koska keittiöratkaisuja oli yllin kyllin aikaa suunnitella, lopulliset ratkaisut jopa hieman yllättivät. Muun muassa lattiaan piti tulla ensin parketti, sitten väliaikainen laminaatti. Lopulta päätettiin pistää lattiaan mikrosementtiä, kunnes lattian maalaus kurvasi takavasemmalta ja se oli tosi hyvä valinta! Valitsin hirveällä riskillä lattian sävyn rautakaupasta suoraan ja sekin osui nappiin kerrasta. Selvästi värilastusulkeiset tuottavat tulosta.
Mustaa allasta hieman jännitin, varsinkin, kun tilasimme sen netistä. Oli niin muikea kauppa, että oli pakko. Altaan toimituksessa oli ongelmia ja se tuotiin ovellemme kaksi tuntia ennen asennusta. Onneksi se on aivan ihana! Kaikkien metallialtaiden jälkeen ihastelen tätä kaunotarta joka kerta tasoja pyyhkiessäni. Onneksi uskallettiin. Ja onneksi uskallettiin ottaa kodinkoneet mustana, kaikki soljuu yhteen niin kuin on tarkoitettukin.
Keittiö tilattiin Futuro-keittiöiltä, sillä heillä oli tilaa säästävä aktiivilinja. Aktiivilinja ei ole käytössä pettänyt, sinne sujahtavat iloisesti servetit, aterimet, mausteet ja veitset. Ihan ehdoton toiminto yläkaapittomassa keittiössä.
Loppumetreillä oviseinä vaihtui tummanruskeaksi liitutaulumaaliksi ja sekin oli aivan täydellinen päätös! Siitäkin huolimatta, että pistorasiat ja katkaisijat oli jo ostettu valkoisena...
Mitä kuuluu? Ostimme kodin parvekkeemme alta. Koti oli ollut tyhjänä koko sen ajan kun kadulla asuimme. Neljä vuotta. Löysimme asunnon vuosi sitten. Jouluaattona veimme isäni kävelylle kodin ikkunoiden taakse. Hankeen jäi kuudet jalanjäljet. Palatessa takaisin Joulupukki vilkutti kolmannen kerroksen ikkunasta.
Rakastuimme asunnon pohjaan ja tunnelmaan. Mahdollisuuksiin ja kummallisuuksiin. Minä ihastun usein niihin, joissa muut eivät näe mitään.
Mikään ei ole kauniimpaa kuin potentiaali ja kasvu sitä kohti.
Minulla oli vahva visio, miltä asunto näyttäisi, kun se olisi käyty seinä ja nurkka kerrallaan läpi. Välillä kuva katosi ja jäljellä oli vain typertynyt kysymys: miksi olemme tässä? Ilahtuneena otin ne hetket vastaan, kun visio palasi mieleen. En kuitenkaan kaunistele. Kun on puoli vuotta ilman kunnollista keittiötä, optimistisuus katoaa iloisimmalta kukkaistytöltä.
Meillä oli astianpesukone kylpyhuoneessa, kaksi multasäkkiä päällä, ettei se kaadu ja heitä astioita syliin. Näin kävi pari kertaa. Silloin painona oli vain yksi multasäkki. Rumia lautasia ei tietenkään mennyt rikki yhtäkään. Vanhasta keittiöstä hävisi pala kerrallaan. Väliaikainen keittiö oli levittäytynyt olohuoneen puolelle.
Vuosi sitten asunnon myynti-ilmoituksessa oli ylin keittiö. Alempana on kuva vielä viime viikolta.
Minun luullaan usein teitittelevän, vaikka sitä en tee. Epäilen sen olevan turkulaista kulttuuriperintöä. Samoin sanon usein meidän tehneen asioita, vaikka oma osuuteni olisi kovinkin mitätön. Tästä en kuitenkaan voi ottaa kuin suunnittelun kunnian. Mieheni muutti keittiömme ihanaksi taivaaksi. Huoneeksi, jossa ymmärrän taas, miksi asunnon ostimme.
Viikonloppuna meillä jo juhlittiin. Valmista keittiötä ja yksitoistavuotiasta. Mikä ilo voikaan tulla keittiön vesipisteestä, uudesta hellasta ja ruokapöydästä, jolla on vain yksi kukkamaljakko.
Tuli valoa laululintujen huoneeseen. Kevät työntyy kaihtimien välistä ja omii huonetta päivä päivältä enemmän. Niitä harvenevia pimeitä hetkiä varten on nyt uusi varjostin.
Vastakkaiselle vaalealle seinälle on teipattu värilastuja. Siihen on tulossa iso liitutaulu.
Aikakauslehdet myyvät, kun kannen otsikoissa on houkuttelevia numeroita. 76 vinkkiä lastenhuoneeseen. 15 toimivaa säilytysideaa lastenhuoneeseen. 3 kaunista ja organisoitua lastenhuonetta.
Olen niin heikko. Lankean aina näihin lehtiin, koska epätoivoisesti haluan uskoa, että joku on vihdoinkin löytänyt suuren viisauden ja jakaa sen koko kansalle laajalevikkeisessä lehdessä. Sitten sisäsivuilla on viikattu kauniiseen pinoon retrotäkkejä ja leluja voi säilyttää päällekkäin kasatuissa vanhoissa matkalaukuissa. Just.
Kerron salaisuuden. 53 toimivaa vinkkiä on suurta petosta. Kun lapset saavuttavat tietyn pisteen ikäjanallaan, talon läpi puhaltaa päivittäin hurrigaani ja siinä ei pysy pinossa peitot ja matkalaukutkin muuttuu idän pikajunaksi.
Esikoiselle ostimme pöydän. Tyttö haki sen yhtenä sunnuntaina isänsä kanssa Jyväskylästä. Sitten sitä hiottiin ja lakattiin momo-kodin parvekkeella. Minä niin riemuitsin. Tuollainen laatikkomäärä ihan varmasti taltuttaa pöydän kaaoksen ja opettaa lapselle organisointia. No onhan siinä laatikoita, mutta niin on edelleen pöydän päällä, vieressä, ikkunalaudalla ja maton alla kaikkea tärkeää. Se on kuulkaas niin, että tärkeiden asioiden vakio on aina vähintään 1,3-kertainen säilytystilaan nähden.
On lippua ja lappua, talouspaperin hylsyjä ja muita roskislöytöjä askartelumateriaaliksi. On Tiimari-ostoksia. (Onneksi Tiimari meni konkkaan. Lapset ei tiedä Tigerista vielä.) Kotiin tullaan välikausitakin taskut täynnä nyrkin kokoisia, kauniita kiviä. Kaupassa ihastutaan Mariskooliin ja kun sellaisen omista kokoelmistani hellyn käyttöön antaman, niin pian sekin on täynnä kaikkea hyödyllistä ja ihanaa. Ja kun minä, Äiti Sinisilmä, ajattelin, että siellä voisi kauniisti säilyttää korua tai kahta.
CD-levyt pysyvät sentään järjestyksessä vanhassa maalatussa rasiassa. Se on minun tämän päivän vinkki numero 1 ja samalla ainoa.
Tuntuu, että ainoa toimiva ratkaisu on Ikean Expedit. Olen kapinallinen, enkä ole sellaista suostunut meille hankkimaan. Universumi yritti kyllä hienovaraisesti vihjata, sillä iso Expedit oli asuntoomme jätetty, kun sen ostimme. En taipunut. Tähän on oltava joku muu ratkaisu.
Villiinnyin kaappihuoneen suunnitteluissa ja pistin photarin laulamaan. Huoneen kanssa on kaksi taistelevaa linjaa, joiden välillä vielä seilaan.
a) Särmää mustaa lamppuun ja kehyksiin. Petaukseen hieman railakkuutta. Ehkä hillittyä harmaata tyynyihin ja sitten esim. tuo sininen vanha peitto tuomaan iloa, väriä ja erityisesti kontrastia tapetin keltaiseen. Musta toimii aina ryhdin tuojana, ja ryhtiä tuo pieni huone tarvitsee, muuttuakseen vielä enemmän huoneeksi.
b) Korostetaan huoneen valkoisuutta tuomalla lisää valkoista! Valkoisia kehyksiä ja Tord Boontjen iki-ihana Midsummer-varjostin. Petaus perinteisellä valkoisella ja peittoon silkkistä keltaista. Tällainen maltillisuus antaisi enemmän huomiota tapetille.
Vaikeaa! Vaikeaa on myös se, että perinteiseen tapaan haluan asioita, joita ei enää ole saatavilla. Muun muassa tuo kelta-harmaa silkkipeitto ei ole enää tässä värissä Mokon verkkokaupassa. Ihana se on silti!
Linkkailin editeissä käytettyjä juttuja pinterestiin, jos joku houkuttelee. Stockmannin sivuilta lainattua varjostinta en enää sieltä löytänyt. Auta naista mäessä! Kummalle linjalle sinä lähtisit?
Vaatehuoneestamme kuoriutui sittenkin pieni makuusoppi, joka ei näytä liiaksi vaatehuoneelta. Saattaa olla, että sitä ei master bedroomiksi ihan heti erehtyisi luulemaan, mutta pysyn edelleen kannassani, että neliöt on nipsitty juuri sieltä, missä niitä ei tarvita.
Vasemmalla on muuten noin 20 cm tyhjää tilaa. Mikä hukkaneliö(n puolikas tai neljäsosa)!
Rakastan koiranputkiseinää! Nyt pitäisi saada tekstiilit vielä loksahtamaan paikalleen ja mukaan lisää elementtejä, jotka tekevät koppiin enemmän huoneen tunnelmaa. Ajattelin nostaa kattoon jonkun kivan varjostimen ja sitten kiinnitän vasemmalla olevaan palkkiin valokuvakehyksiä. Tapetin kanssa pitää myös keksiä kiva kuosimaailma, kaappien mätsäävimmät on ihan ok arkena, mutta kaipaan jotain vielä tymäkämpää yhdistelmää!
Viimeisiä viedään. Muuttolaatikot nököttävät eteisessä, ihan kohta muutetaan. Uudessa kodissa on niin ihana olla. Kaikkialla on kaunista - ja hiljaista. Parin päivän päästä elämä valtaa asunnon, toivottavasti arkirumban keskellä osaisin nauttia ja arvostaa kotimme kauneutta. Toivottavasti nuo kiviseinät antavat samanlaista virtaa tavallisena keskiviikkona, kuten ne antoi tänään. Uusi koti jo toivottelee tervetulleeksi.
Tänään hioin tyttöjen työpöydän tuoleja uutta maalipintaa varten. Termospullossa oli teetä, keittiössä soi radio. Minä sain kulmakarvani sinisiksi ja toinen tuoli tumman fuksian värin. Pinnatuolin väri on vielä päättämättä.
Olen tulisilla hiilillä, malttamaton ja innostunut. Meidän uuden kodin seiniin laitettiin viime viikonloppuna tapetit. Tänään maalataan ikkunalaudat vielä viimeisen kerran, parit listat paikalleen ja sitten se oli siinä!
Olen sukkiani myöten rakastunut uusiin huoneisiin. Tapettivalinnat ovat napakymppejä. Olohuoneeseen olisi pakko saada vielä tapetti, niin ihania nuo kuositetut seinät ovat...
Tämän viikon rutistus on pakata tavarat, laittaa ronskilla kädellä tavaroita kiertoon ja kantaa tavarat uuteen kotiin. Huh.
Pizza on erinomainen remonttiruoka.
Broadsheet olisi hoitanut tämänkin homman.
Remontin keskellä hikoillessa Kuukkeli antaa voimaa. Vielä kun tämän jaksat, niin pääset hangille sivakoimaan!
Esikoinen remppaa nukkekotia.
Ja meiksi treenaa lehden poimimista uudelta kynnykseltä. First things first.
