Tainan vauvakutsut rannalla

Kuten jo aiemmin vinkkasinkin, niin sanat eivät oikeasti riitä kertomaan oikeaa totuutta näistä kemuista. Vauvakutsut merenrannalla oli ihanien ihanat, aivan mahtavat. Sen siitä saa, kun on grilli ja jutut kuumana. Mutta aloitetaan ihan alusta...

Pari viikkoa sitten lööpit hehkuttivat pientä intiaanikesää. Liikkeemme olivat supernopeat. Parissa päivässä olikin kasassa vauvakutsut ulkoilmassa, merituulen hellimänä, grillin lämmössä.

Odotukset sään suhteen eivät silti olleet suuret, sillä grillipaikka sijaitsi erittäin tuulisella niemenkärjellä. Menu suunniteltiin mahdollisimman lämpimäksi, penkeille sijattiin retropeitot eristeeksi, nurkkiin rullattiin villahuopia hytisiviä lohduttamaan, odottava äiti ohjeistettiin pukeutumaan mahdollisimman lämpimästi. Päivän valinta onnistui kuitenkin yli odotusten. Kahden sadepäivän välissä oli ihana, leuto, lämmin, suloinen päivä - aivan täydellinen vauvakutsuille meren rannalla. Illaksi jopa tuuli seisahtui ja antoi villapeittojen olla rullalla käyttämättöminä.

Grillikatokselle siis levitettiin sekalaiset vanhat retropeitot, kattoon nostettiin kirppispitseistä ja risukranssista tehty pitsikruunu. Pöydälle levitettiin suloinen pöytäliina, erilaisiin lasipurkkeihin aseteltiin krysanteemeja ja Tainan suosikkeja pietaryrttejä, joita vielä muutama löytyi katoksen viereltä. Pöytäliinaa koristi ja piti paikallaan kauniit kivet, jotka loppuillasta saivat ihan uuden merkityksen.

Alkumaljoina nautimme minttukaakaot vaahtokarkeilla. Alkoholiton minttukaakao tehtiin sulattamalla pätkiksiä kiehuvaan veteen.





 



Ruoat muhi grillissä, sitten kun viides yrittäjä sai sen vihdoin syttymään. Tällä kertaa tarjolla oli

• lämpimiä kasviksia fetaraidalla,
• limemarinoituja kanavartaita,
• halloumia,
• feta-perunasalaattia omenalisällä ja
• kauravarrasleipää

Ai että! Kyllä nyt herkut osui kohdilleen. Kasvikset olivat mukavan rapsakoita, halloumi narskuvaa ja Pastanjauhantaa-blogin feta-perunasalaatti kerrassaan oivallista. Jälkiruoaksi keitettiin teetä ja herkuteltiin omena-kanelimuffinsseilla.









Illan hämärtyessä kivien alta paljastui tulevalle vauvalle antamamme lahjat. Yksi toivotti vavvalle huumoria, toinen rohkeutta ja kolmas naurua ja kujeita. Oi pieni vauva, sinua jo niin porukalla täällä odotetaan ja rakastetaan. Aineettoman hyvän lisäksi annoimme tietenkin myös aineellista materiaa. Ihanan, virkatun pikkumyssyn, Småfolkin lakanat ja lahjakortin vauvaostoksia varten.











Ihanat kemut! Muuta en virka.

Baby Deli

Huh. Aikamoista myllyä ovat olleet kuluneet viikot. Olen pantannut kuukauden päivät ihanien vauvakemujen kuvia, koska haluaisin blogata muutakin kuin vauvakutsuja. Kohta profiloidun vauvakutsuhihhuliksi ja ystävät lakkaavat lisääntymästä, etteivät joutuisi kemujeni uhreiksi. Kaikki ihanat lastenkutsut ja polttarit ja muut ovat ulkoisten kovalevyjen vankeina, niihin palaamme toivottavasti mahdollisimman pian.

Mutta oih. Lähipiiriin syntyi vauva. Vavva. Pieni ruttusormi, pojanretale, pikkuinen. Kokoansa suurempi jo monien ihmisten sydämessä, meidän keskimmäinenkin puhuu vauvasta jo kuin omasta pikkuveljestään, vaikkei ole tyyppiä vielä kertaakaan nähnyt. Tyttö ei saanut silmiään irti kummiveljestään, kun uniaikaan tuli puhelimeen kuva vauvasta. Iltasatu meni kuuroille korville, näytöllä ollut pieni kuva pienestä nukkuvasta ihmeestä oli enemmän taikaa.



Joten! Uuden, pienen ihmisen kunniaksi tänään saadaan kotiinkuljetus Baby Deliltä, joka vieraili viimeisien viikkojen ilona ystäväni Suvin luona noin kuukausi sitten. Sain luvan kertoa, että Baby Delin kuljetus pelasti yllättyneen, turvonneen ja isomahaisen odottajan. Hyvän tarinan vastaisesti on kuitenkin tunnustettava, että odottaja oli oikein hehkeä, kaunis, eikä yhtään turvonnut tai uupunut. Hyvät naurut ja ruoat on kuitenkin aina paikallaan, joten Baby Delin missio saavutettiin.







Baby Delin kotiinkuljetus toi mukanaan halloumi-ananassalaattia, katkarapumoussea, tuoretta patonkia, pikkumunkkeja lähestyvän vapun kunniaksi ja herkkusuklaata. Palan painikkeena oli Orangina-limua, joka oli positiivinen uusi tuttavuus. Raikas, kiva limsa.







En ole kliseiden ystävä, moni on jo varmasti huomannut, että minun organisoimilla vauvakutsuilla ei maistella soseita, mitata vatsanympärystä tai harjoitella vaipanvaihtoa nukeilla. Suurin blogistani saama kohteliaisuus on ystävältäni, joka kertoi vinkanneensa työkaverinsa oikeaan osoitteeseen. "Ai vauvakutsut voivat olla myös kivat ja tyylikkäät!" Jeps! Kutsut voivat olla juuri sellaiset kuin parhaalta tuntuu! Sehän juhlimisessa onkin parasta!





Deli-rasioiden askartelu oli haastavaa, mutta lopputulos varsin kiva. Näitä tulen varmasti käyttämään myöhemminkin. Onnen keksien oikeaoppinen taittaminen vaati myös harrasta guuglailua, mutta oikean sivun löydettyäni niiden tekeminen osoittautuikin superhelpoiksi. Onnen keksien sisään piilotettavat aforismit olivat asteen verran haastavampia, mutta runosuoni alkoi sykkiä pienen taiteellisen tuskan jälkeen. (Onnen keksien oikeaa kirjoitusasua ei guuglailu helpolla kertonut. Apua! Yhteen vai erikseen?) Keksit vakuuttivat seuraavaa:

• Onnesta ja untuvasta, niistä on pienet vauvat tehty.
• Pieni vauva on suuren rakkauden alku.
• Vauva syntyy toukokuussa, kun omenapuut kukkivat.

Oikeaan osuivat. Omenapuun kukista, niistä on rakkaat vauvat tehty.









Ystävättäreni New Wave -astiat ovat muuten ihanat. Ihanatihanatihanat. Astiahöperönä on mahtavaa päästä hörppimään huokaillen muiden ihmisten astioilta, kun omien kaappien säilytyskyky on niin rajallinen - tai sitä ei oikeastaan enää ole.



Onnea vauvalle ja vanhemmille!

Vauvakutsut bäkkärillä (rokrok)

Tervetuloa takahuoneeseen! Nyt fiilistellään vauvakutsuilla, jotka järjestettiin neljättä pitkäsoittoa odottavalle rokkarille. Karoliinan juhlat puettiin mustaan, valkoiseen ja tummaan violettiin. (Mitä eroa on muuten liilalla ja violetilla? Liila taittaa punaiseen ja violetti siniseen?)

Seinää koristi kultalevy. Alkuun kohotettiin lehtikuohuvaa tulevalle vauvalle. Myöhemmin päästiin iskemään ruoan kimppuun. Raiderilla oli vaadittu lämmintä kanasalaattia valkosipuli-fetakastikkeen kanssa. Palan painikkeeksi bäkkärillä oli tietenkin olutta. Eiku sittenkin ginger orange ale -limua, joka kaukaisesti näyttää oluelta...

Minulla ei ollut kaapeissa tarpeeksi värittömiä laseja, enkä halunnut pilata mustavalkoista tunnelmaa sammaleenvihreällä tai vaaleansinisellä, joten korvasin vesilasit sosepurkeilla! Itseäni naurattaa tämä vieläkin. Missään muissa juhlissa ei vesilasina voi olla pilttipurkki - paitsi vauvakutsuilla tietenkin!









Annukka oli ommellut viirinauhan, jota jatkossa voi käyttää vauvan ja isoveljien synttäreillä koristeena. Valkosuklaa-mustikkasuklaakakku päällystettiin vaahtokarkin makuisella sokerikuorrutteella ja koristeltiin elintarviketussilla. Teen kanssa oli tarjolla myös pääkalloilla upgreidattuja sitruuna-pistaasimuffinsseja ja mustavalkoisia karkkeja. (Karkithan kuuluu luonnollisesti ostaa juhliin väriteeman, ei maun mukaan.)

Teetä siemaillessa koottiin odottavalle äidille ja vauvalle rannekoru. Jokainen juhlavieras antoi koruun lasihelmen ja oman toivotuksen vauvalla. Vauva sai lahjaksi muun muassa sinnikkyyttä, omanarvontuntoa, uteliaisuutta, rakkautta ja viisaan sydämen. Korusta tuli hieno. Harmi, ettei valmiista korusta tullut otettua kuvaa. Lisäksi annettiin yhteisenä lahjana vauvalle vaate ja äidille lahjakortti Bebesiin. 









Katelautasiksi kerättiin lajitelma vanhoja lp-levyjä. Kuten Pupu Tupunan lastenlauluja Katri Helenan ja Seppo Hovin tahtiin. Inspiraatio kukkakimppuun oli otettu odottavan äidin hääkimpusta, joka oli upea, minimalistinen yhdistelmä kaislaa ja kukkia. Tämä kimppu ei ollut hirveän minimalistinen, mutta lupaan palata vihreisiin asioihin myöhemmin.





Juhlat olivat ihanat, vaikka ennakoinkin omia juhlajärjestelijän kykyjäni tällä kertaa. Juhlat pidettiin samaan aikaan, kun blogihemmo oli työmatkalla. Jos ja kun jo ennenkin olen huomannut, että kokki-emäntä-stylisti-valokuvaaja-kombo on asteen verran haastava pesti hoitaa kerralla, niin homma ei ainakaan helpotu, kun lisää mukaan kodinhoitajan ja lastenhoitajan toimenkuvat. Onneksi on ihania auttavia käsiä ja nämäkin juhlat saatiin purkkiin - ja bäkkärillehän kuuluukin tietynlainen räkä poskella meininki, jos joku nyt sattui hieman kosahtamaan. Ensimmäinen vieras sammuikin jo kahdeksan aikaan. Se kasikuinen.

Juhlia muistellessa itse päätähti on jo syntynyt. Poika! Sinä olet tähti!

Juhlien jälkeinen aamu

Juhlissa parasta on kaikki. Ideointi, valmistaminen, panikoiminen, juhliminen - ja juhlien jälkeinen aamu. Tänään aamulla keittiössä oli vielä muisto juhlista pöydällä. Asettilautasina toimineet lp:t ja viimeiset karkit kulhossa. Tähtikonfetti kimalsi aamun valossa. Vieressä pauhasi astianpesukone illan viimeisiä astioita. Kaiku juhlista on ihan yhtä ihanaa kuin itse juhliminenkin.

Tämä on juhlablogi. Rakastan juhlia.

Tällä kertaa juhlimisen kohteena oli neljättä odottava rokkari, jonka neljännelle "pitkäsoitolle" kasasimme backstagen. Tänään backstage on taas lapsiperheen keittiö, pöydälle katetaan makaronilaatikkoa ja pöydän alla on leivänmuruarmeija.

Olen viime viikkoina muistellut paljon häitämme yhdeksän vuoden takaa. Nykyisellä juhlakokemuksellani häämme olivat kovin vaatimattomat ja maatiaiset. Päällimmäinen muisto juhlista on kuitenkin, miten ihania tekemisen lahjoja läheiset ystävät juhlia varten antoivat. Kaaso kiharsi hiukset ja nosti ne syherölle ylös, samoin kuin hän oli tehnyt monta kertaa ennen matkaa Viisseiskaan. Ystävä sitoi kimpun, kolme ruusua ja murattia, sulhasen veli (joka on muuten Suomen Sean Flanigan) otti valokuvia, ystävä lauloi kirkon parvella. Ne ovat kaikki tärkeämpia kuin yksikään lahjalista tai tilisiirto.

Samoin eilen kuin taikaiskusta yksi toi lehtikuohuvaa, toinen itse ommellun viirinauhan, kolmas levitti konfettia pöydälle. Yksi toisensa jälkeen ihanampia juhlakuvia ja -tunnelmia selaillessa totuus unohtuu. Ilman yhteisiä hetkiä ja yhdessäoloa on vain tyhjät kulissit. Teemaväriä ja katelautasia tärkeämpää on kokoontua, juhlia. Isosti, pienesti. Olla yhdessä. Nauttia. Kohottaa malja, oli se sitten kertakäyttömuki tai kristallilasi.

Juhlien jälkeisenä aamuna tyhjät kulissit täyttyvät illan ilosta, yhteisestä hetkestä, jolloin kaikki olivat tässä, yhdessä pöydän ympärillä. Siksi juhlia seuraava aamu on ihana.

Annukan vauvakutsut

Yllätysvauvakutsut! Tällä kertaa juhlittavaa äitiä jymäytettiin toden teolla! Annukka oli kieroiltu juhlakuntoon sopimalla, että hänestä mennään arki-iltana ottamaan vauvamahakuvia. Näin saatiin sankaritar tällättyä ja juhlapaikalle. Kuvaukset saivat kuitenkin odottaa, sillä miehet lapsineen lähtivät retkelle nauttimaan trangialla keitettyjä herkkuja, kun naiset juhlivat odottavaa äitiä ja uutta tulokasta.





Nämä vauvakutsut kiedottiin mustan, harmaan ja pinkin ympärille. Kukkia oli ripoteltu erilaisiin viinilaseihin ja pieniin maljakoihin, mustat kynttilät paloivat eriparisissa jaloissa. Musta ja pinkki servetti kiedottiin pinkillä paperinarulla viuhkaksi, jonka sisälle piilotettiin aterimet. Vauvakutsuja juhlittiin ihanan raikkaassa syksyssä, jolloin kuulautta on jo ilmassa, mutta lämpöä riittää vielä hetken.





Alkuun syötiin grillattua halloumia ja makeaa suippoananasta. Nam. Tämä yhdistelmä on miltei yliverto. Ananas poistaa vielä sopivasti tukevasti raskaana olevan turvotusta! (Jota halloumi suolaisuudellaan tuo...) Kutsujen salaatti tehtiin lämminsavulohesta ja persikasta ja sekin oli todella herkullista. Salaatissa oli persikkaa, punaista paprikaa, varhaissipulia, kirsikkatomaatteja ja ihnia salaatinlehtiä. Puolitettujen kirsikkatomaattien päälle suolaa, sokeria, pippuria ja öljyää. Salaatinkastikkeeseen sitruunaöljyä, chiliöljyä ihan pari tippaa, vaahterasiirappia, chili-lime-mausteseosta ja suolaa. Nam, toimii.

Makean nälkään oli tarjolla lime-mansikkatuorejuustokakkua, suklaisia muffinsseja pätkistäytteellä (ja valuneella kuorrutteella) sekä tietenkin dominoita teemaväreissä. Mitä olisikaan juhlat ilman teemakeksejä? Muistaakseni nämä keksit eivät kyllä olleet kovin hyviä, eikä ne kaupoissa pitkään olleetkaan tyrkyllä. Mutta hyvältä näytti!



Tulevasta vaavista tiedettiin etukäteen sukupuoli, mutta ei nimeä. Koska en tunnusta laimeita vauvakutsuleikkejä, vaan kannatan hyvää ruokaa ja kivaa yhdessä oloa, juhlien ainoa "leikki" oli nimiehdotuksen pursottaminen pumpernikkelille. Monta hyvää ehdotusta tuli, mutta vavvan nimeksi ei sitten kuitenkaan tullut Ulla-Sofia Aino Iida-Milja, mikä olisi sekin ollut todella hyvä nimi.