Syntymäpäivän aamiainen

Meillä on tapana syödä syntymäpäiväaamuina astetta kivempi aamiainen kuin normaalisti. Tälla kertaa ysivuotiaalle laulettiin ja lahjat annettiin. Arkiaamun marraskuisessa hämärässä synttäriaamiaisen erikoisuus korostuu, kun kynttilät lepattavat valoa ja koko perheen silmät ovat vielä turvoksissa ja unirähmäiset. Työt, tarhat ja koulu odottaa.

Frödingen prinsessakakku on meidän synttäriaamuperinne. Se on valmiskakuista ehdomasti sekä hinta- että laatukategorioiden voittaja. Tällä kertaa lautasella oli kuitenkin tytön mummin lahjaksi leipoma hedelmäkakku. Poikkeuksellisesti oli kaakaotakin tarjolla. Ja lempimysliä luonnonjukurtin kanssa.

Isopieni pikkusisko oli tehnyt lahjaksi paperista ja teipistä talon. Sitten tuli kovaa pientä ja isompaa pehmeää pakettia, perinteinen kirjekuorikin tietysti. Kakkukynttilöitä ei ollut, joten laitettiin kolme kynttilää, koska se on yhdeksällä jaollinen luku. Kun kynttilät puhallettiin, jäljelle jäävistä liekeistä laskettiin kuinka monta poikaystävää on. Kerrottuna kolmella tietysti.

Sitten pipo korville ja pakkaseen.



Kuvat juhlien jälkeen on ihan lemppareitani. Niin tälläkin kertaa. Päivänsäteet jo osuvat sammutettuihin kynttilöihin ja kakkuun, joka hetki sitten oli pienen aamiaisjuhlan keskipiste keinovalon loimussa.

Heleän kaunis kastejuhla tytölle

kaikki kuvat: ihana Elina

Oi! Nyt bloggaan minulle erityisen merkitykselliset juhlat! Nämä ovat ensimmäiset juhlat, jotka olen suunnitellut jollekin muulle kuin itselleni. Luotsasin hyvän ystäväni läpi juhlavalmistelujen ja tällaiset vaaleanpunaiset kastejuhlat niistä tuli.

Kuvat on ottanut Endorfiinikoukussa-blogin Elina.  Minua hykerryttää edelleen palata juhlien tunnelmiin. Nämä olivat todella ihanat juhlat, Elina on napannut niiden tunnelman niin kauniisti.

Erityisesti kuva, jossa lapset istuvat lautalattialla pastorin jaloissa, saa hellyyspuuskan aikaan. Kuva symboloi niin hyvin kastejuhlaa. Se on juhla, jossa lapset istuvat lattialla tai pöydän alla. Ihan vähän supisevat tai ryömivät lahjapöydän alle piiloon ja heiluttelevat pöytäliinaa. Se on just ok ja just passeli juttu, koska kaste on lasten juhla.







Ristiäisiä varten oli varattu perheelle tuttu kerhotila. Tila sijaitsee ihanassa vanhassa kartanossa ja suunnitelmat pohjautuivatkin pitkälti upean valoisaan juhlatilaan. Ei mitään ylimääräistä. Kaunista, hillittyä ja herkkää. Talven lumisuuteen sopivaa. Paljon valkoista, heleää vaaleanpunaista ja hieman hiekkaa. Pitsiä, lasia ja vähän kimalletta.

Kastemekko ja -malja ovat  samoja, joissa perheen äiti ja sisarensa on vuosikymmeniä sitten kastettu. Kastepöytä koristeltiin herkällä kimpulla, josta yksi jaloleinikki on kuin tipahtanut alla olevaan kastemaljaan. Tytöstä kastettiin Selma Kerttu Eloisa. Kastepöydän päällä on Kerttu-isoisoäidin kirjoma kaunis liina. Pitkän kestipöydän keskellä kiemurteli Kertun virkkaamia kauniita pitsiliinoja, kuin iätön sukupolvien ketju. Lautasten päälle taiteltiin kankaiset lautasliinat. Lasipulloissa ja kristallilaseissa oli valkoisia ja vaaleanpunaisia jaloleinikkejä.

























Ristiäisten keittiössä hääri kaverihenkilökunta ja kasteen jälkeen henkilökunta kantoi pöytään leipäkorit ja isot kattilalliset anopin tekemää lohisoppaa. Keitto oli valehtelematta parasta, mitä olen ikinä syönyt. Yksinkertainen menu teki suurta kunniaa tuolla herkulliselle, pitkän kaavan mukaan valmistetulle keitolle.









Sopan jälkeen oli jälkiruokapöydän vuoro. Kakkupöytä oli katettu kauniiseen välitilaan, jossa seinällä oli valokuvakollaasia kartanon entisistä asukkaista. Kolmea sorttia kakkua, vaahtokarkkeja ja kukalliset kahvikupit. Yksinkertaista ja ihan superherkullista. Oli punaherukka-mansikkakakkua, suklaakakkua ja porkkanakakkua. Jokainen kakku oli koristeltu yhdellä päivänsankarin nimistä. Tämä oli ihan napakymppi, sillä juhlien kuumin puheenaihe oli kakut. "Oletko jo maistanut Selma-kakkua?" "Mun lemppari on Kerttu." "Hakisitko mulle vähän lisää Eloisaa?"















Nämä kastejuhlat olivat aivan ihanat ja niistä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Näiden juhlavuosien ja monien juhlien jälkeen voin sanoa, että onnistuneiden juhlien avainkohdat ovat:

1. Pyydä kaverit keittiöhenkilökunnaksi tai isommissa juhlissa hanki pitopalvelu. Keittiöhenkilökuntana hääriminen on superhauskaa ja siitä on juhlien järjestäjälle iso apu. Useimmiten juhliin kyökkimään pääsevät ovat tehtävästä mielissään. Hyvää ystävääni Saria lainaten: "juhliin vaikka keittiön kautta".
2. Yksinkertaista suunnittelussa. Keskity. Kaunein jälki syntyy, kun toteuttaa kauniisti ja isosti yhden asian, eikä hutiloi monta pientä.
3. Yksinkertaista tarjoilussa. Runsas pitopöytä on ihana, mutta harkittu ja maltillinen menu on superia.
4. Delegoi, älä epäröi pyytää apua. Anoppi tekee mielellään keiton, kakkumaakarikaveri kakun ja käly salaatin. Jokainen nauttii oman bravuurin esittelystä ja järjestäminen helpottuu.
5. Aikatauluta järjestelyt väljästi, karsi karskisti, jos tulee tiukka paikka.
6. Pistää punaa huuleen ja nauti!

Päätän raporttini tähän. Juhlikaa. Ja syökää kakkua.

Pääsiäisvieraita

Tänään katoin suvulle kahvipöydän. Appelsiinikakku koottii tavalliselle lautasella, kun kakkuvati on muuton jäljiltä "jossain". Juhlalaatikosta löytyi pääsiäisarsenaaliin mätsääviä raitaviirejä, joilla koristelun kakun. Kakun välissä on tuoreista appelsiineista ja limestä tehty mousse, jota ryydittää appelsiinimarmeladiraita. Olin kahden vaihella laitanko lemon curdia vai appelsiinimarmelaadia, mutta ajattelin marmeladin olevan parempi täytteen limen vuoksi. No - lime ei maistunutkaan täytteessä yhtään, joten kirpsakampi raita olisi ollut parempi. Ensi kerralla sitten. Kakku oli kyllä näinkin hyvää. Päällysteessä on seassa valkosuklaahippuja. koristelin pinnan veitsellä, siitä tuli kiva.









Indiskasta löytyi hauskat munakynttilät, jotka parittuikivasti viime vuonna hankkimieni puisten koristemunien kanssa. Rairuoho laitettiin kasvamaan Mateuksen iik-ihanille perhoslautasille. Viime vuonna hankkimani Finlaysonin Pop-pöytäliina on edelleen ihan pop.

Nyt vauhdilla kevättä kohti!

Synttärit marketista!

Jos minulla olisi jokin missio blogini kanssa, se olisi: "juhliminen on iloinen asia".  Ikinä, ikinä juhliminen ei  ole tarpeetonta. Juhlan aiheita on isoja ja pieniä. Häitä, kasteita, hautajaisia, valmistujaisia, synttäreitä, nimppareita, polttareita, ärrrrrän oppimisia, kertotaulukokeen läpäisyjä, itsensä ylittämisiä. Aina on syy keittää sumpit ja pitää puhe.

Ihaninta on, että aina ei tarvitse miettiä teemaa puhki ja ostaa verkkoa puolityhjäksi juhlatarvikkeista. Juhlat syntyy kuulkaas ihan supermarkettireissullakin! Olin hurja, kokeilin ja tälläiset kemut siitä syntyi...

Häpeäpaalu olisi paikkani, sillä tytön kaverisynttärit roikkuivat pitämättöminä puoli vuotta. Ei ehtinyt, ei jaksanut, ei ollut ideaa. Tekosyitä oli monia, vaikka varsinainen totuus oli, että päässäni muhinut idea oli liian raskas sen hetkisiin toteutusvoimavaroihin. Juhlia oli helppo lykätä ja lykätä, koska kesäinen ajankohta on kaverijuhlille huono. Tuli loppukesä, syksy ja melkein talvikin. Totta oli kuitenkin myös se, että tytölle oli tärkeintä vain saada kutsua kaverinsa juhliin. Juhlien teemalla ja spektaakkelimaisuudella ei ollut suurta painoarvoa. Oli siis aika downgreidata, siitä onkin jo aiemmilta vuosilta kokemusta.

Kutsut lähetimme tekstareilla. Juhlapäivää edeltävänä päivänä teimme reissun paikalliseen K-Supermarketiin, joka on muuten ihan super kaupaksi ja sijaitsee Mankkaalla. Sieltähän löytyi vaikka mitä! Viinirypäleitä ja mansikoita, keksiä, karkkia ja sipsiä. Pillimehut. Sankarin toiveesta kolme valmista marsipaaniruusua (Hei niitä voi ostaa valmiina, eikä aina tarvitse tehdä itse! Hehkulamppu!), vitoskynttilä, cocktail-varjoja ja ilmapallopussi. Sankari nappasi mieluisat servetit. Ja siinähän se kierros sitten olikin! Ei, hetkinen vielä, pirkkagerberaa vielä kainaloon ja siinähän se sitten olikin!

Kotona kakkupohja sekaisin ja uuniin. (Hei, vaikka downgreidataan, niin joku raja sentään! Kakkupohjat tehdään _aina_ itse.) Ei suuria kakkuhaaveita ja pinterestin kahlaamista, vaan pieni ajatustauko ja pohdinta, millaisesta kakusta lapset tykkäisivät? Mikä olisi kakku, joka ei jäisi lautasella? Vastaus: mansikkaa ja banaania, kinuskia ja kermaa. Makeaa. Ma-ke-aa.

Tuli muuten niin hyvä kakku lasten mielestä, että palastakaan ei jäänyt lautasella ja pari pyysi lisääkin. Salaisuus oli tämä: itse tehty kakkupohja, leikataan kahtia ja kostutetaan vaniljamaidolla. Sitten reippaalla kädellä hyvää mansikkahilloa, kinuskilla maustettua kermaa päälle, banaaniviipaleita. Päälle vielä vähän hilloa, banaania ja sitten reippaalla kädellä kermaa päälle (ei kinuskista). Nam. Tuli herkkua.

Kinuskisen kerman tein vatkaamalla kerman, laitoin joukkoon valmista kinuskikastiketta, että oli sopivan makeaa lasten makuun. Ehkä laitoin hieman vaniljakreemijauhetta koostumuksen hallintaan, ehkä en, en muista enää. Ja siinä se!

Huh hei ja mehua pullos. Olipa helppoa ja ihanaa. Enää vain juhlaliina sileäksi, vaaleanpunaiset synttäriastiat pöytään, keksipaketti auki ja pientä floristitaiteilua pirkkagerberoiden kanssa. Ilmapallot ulko-oveen.

Juhlamekot. Check. Hiuksiin kivaa loistetta. Check. Jännitys ja hepuli, ikkunasta vieraiden kyttääminen. Check. Olipa kemut! Lahjojen avaamista, leikkiä, herkuttelua ja lystiä. Alle kouluikäisten synttärit on niin ihania, kun siellä ei kaivata liiemmin ohjelmaa. Supersiisteintä on päästä juhliin ja nähdä synttärisankarin huone ja lelut.

Kaikki tämä, supermarketista yhdellä kauppareissulla.



















Jos juhlablogini missio on julistaa juhlimisen ilosanomaa, niin toinen missio minulla on myös. Haluan välittää kuvillani hieman rosoisempaa kuvastoa kuin aikakauslehdet ja Pinterest meille tarjoavat. Haluan, ettei juhlablogini olisi kliininen juhlien näyttämö, rekvisiittavarasto. Haluan, että juhlimisen ilo ja riemu, yhdessäolo, olisivat ykkössijalla.

Yhdessäolo. Sanaksi kovin kapula, mutta siinä on kaikkien juhlien salaisuus. Kauneimmatkin somisteet ja juhlakulissit ovat tyhjiä ilman juhlijoita. Muistot syntyvät hyvistä hetkistä, naurusta ja yhdessä koetusta ilosta, ei pöytäliinan väristä tai kakkulautasesta.

Suuri toiveeni on, että edes yksi lukija päättäisi joskus, joku harmaa tiistai, rimpauttaa kaverille: "Moi, onnistuin tänään tekemään ihan supertyylikkään taskuparkin, tuletko juomaan kahvit sen kunniaksi? Ostin kaupasta suklaakakun."

Skål. Ja Amen.

Sirkussynttärit!

Tämä on ihan käsittämätöntä. Tuossa kynttilässä on luku kahdeksan (8), vaikka kuinka hieron silmiäni. Aika juoksee eteenpäin, kirii kirii, eikä pysähdy ollenkaan.  Aikana ennen lapsia odotin viikkoja seuraavaa Hesarin Kuukausiliitettä. Nyt Kuukausiliite kopsahtelee luukusta jatkuvasti, uudestaan ja uudestaan. Kuukaudet juoksee eteenpäin kuin päivät. Lasten synttärikakkujen kynttilät vain kasvavat - epäilen vuosia omaankin mittariin tulevan luvattoman paljon.

Innoitus kasivuotiaan kaverisynttäreitä varten etsittiin sirkuksen hulinasta. Kutsukortteihin leikattiin ilmapalloja ja liimattiin karnevaalitarroja. Vieraat saivat pikkusiskolta juhlahatun. Ruokalistalla oli hodareita ja ranskalaisia, popparia, vaahtokarkkeja ja tikkarikakku. Lahjat piilotettiin Ruutuässä-henkisesti piiloon ovien taakse. Liimattiin sirkuspellelle huopanenä ja yritettiin heittää minuutissa mahdollisimman monta pelikorttia kattilaan. Se oli vaikeaa, mutta onnistuneet saivat raivoisat aplodit. Lopuksi ongittiin ja kotiin lähdettiin kolme Hubbabubbaa suussa.