Jos minulla olisi jokin missio blogini kanssa, se olisi: "juhliminen on iloinen asia". Ikinä, ikinä juhliminen ei ole tarpeetonta. Juhlan aiheita on isoja ja pieniä. Häitä, kasteita, hautajaisia, valmistujaisia, synttäreitä, nimppareita, polttareita, ärrrrrän oppimisia, kertotaulukokeen läpäisyjä, itsensä ylittämisiä. Aina on syy keittää sumpit ja pitää puhe.
Ihaninta on, että aina ei tarvitse miettiä teemaa puhki ja ostaa verkkoa puolityhjäksi juhlatarvikkeista. Juhlat syntyy kuulkaas ihan supermarkettireissullakin! Olin hurja, kokeilin ja tälläiset kemut siitä syntyi...
Häpeäpaalu olisi paikkani, sillä tytön kaverisynttärit roikkuivat pitämättöminä puoli vuotta. Ei ehtinyt, ei jaksanut, ei ollut ideaa. Tekosyitä oli monia, vaikka varsinainen totuus oli, että päässäni muhinut idea oli liian raskas sen hetkisiin toteutusvoimavaroihin. Juhlia oli helppo lykätä ja lykätä, koska kesäinen ajankohta on kaverijuhlille huono. Tuli loppukesä, syksy ja melkein talvikin. Totta oli kuitenkin myös se, että tytölle oli tärkeintä vain saada kutsua kaverinsa juhliin. Juhlien teemalla ja spektaakkelimaisuudella ei ollut suurta painoarvoa. Oli siis aika
downgreidata, siitä onkin jo aiemmilta vuosilta kokemusta.
Kutsut lähetimme tekstareilla. Juhlapäivää edeltävänä päivänä teimme reissun paikalliseen K-Supermarketiin, joka on muuten ihan super kaupaksi ja sijaitsee Mankkaalla. Sieltähän löytyi vaikka mitä! Viinirypäleitä ja mansikoita, keksiä, karkkia ja sipsiä. Pillimehut. Sankarin toiveesta kolme valmista marsipaaniruusua (Hei niitä voi ostaa valmiina, eikä aina tarvitse tehdä itse! Hehkulamppu!), vitoskynttilä, cocktail-varjoja ja ilmapallopussi. Sankari nappasi mieluisat servetit. Ja siinähän se kierros sitten olikin! Ei, hetkinen vielä, pirkkagerberaa vielä kainaloon ja siinähän se sitten olikin!
Kotona kakkupohja sekaisin ja uuniin. (Hei, vaikka downgreidataan, niin joku raja sentään! Kakkupohjat tehdään _aina_ itse.) Ei suuria kakkuhaaveita ja pinterestin kahlaamista, vaan pieni ajatustauko ja pohdinta,
millaisesta kakusta lapset tykkäisivät? Mikä olisi kakku, joka ei jäisi lautasella? Vastaus: mansikkaa ja banaania, kinuskia ja kermaa. Makeaa. Ma-ke-aa.
Tuli muuten niin hyvä kakku lasten mielestä, että palastakaan ei jäänyt lautasella ja pari pyysi lisääkin. Salaisuus oli tämä: itse tehty kakkupohja, leikataan kahtia ja kostutetaan vaniljamaidolla. Sitten reippaalla kädellä hyvää mansikkahilloa, kinuskilla maustettua kermaa päälle, banaaniviipaleita. Päälle vielä vähän hilloa, banaania ja sitten reippaalla kädellä kermaa päälle (ei kinuskista). Nam. Tuli herkkua.
Kinuskisen kerman tein vatkaamalla kerman, laitoin joukkoon valmista kinuskikastiketta, että oli sopivan makeaa lasten makuun. Ehkä laitoin hieman vaniljakreemijauhetta koostumuksen hallintaan, ehkä en, en muista enää. Ja siinä se!
Huh hei ja mehua pullos. Olipa helppoa ja ihanaa. Enää vain juhlaliina sileäksi, vaaleanpunaiset synttäriastiat pöytään, keksipaketti auki ja pientä floristitaiteilua pirkkagerberoiden kanssa. Ilmapallot ulko-oveen.
Juhlamekot. Check. Hiuksiin kivaa loistetta. Check. Jännitys ja hepuli, ikkunasta vieraiden kyttääminen. Check. Olipa kemut! Lahjojen avaamista, leikkiä, herkuttelua ja lystiä. Alle kouluikäisten synttärit on niin ihania, kun siellä ei kaivata liiemmin ohjelmaa. Supersiisteintä on päästä juhliin ja nähdä synttärisankarin huone ja lelut.
Kaikki tämä, supermarketista yhdellä kauppareissulla.
Jos juhlablogini missio on julistaa juhlimisen ilosanomaa, niin toinen missio minulla on myös. Haluan välittää kuvillani hieman rosoisempaa kuvastoa kuin aikakauslehdet ja Pinterest meille tarjoavat. Haluan, ettei juhlablogini olisi kliininen juhlien näyttämö, rekvisiittavarasto. Haluan, että juhlimisen ilo ja riemu,
yhdessäolo, olisivat ykkössijalla.
Yhdessäolo. Sanaksi kovin kapula, mutta siinä on kaikkien juhlien salaisuus. Kauneimmatkin somisteet ja juhlakulissit ovat tyhjiä ilman juhlijoita. Muistot syntyvät hyvistä hetkistä, naurusta ja yhdessä koetusta ilosta, ei pöytäliinan väristä tai kakkulautasesta.
Suuri toiveeni on, että edes yksi lukija päättäisi joskus, joku harmaa tiistai, rimpauttaa kaverille: "Moi, onnistuin tänään tekemään ihan supertyylikkään taskuparkin, tuletko juomaan kahvit sen kunniaksi? Ostin kaupasta suklaakakun."
Skål. Ja Amen.
