Lempikoristeet { joulu 2011 }

Lapset pääsivät koristelemaan kuusen niin kotona kuin anoppilassakin. Kuusi oli aika muhevasti koristeltu verrattuna sen harvoihin oksiin, mutta jouluna enempi on aina parempi. Ainakin tänä vuonna. Esikoinen oli pari viikkoa ennen joulua innostunut ompelemaan Enkeli-konvehteihin ripustusnarut ja kuusessakin roikkuikin sulassa sovussa omat suosikkini, konvehdit ja lasten taideteokset.

Itse kuusi oli huittislainen laatukuusi isomummun mailta. Olipa muuten varisematon kuusi!

Lempipalloni on oikealla kukkineen. Aatonaattona Etolassa odotti todellinen yllätys, kun sieltä löytyi enkeli, jonka mekko on kuin samaa sarjaa lempipalloni kanssa! Nyt suosikkeja on kaksi. Suosikkeja tukee yksinkertaiset lasihilepallot oranssina, viininpunaisena ja keltaisena. Koristeet on hamsrattu joulukoristealeista. Ilmeisesti tämä sävymaailma ei ole nyt trendikäs, kun niitä on aina niin kivasti tarjolla.





Tänä jouluna spreijattiin kuusenjalka valkoiseksi. Tykkään paljon. Erityisen kiva se on vanhan eteisenmaton raitojen kanssa. Ei perinteinen, mutta minusta kivan raikas.

Piparitalo ja siunattu pomeranssinkuori { joulu 2011 }

Piparkakkutalo. Ei mikään tiipii, mutta kyllä sen taloksi silti tunnistaa. Katon kiinnitys aiheutti turhautumista ja ehkä muutaman useamman kirosanan. Pikeeri on aivan mahtavaa ainetta, mutta kattoa se ei saanut pysymään paikoillaan. Aattoyönä sulattelin siis sokeria ja taisi siinä palohälytinkin pärähtää soimaan. Onneksi olin liikkeissäni nopea, eikä siihen ehtinyt herätä kuin mies. Naapureiltakaan ei ole tullut kommenttia rouvan keittotaidoista.

Mutta sulatettu sokeri pelasti talon. Hieman lahon, mutta sellaiset talot ovat minun makuuni.







Joulun alla testailin useaa eri piparkakkuohjetta, että löytäisin oman suosikkini. Piparit minun makuuni ovat sopivan paksuja, hieman sitkeitä, mutta ei missään nimessä rapsakoita tai liian pehmeitä. Ja niissä ei ole liian mausteinen, vaan mukavan vinkeä maku. Vinkeän makuisia pipareita leipoo muun muassa Tuula-täti, mutta en ole koskaan muistanut kysyä, mikä hänen salaisuutensa on.

Mutta nyt! Nyt on sukujen salaisuudet avattu! Salainen ainesosa on pomeranssinkuori! Tuuletuksia! Okei, luultavasti se ei ole mikään kovin suuri salaisuus, mutta omassa suvussa kiertävissä ohjeissa tuota ei ole ikinä mainittu. Tämä joulu muistetaan jouluna 2011, jolloin pomeranssinkuori löytyi.

Lapset koristelivat serkkuja varten kulhollisen pipareita.



Joulun kunniaksi lapset saivat kerrankin isot värikkäät tikkarit, joita säännöllisesti ruokaostoksilla pyytävät vinkuvat. Jouluaattona oli herkkua niin monenlaista, että tikkarit syötiin vasta eilen, loppiaisena. Parempi näin. Ovat niin kauniit, että niitä piti mielellään esillä pitkään.

Joulusauna { joulu 2011 }

Tunnustan heti alkuun, että olen hyvin noviisi joulun juhlija. Olen viime vuosiin asti juhlinut muiden nurkissa, eikä omia perinteitä ja rutiineja ole vielä syntynyt. Oman kodin jouluun olen valmistautunut jo useampana vuonna, kun olen käynyt hamstraamassa joulualeista koristeita, joita onkin jo melkein laatikollinen.

Takana on ensimmäinen joulu ikinä, jonka vietimme omassa kodissa. Huh. Ihanaa oli, aivan ihanaa. Saadapa emännöidä jatkossa monia jouluja!

Aattoaamu aloitettiin appiukon kunnostamassa pihasaunassa. Pihasauna on ihana, vaikka tällä kertaa saunaan hipsittiinkin paljasjaloin vihreää, kylmää ja märkää nurmikkoa pitkin. Maisema oli punavihreä. Aika hurja, mutta sitten kuitenkin niin jouluinen. Sitä perineistä joulunvihreää, jota joulun alla eräs rouvashenkilö kovin sanakääntein kaipaili paikallisessa Tiimarissa: "Siis miksi enää missään ei ole sitä oikeaa joulunvihreää?" Servettejä taisi rouva olla vailla, iso asiahan se tietenkin on. Juhlahullu ymmärtää toista. (Vaikka joulunvihreä alkaa teemavärinä mennä jo hieman ymmärryksen rajoille.)

Mutta pihasauna. Paras joulusauna on pihalla. Tai mummun kellarissa. Tai juuri siellä, missä milloinkin joulua ollaan viettämässä!

Voi pojat!

Voi pojat mikä joulu! Pukki oli niin kiva, että toi mulle tällaisen ihanan Minymon paidan ja Aarrekid Collectionin mösän. Juuri tällaisia olen aina halunnutkin (syödä). Muutkin lahjat maistuu maukkailta. Terveisin Vauva.

Meillä vielä lomaillaan ja downgrading-teesieni mukaan en paljoa stressaile bloggailusta, koska nyt on aika lölliä lasten kanssa, kun kerrankin löllimisaikaa on mukavasti tarjolla. Mutta pian! Joulusta pitänee rustailla muutama sananen ihan loppiaisen kunniaksi. (Kuusi kannetaan huomenna pois. Nyyh.)

Jottei totuus unohdu, niin minulla on jemmassa paljon kivoja juhlia blogattavaksi, joten löllimisen jälkeen palataan takaisin juhlien pariin!

Aattopaastokapina

Suvun nuoriso-osaston kanssa olemme monet kerrat hymähdelleet kaikkien kotona vallinneeseen joulupaastoperinteeseen. (Kyllä, olemme keski-ikäistä nuoriso-osastoa. Otannan laajuus: kolme perhettä.) Joulupaastoon kuuluu aamiaiseksi riisipuuroa, kanelilla tai ilman. Luumusopalla tai maidolla. Joku onnekas saa mantelin. Sitten aloitetaan kituuttaminen. Nälkä kurnii jo joulurauhan julistuksen aikaan, mutta ruokaa saa vasta illalla, kun aloitetaan juhliminen. Sitten ruokaa syödäänkin päivän aikana kerättyyn nälkään ähkyyn asti.

Olemme olleet hurjia ja taklanneen tuon vallitsevan perinteen. Koska olemme vastaan a) nälkää ja b) ähkyä, meidän jouluumme päivän paasto ei enää kuulu. Aikamme pyörittelimme kapinaamme, mutta jo pari vuotta olemme jakaneet joulupöydän kahtia. Lounaalla herkutellaan kaloilla, illalla isketään kinkku ja laatikot pöytään. Verensokeri pysyy tasaisena koko päivän ja ruokakin maistuu paremmalta.

Miten teillä on taklattu aattopaaston loukko? Vai paastoatteko tyytyväisenä, kun tiedätte, että illalla napit lentelee seinille?







Nämä tunnelmat ja menu on joululounaalta 2009. Nam. Harmi, ettei aattoillan 2009 menuta ole enää tallella. Vuoden 2011 on kuitenkin valmis! Tänä vuonna mennään näillä.

Kalalounas
- graavisiikaa
- sitruuna-smetanasilliä
- kylmäsavu-/graavilohi
- loimulohi
- lohimousse
- lihapullat ja karpalohyytelö
- puikulat
- salaatti
+ suklaamuffinssi mukista

Aattoilta
- kinkku
- raparperichutney
- porkkanalaatikko
- lanttulaatikko
- vuohenjuusto-bataattilaatikko
- herneet
- waldorffinsalaatti
- oliivi-perunasalaatti
+ jäisiä karpaloita ja kinuskikastiketta

Aikuisten iltapala
- toast skagen

Joulupäivän lounas
- blinejä mädillä, punasipulilla, smetanalla ja katkarapuhässäkällä ja lohimoussella
- lapsille amerikkalaisia pannukakkuja

Lahjapaketti tapetista

Viime vuonna käytin lahjojen paketointiin arkistoihin kertyneitä materiaaleja. Lahjoja kääriytyi silkkipaperiin, tapettiin, pitseihin ja satiininauhoihin. Ihanin yhdistelmä syntyi ruskeasta lahjapaperista, tapetista, pitsistä ja helmiäispaperista, jota muuten käytettiin häidemme kiitoskorteissa vuonna 2003.

Täksi vuodeksi ostin ihan oikeaa lahjapaperia. Sitä käytettäköön, ellen intoudu työstämään jemmoista löytyvää isoa säkkikangaskasaa lahjasäkeiksi.

Joulukortit

Ehdittiinpäs! Innostus joulukortteihin tuli Assan kovimmalta Kakelta, eli Käen Ässältä. Varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan. Yleensä Ässälässä ei jaella askarteluvinkkejä, vaan nauretaan maha kippuraan ja sukat suoraksi.

Joulukorttiprojektit pyrin pitämään aina mahdollisimman yksinkertaisina, sillä yksinkertaisinkin malli on työläs, kun niitä pitää tehdä kymmeniä. Eikä määrässä edes auta lapsityövoima, näissäkin korteissa ekaluokkalainen kirjoitti ja nelijävuotias lisäsi kakkupaperin reunoihin bling-blingiä. Välillä yksinkertaistaminen on tarkoittanut sitä, ettei kortteja ole lähetetty ollenkaan tai on turvauduttu valmiskortteihin. Parin välivuoden jälkeen kortit on kuitenkin saatu viime vuosina taas matkaan.