Pulmanurkka: A vai B?

Villiinnyin kaappihuoneen suunnitteluissa ja pistin photarin laulamaan. Huoneen kanssa on kaksi taistelevaa linjaa, joiden välillä vielä seilaan.

a) Särmää mustaa lamppuun ja kehyksiin. Petaukseen hieman railakkuutta. Ehkä hillittyä harmaata tyynyihin ja sitten esim. tuo sininen vanha peitto tuomaan iloa, väriä ja erityisesti kontrastia tapetin keltaiseen. Musta toimii aina ryhdin tuojana, ja ryhtiä tuo pieni huone tarvitsee, muuttuakseen vielä enemmän huoneeksi.

b) Korostetaan huoneen valkoisuutta tuomalla lisää valkoista! Valkoisia kehyksiä ja Tord Boontjen iki-ihana Midsummer-varjostin. Petaus perinteisellä valkoisella ja peittoon silkkistä keltaista. Tällainen maltillisuus antaisi enemmän huomiota tapetille.

Vaikeaa! Vaikeaa on myös se, että perinteiseen tapaan haluan asioita, joita ei enää ole saatavilla. Muun muassa tuo kelta-harmaa silkkipeitto ei ole enää tässä värissä Mokon verkkokaupassa. Ihana se on silti!

Linkkailin editeissä käytettyjä juttuja pinterestiin, jos joku houkuttelee. Stockmannin sivuilta lainattua varjostinta en enää sieltä löytänyt.

Auta naista mäessä! Kummalle linjalle sinä lähtisit?

Terveisiä kaapista!

Vaatehuoneestamme kuoriutui sittenkin pieni makuusoppi, joka ei näytä liiaksi vaatehuoneelta. Saattaa olla, että sitä ei master bedroomiksi ihan heti erehtyisi luulemaan, mutta pysyn edelleen kannassani, että neliöt on nipsitty juuri sieltä, missä niitä ei tarvita.

Vasemmalla on muuten noin 20 cm tyhjää tilaa. Mikä hukkaneliö(n puolikas tai neljäsosa)!

Rakastan koiranputkiseinää! Nyt pitäisi saada tekstiilit vielä loksahtamaan paikalleen ja mukaan lisää elementtejä, jotka tekevät koppiin enemmän huoneen tunnelmaa. Ajattelin nostaa kattoon jonkun kivan varjostimen ja sitten kiinnitän vasemmalla olevaan palkkiin valokuvakehyksiä. Tapetin kanssa pitää myös keksiä kiva kuosimaailma, kaappien mätsäävimmät on ihan ok arkena, mutta kaipaan jotain vielä tymäkämpää yhdistelmää!

Heleän kaunis kastejuhla tytölle

kaikki kuvat: ihana Elina

Oi! Nyt bloggaan minulle erityisen merkitykselliset juhlat! Nämä ovat ensimmäiset juhlat, jotka olen suunnitellut jollekin muulle kuin itselleni. Luotsasin hyvän ystäväni läpi juhlavalmistelujen ja tällaiset vaaleanpunaiset kastejuhlat niistä tuli.

Kuvat on ottanut Endorfiinikoukussa-blogin Elina.  Minua hykerryttää edelleen palata juhlien tunnelmiin. Nämä olivat todella ihanat juhlat, Elina on napannut niiden tunnelman niin kauniisti.

Erityisesti kuva, jossa lapset istuvat lautalattialla pastorin jaloissa, saa hellyyspuuskan aikaan. Kuva symboloi niin hyvin kastejuhlaa. Se on juhla, jossa lapset istuvat lattialla tai pöydän alla. Ihan vähän supisevat tai ryömivät lahjapöydän alle piiloon ja heiluttelevat pöytäliinaa. Se on just ok ja just passeli juttu, koska kaste on lasten juhla.







Ristiäisiä varten oli varattu perheelle tuttu kerhotila. Tila sijaitsee ihanassa vanhassa kartanossa ja suunnitelmat pohjautuivatkin pitkälti upean valoisaan juhlatilaan. Ei mitään ylimääräistä. Kaunista, hillittyä ja herkkää. Talven lumisuuteen sopivaa. Paljon valkoista, heleää vaaleanpunaista ja hieman hiekkaa. Pitsiä, lasia ja vähän kimalletta.

Kastemekko ja -malja ovat  samoja, joissa perheen äiti ja sisarensa on vuosikymmeniä sitten kastettu. Kastepöytä koristeltiin herkällä kimpulla, josta yksi jaloleinikki on kuin tipahtanut alla olevaan kastemaljaan. Tytöstä kastettiin Selma Kerttu Eloisa. Kastepöydän päällä on Kerttu-isoisoäidin kirjoma kaunis liina. Pitkän kestipöydän keskellä kiemurteli Kertun virkkaamia kauniita pitsiliinoja, kuin iätön sukupolvien ketju. Lautasten päälle taiteltiin kankaiset lautasliinat. Lasipulloissa ja kristallilaseissa oli valkoisia ja vaaleanpunaisia jaloleinikkejä.

























Ristiäisten keittiössä hääri kaverihenkilökunta ja kasteen jälkeen henkilökunta kantoi pöytään leipäkorit ja isot kattilalliset anopin tekemää lohisoppaa. Keitto oli valehtelematta parasta, mitä olen ikinä syönyt. Yksinkertainen menu teki suurta kunniaa tuolla herkulliselle, pitkän kaavan mukaan valmistetulle keitolle.









Sopan jälkeen oli jälkiruokapöydän vuoro. Kakkupöytä oli katettu kauniiseen välitilaan, jossa seinällä oli valokuvakollaasia kartanon entisistä asukkaista. Kolmea sorttia kakkua, vaahtokarkkeja ja kukalliset kahvikupit. Yksinkertaista ja ihan superherkullista. Oli punaherukka-mansikkakakkua, suklaakakkua ja porkkanakakkua. Jokainen kakku oli koristeltu yhdellä päivänsankarin nimistä. Tämä oli ihan napakymppi, sillä juhlien kuumin puheenaihe oli kakut. "Oletko jo maistanut Selma-kakkua?" "Mun lemppari on Kerttu." "Hakisitko mulle vähän lisää Eloisaa?"















Nämä kastejuhlat olivat aivan ihanat ja niistä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Näiden juhlavuosien ja monien juhlien jälkeen voin sanoa, että onnistuneiden juhlien avainkohdat ovat:

1. Pyydä kaverit keittiöhenkilökunnaksi tai isommissa juhlissa hanki pitopalvelu. Keittiöhenkilökuntana hääriminen on superhauskaa ja siitä on juhlien järjestäjälle iso apu. Useimmiten juhliin kyökkimään pääsevät ovat tehtävästä mielissään. Hyvää ystävääni Saria lainaten: "juhliin vaikka keittiön kautta".
2. Yksinkertaista suunnittelussa. Keskity. Kaunein jälki syntyy, kun toteuttaa kauniisti ja isosti yhden asian, eikä hutiloi monta pientä.
3. Yksinkertaista tarjoilussa. Runsas pitopöytä on ihana, mutta harkittu ja maltillinen menu on superia.
4. Delegoi, älä epäröi pyytää apua. Anoppi tekee mielellään keiton, kakkumaakarikaveri kakun ja käly salaatin. Jokainen nauttii oman bravuurin esittelystä ja järjestäminen helpottuu.
5. Aikatauluta järjestelyt väljästi, karsi karskisti, jos tulee tiukka paikka.
6. Pistää punaa huuleen ja nauti!

Päätän raporttini tähän. Juhlikaa. Ja syökää kakkua.

Sähkesanoma uudesta kodista.

Check! Täällä ollaan! Muuton tuupertamana, mutta ei kuitenkaan kaatamana. Olipa projekti. Niin sitä luulisi, että viidenkymmenen askeleen muuttomatka olisi jotenkin iisimpi kuin yleensä. Huh. Ei ole.

Kuulin itseni eilen sanovan, että asun ahtaasti, mutta sehän ei pidä paikkansa! Meillä on ihan kivasti tilaa, vaikka 68 neliötä laskujen mukaan on tiukka määrä viidelle hengelle. Ahdas ei missään nimessä ole oikea sana kuvaamaan meidän asumista. Meillä on iso avara olohuone, keittiö, johon mahtuu minun astiat ja iso ruokapöytä, tilava eteinen, lapsilla kivan kokoiset huonet ja kaksi vessaa. Bonuksena vielä kaksi häkkikomeroa. Jos kaapeissa, hyllyillä ja varastoissa on ahdasta, niin se tuskin on asunnon vika. Mitäs säilytän työpöydän alla neljää laatikollista kankaista. (Ei puhuta nyt niistä kankaista.)

Pohdin ja pohdin, mikä olisi toimivampi adjektiivi kuvaamaan meidän asumista. Ahdas, tiukka. Ei, ei. Pieni? Kyllä! Me asumme pienesti, mutta varsin mukavasti. (Ainakin näin kuukauden kokemuksella, kun irtotavarat on vihdoinkin saatu edes näennäisesti kuriin, eli piilotettu kaappeihin. Varaan oikeuden muuttaa mieltäni.)

Pääsiäisvieraita

Tänään katoin suvulle kahvipöydän. Appelsiinikakku koottii tavalliselle lautasella, kun kakkuvati on muuton jäljiltä "jossain". Juhlalaatikosta löytyi pääsiäisarsenaaliin mätsääviä raitaviirejä, joilla koristelun kakun. Kakun välissä on tuoreista appelsiineista ja limestä tehty mousse, jota ryydittää appelsiinimarmeladiraita. Olin kahden vaihella laitanko lemon curdia vai appelsiinimarmelaadia, mutta ajattelin marmeladin olevan parempi täytteen limen vuoksi. No - lime ei maistunutkaan täytteessä yhtään, joten kirpsakampi raita olisi ollut parempi. Ensi kerralla sitten. Kakku oli kyllä näinkin hyvää. Päällysteessä on seassa valkosuklaahippuja. koristelin pinnan veitsellä, siitä tuli kiva.









Indiskasta löytyi hauskat munakynttilät, jotka parittuikivasti viime vuonna hankkimieni puisten koristemunien kanssa. Rairuoho laitettiin kasvamaan Mateuksen iik-ihanille perhoslautasille. Viime vuonna hankkimani Finlaysonin Pop-pöytäliina on edelleen ihan pop.

Nyt vauhdilla kevättä kohti!

Tulppaanin uudet kasvot

Aviomies on hellinyt säännöllisesti kukkakimpuilla muuton jälkeen. Eräs ylipitkäksi venähtänyt tulppaanikasa pääsi kirurgisiin toimenpiteisiin ja pääsiäistunnelmissa päätin pätkiä tulppaanit pieneen valkoiseen ruukkuun. Olen aivan ihastunut kotimme valkoisiin seiniin ja halusin parittaa kukkapurkin seinien kanssa. Meno meni ihan villiksi. Napsin tulppaaneilta lehdet pois - eihän tulppaaneilta ikinä leikata lehtiä pois - ja lopputulos oli hämmentävän ihana. Tulppaanihan on tosi kaunis kukka! Miksen ole huomannut tätä aiemmin.

Markettisynttäreillä tein pika-asetelmat pirkkagerberoista, mutta se oli selvästi vasta alkusoittoa. Markettikukistahan on vaikka mihin! Ja pikkurahalla! Samaa mieltä oli myös Joanna Cup of Jo:sta hieman aiemmin.

On muuten ihana huomata, miten aviomiehen kukkaostoksien onnistumisesta pitävät naiset kollektiivisesti huolta. Kerran mies oli latomassa kimppua kärryyn, kun joku ystävällinen neiti- tai rouvaihminen teki väliintulon ja sanoi, että hyvä ei heilu (vaan kaulin), jos nämä suht nuupahtaneet tulppaanit viet kotiin. Toisen kerran mies sai vinkin, että tulppaaninippuja kannattaa aina ostaa kaksi, niin näyttää vielä upeammalta ja vaimo antaa pisteitä vielä enemmän.

Ihanaa pääsiäistä, vielä on päivä jäljellä!

Kangasnarkkarin rakkauskirje Kodin Ykköselle

Blogeissa on vuoden alussa pyörinyt kestoteemana Kodin Ykkösen talomerkki Annon onnistunut uudistus. Anno on varsin raikas tuulahdus minunkin mielestäni, mutta katkerana hieman tilittelen, että ennen tätä trendikästä Anno-huumaa, minä olen vuosikausia hehkuttanut ystäville, tutuille ja torin miehille, miten hyvä kauppa Kodin1 on.

Pilkkaa ja ivaa olen vain osakseni saanut, kun olen innosta hehkuen kertonut hyvistä Kodin1-löydöistäni. Haukottelua palkaksi, kun olen lämmöllä ja rakkaudella vienyt ystäviäni aistimaan Kodin Ykkösen tunnelmaa ja paljastanut heille parhaimmat apajat. (Menneisyydessä se oli muuten Turun Ykköskodin Anttila, yhteinen historiamme on pitkä.)

Erityisesti olen sitä mieltä, että tulisin erittäin hyvin juttuun Kodin Ykkösen kankaiden sisäänostajan kanssa.

Fiilistelyyn vain muutama poiminta blogini kuvista, joissa pääosassa on Kodin Ykkösen kangas tai vastaava. Jemmoissani on vielä rutkasti lisää (mutta nyt ei puhuta siitä).



Annukan vauvakutsujen pöytäliina on Kodin Ykkösestä. Näihin kemuihin Kodin Ykkösestä tarttui mukaan myös lasiset kynttilänjalat, jotka sopi täydellisesti näiden kukkalasien kaveriksi.



Synttärikemujen vakkariliina on ommeltu viisi vuotta sitten luonnollisesti Kodin Ykkösen ostoksista. Liina on ihan hitti ja se pelastaa kemut kuin kemut, jos suunnitteluinto on nolla ja pitää jotain saada kasaan.



Mustavalkoinen kangas oli ensin työkeikalla photoboothin taustakankaana ja sittemmin synttärikemujen pöytäliinana ja ehti se vierailla tyttären koululuokan myyjäisissä vohvelikahvilan pöytäliinanakin. Kodin1.com, sieltä tämäkin kangas on.



- Entäs sitten joulun pöytäliina, josta tuli olkkarin verho ja sittemmin lasten huoneen verho?
- Kodin1.



Tainan vauvakemuille tarvittiin tunnelmaan ja pitsikruunuun sopiva pöytäliina. Kodin Ykkösessä sekin ongelma ratkaistiin ja saatiin vielä kaupan päälle kiviä onnentoivotuksiin.



Monissa kekkereissä vieraillut autoliina on Kodin Ykkösestä ostettu asvaltinmusta sivuverho.





Muutama vuosi Pari päivää sitten kolmekymppisilläni oli pöytäliinana Kodin Ykkösen kangasosaston mahtavan halpa alelöytö.

Kyllä se on kuulkaa Kodin Ykkösessä ostoksilla käynti, mikä kannattaa.