Synttärikemut museossa { kuokkavieras }

Kuokkavieras iski jälleen! Otin vaivihkaa talvimyssyyni piilotetulla kameralla kuvat kemujen juhlapöydästä, kun vein piilotehtävässä olleen agenttini juhliin. Kohde oli viisivuotisjuhlat Lelumuseo Hevosenkengässä, joka on yksi näyttelykeskus Weegeen museoista Espoossa. Juhlapöytä oli katettu avaraan aulakahvilaan, näky oli erittäin houkutteleva ja kaunis.

Agenttini jäi juhliin suorittamaan tehtäväänsä juhlijoiden joukossa. Koska tehtävä oli vaarallinen ja paljastumisen pelko suuri, olin ottanut mukaan valeperheeni, jonka kanssa siirryimme kierrokselle modernin taiteen museoon kuin tavallinen espoolainen hipster-henkinen lapsiperhe. Jälkikäteen ymmärsin varomattomuuteni, sillä hipsterithän ovat helsinkiläisiä. Peitetarinamme hataruudesta huolimatta emme paljastuneet.

Soluttautunut agentti kertoi, että herkuttelun jälkeen juhlivat lapset siirtyivät Lelumuseoon, jossa he pääsivät luomisen makuun työpajassa. Kruunupäiset taiteilijat saivat tämän jälkeen tutustua Lelumuseoon omassa tahdissaan (se on vauhdikkaasti), kunnes juhlat päättyivät.

Tehtävä suoritettu.

Sirkussynttärit!

Tämä on ihan käsittämätöntä. Tuossa kynttilässä on luku kahdeksan (8), vaikka kuinka hieron silmiäni. Aika juoksee eteenpäin, kirii kirii, eikä pysähdy ollenkaan.  Aikana ennen lapsia odotin viikkoja seuraavaa Hesarin Kuukausiliitettä. Nyt Kuukausiliite kopsahtelee luukusta jatkuvasti, uudestaan ja uudestaan. Kuukaudet juoksee eteenpäin kuin päivät. Lasten synttärikakkujen kynttilät vain kasvavat - epäilen vuosia omaankin mittariin tulevan luvattoman paljon.

Innoitus kasivuotiaan kaverisynttäreitä varten etsittiin sirkuksen hulinasta. Kutsukortteihin leikattiin ilmapalloja ja liimattiin karnevaalitarroja. Vieraat saivat pikkusiskolta juhlahatun. Ruokalistalla oli hodareita ja ranskalaisia, popparia, vaahtokarkkeja ja tikkarikakku. Lahjat piilotettiin Ruutuässä-henkisesti piiloon ovien taakse. Liimattiin sirkuspellelle huopanenä ja yritettiin heittää minuutissa mahdollisimman monta pelikorttia kattilaan. Se oli vaikeaa, mutta onnistuneet saivat raivoisat aplodit. Lopuksi ongittiin ja kotiin lähdettiin kolme Hubbabubbaa suussa.

Joulu 2012 maalla

Joulusta kirjoittaminen tammikuun 10. päivä on jo melkein laitonta. Rikesakkojenkin uhalla palaan vielä jouluun, jonka vietimme maalla, mummun vanhassa talossa, jossa mummua ei enää ollut.

Ei mitään ihmeellistä, ei väriteemaa kattauksessa, ei Stokkan lasipalloja kuusessa. Oli juhla, perhe ja suku, sisällä rintamamiestalon syleilyssä, missä askel natisee portaissa ja vessassa lyö päänsä vesivaraajaan. Siellä syötiin Arabian kukkalautasilta niin kuin aina. Siellä pienin nukkui laatikkosängyssä niin kuin aina. Siellä kaadettiin latvakuusi ja koristeltiin se niillä koristeilla, jotka ullakolta löytyivät. Lapset laskivat kuusen kaikki 33 käpyä.





Aamu valkeni kauniina ja kuulaana yläkerrassa. Vanhan kanalan takaa hohki aurinko ja lumikiteet olivat koristelleet rappukäytävän ikkunan juhlaan. Saunan piipusta ei vielä tuprunnut joulusaunan savu. Aamulla käytiin kirkkomaalla, sytytettiin kynttilöitä ja muistettiin.





Joululounaaksi tehtiin maa-artisokkakeitto, joka syötiin muhkuraisena, koska talossa ei ollutkaan sauvasekoitinta. Uunissa paahtuivat hunajaiset punajuuret päärynä-aurajuusto-punajuurisalaattia varten. Eripariset tuolit ympäröivät joulupöytää, että kaikki mahtuisi. Tokaluokkalainen oppi sytyttämään tulitikun ja kynttilän.



Keittiön seinällä roikkuu suvun entisten vispilä. Itse väännetty, kauniimpaa designia kuin moni nykyvispilä.





Joulupukin odotus sai jalat vispaamaan. Vähän vaille neljä piti jo rauhoittua  kannettavan edessä, kun odotus kävi sietämättömäksi. Onneksi Facebookista löytyi kuvallinen tieto, että nyt Joulupukki on poronsa kanssa Rukalla ja tulossa etelään. Ennen jouluruokaa kopisi vihdoinkin porstuassa. Kylmästä liittyi seuraan karvalakkinen ja parrakas vierailija, jonka partaan ilkikurisin lapsista liimasi teipin. Vetää ei silti silkohapsi uskaltanut.








Tällä kertaa Joulupukki muisti myös hieman tuhmempia lapsia, kuten nuorimmaista lautasten paiskojaa, jonka rikkinäisten lautasten saldo on ilmeisesti muistikirjassa matkannut Korvatunturille...

Illalla syötiin kalat, kinkut ja laatikot, myöhemmin nukahdettiin talon rauhaan. Joulupäivänä jo ajettiinkin takaisin etelään ja vietettiin kalsarihenkinen lököpäivä. Vietnamilaiset kääryleet vaihtuivat lennossa itu-lohisalaattiin, kun riisipaperia ei ollutkaan.

Sellainen oli joulu 2012.

Joulu Pohjanmaalla

Joulu kaksi vuotta sitten oli poikkeuksellinen. Vuokrasimme silloin veljeni perheen kanssa vanhan puutalon Pohjanmaalta ja vietimme rauhallisen ja kiireettömän joulun kaukana etelän hulinoista ja arjen varjoista.

Laurilan Wisiitti Teuvalla oli aivan täydellinen paikka viettää joulua! Kovat pakkaset pakottivat viettämään joulunpyhät sisällä, mutta näissä rakkaudella laitetuissa huoneissa se oli vain ilo. Oli ihanaa kattaa pöytä itselle uusilla astioilla, nauttia rauhallisesta joulusta samalla kun jugend-takassa räiskyi tuli ja urkuharmonista painettiin säveliä.

Syötiin herkkusia, suolaisia ja makeita. Pelattiin Unoa ja kisattiin Arvaa Kuka? -pelin mestaruudesta. Illalla ohjelmaa tarjosi nuorten miesten traktoriralli. Aika lujaa niillä pääsee.

Tämä oli ihana joulu, näihin kuviin on ihana palata.

Jean Sibeliuksen päivä { hyvä pyhä }

"Minä olen kuin lasiprisma - kaikki riippuu siitä missä valaistuksessa minut näkee. Sinä olet timantti. Sinä loistat pimeässäkin."

Meillä on kaveriperheen kanssa ollut jo useana vuonna tapana viettää hyvää pyhää. Sellaista kivaa ennakko-odotuksetonta pyhäilyä, jolloin pukeudutaan parhaisiin, laitetaan ja syödään hyvää ruokaa. Yhtenä vuonna vietimme baskien kansanjuhlaa ja toisena herkuttelimme amerikan herkuilla, näin paria mainitakseni.

Viime lauantaina oli Jean Sibeliuksen päivä.

Tämän kertainen inspiraatio oli aivan valtavan hauska! "Viineissä jo väri inspiroi häntä: Frascati-viini Roomassa oli hänestä kullankeltaisuudessaan kuin "Horatiuksen oodi", ja lintupaistin punaviinikastike oli parhaimmillaan vasta, kun "iloinen C-duurinen punaväri" oli muhinut tarpeeksi "melankoliseksi" eli tummaksi." (lähde)

"Kotona Aino Sibeliuksen suuri virkistyksen ja huolenpidon kohde oli myös puutarha. Sen kukkaloistosta hän iloitsi, mutta myös käytännön tuloksista: vihanneksista perhe sai ruokapöydän antimia ja omenoita palkittiin näyttelyissä asti." (lähde)

Lopullinen menu muotoiltiin Krapin Sibeliuksen valintoja -kokonaisuudesta. Suunta oli kuitenkin kirkas. Olisi oltava melankolista punaviinikastiketta C-duurissa, riistaa ja jälkkäriksi omenaa jossain muodossa. Alkuun leipäsiä. Skoolattavaksi Sibeliuksenkin kaapissa ollutta Moetiä.

• savuporoleipäsiä muhkealla saaristolaisleivällä (savuporoa, smetanaa, pippuria ja sitruunaa)
• Ninnan pintapaahdettu graavilohi ja wasabi-avokadotahna (Glorian ruoka&viini 8/2009)

• hirven sisäfilettä
• punaviinikastike
• paahdettuja perunat ja omenat (Glorian ruoka&viini 8/2008)
• pähkinäiset ruusukaalit (Glorian ruoka&viini 8/2008)

• omenaterriini (hs.fi)
• tarte tatin omenoista (Olivian Täydellinen ohje) ja valkosuklainen semifreddo (Pirkka)
• juustolautanen

Oli ihan mielettömän herkullinen pläjäys! Erityisesti wasabi-avokadoleipäset ja tarte tatin sai sukat pyörimään jaloissa.

Ruokailun alussa tyttö piti esitelmän Sibeliuksesta. Sai itse idean, innostui, guuglaili, kirjoitti esitelman ja löysi vielä Finlandia-hymninkin soimaan taustalle. (Aika hyvää työtä on kakkosluokkalaisen opettaja tehnyt tämän puolentoista kouluvuoden aikana. Minulla taisi olla vastaava esitelmävalmius vasta lukiossa.) Tyttö harjoitteli moneen otteeseen yksin huoneessaan ja piti meille kenraaliharjoituksen. Tällä valmistautumisella oli selvää, että esitys meni nappiin itse juhlapäivänä.

Levylautasella oli Jannen (meidän tuttujen kesken) tuotantoa. Taisi iltasella muutama sikarin savukiehkurakin nousta tähtitaivaalle.  Pimeässä räpsin kuvia vain alkupalaleipäsistä - ja pikkuäijän rusetista.

Oli hyvä pyhä!