Iso valkoinen seinä ja tumma taulu

Kesä oli ja meni. Syksy on kiva. Paras.

Uudessa kodissa on iso valkoinen seinä olohuoneessa. Viikonloppuna kiinnitettiin taulut, mutta seinä on edelleen iso ja valkoinen.

Kuva tytöstä. Perintökehys ja löytö Fidasta. Taulu on just sopivan laho makuuni. Rautanaulat, kangas ja laudat irvistelee. Ja se on just hyvä niin.

Taulun tarina saa tarinoimaan. Onko sen maalannut joku pöytälaatikkomaalari? Leski-isäntä, jonka henkireikä on ollut sielunmaisemansa kuvaaminen kankaalle? Vai olisiko se suuren taiteilijan salainen työ, joka pääsee uuteen loistoonsa ja viiden euron hintaan saadaan nollia lisää? (Heh.) Vai sittenkin innokkaan taiteilijan työ, joka ei koskaan breikannut? Ehkei koskaan halunnutkaan breikata?

Taulu on kiehtova. Aluksi se on vain suorakulmio, jossa on värimassoja. Kun taulun tuo valoon, se herää eloon. On maisema, on lampi. Kallio, pilviä. Yksityiskohtia. Se on synkkä taulu, mutta siinä on ripaus toivoa.

Aina on.

Sohvakin on vielä useamman kymmenen senttiä väärässä paikassa, mutta toivoa on! Siitä, että se joskus siirtyy takaisin paikalleen.