Painaa, painaa!

Yksi ikuisuushaaveeni on oppia kankaanpainantaa valotetulla kaaviolla. Verkko on luonnollisesti ohjeita pullollaan, mutta koska painantaan liittyy eksoottisia asioita, kuten valotusliuos ja uv-valo, halusin saada seulanvalotus for dummies -tasoista opastusta. Tänä syksynä päätin vihdoinkin ottaa unelmasta niskaotteen ja ilmoitin itseni ja tyttäreni kankaanpainantakurssille! Jee!

Pari viikkoa ennen kurssia tuli ikävä uutinen. Kurssi on peruutettu liian vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Voihan himskattu, kun harmitti! Harmitti pienen hetken, mutta sitten päätin luottaa ompeluseurahenkiseen ystäväpiiriini ja sosiaalisen median voimaan. Yksi päivä ja kurssi oli pelastettu. Jes. Mulla on maailman siisteimmät kaverit.

Yksi kurssille mukaan lähtevistä testikuoseista on keskimmäisen pimun piirtämä kitara. Tämä modernin raikas tulkinta kitarasta tuli vastaan päiväkodista tulleesta paperinipusta. Onneksi oli päällimmäinen, koska en kovin usein selaile tuota tuotosten nivaskaa kovinkaan huolellisesti. Ihastuin siihen kovasti ja halusin kokeilla toimisiko se kuosina. Ehkä toimii hei! Tykkään siitä, että nopealla silmäyksellä tämä näyttää kukkakuosilta, mutta sitten kyseessä onkin rokimpi setti.

Rakastan kankaita ja kuoseja, rima on tosi korkealla. Haluaisin heti loihtia ihania kukkakankaita, joita niin rakastan. Tasaisin väliajoin minun pitääkin muistuttaa itselleni, että olen kurssilla oppimassa tekniikan, en syrjäyttämässä Tricia Guildia...

Enkä edes osaa piirtää.