Asuimme aikanaan opiskelijamurjussa, josta muutimme vuonna 2005 toiseen murjuun. Tuossa muutossa katosi vetoketjupaininjalka. Olen toki vuoden 2005 jälkeen ommellut, mutta yrittänyt välttää vetoketjuja. Joskus olen suhannut jotain viritelmiä, kun vetska on pitänyt saada, mutta aika hurjaa on ollut jälki. Muutossa 2013 tuo kadonnut vetoketjupaininjalka vihdoinkin löytyi! Olin asiasta niin innoissani, että surauttelin siinä muutaman tyynynpäällisen. Kone sanoi sursur, minä poljin konetta polkan tahdissa ja lopputulos oli tyyny. Ihana helppo tyyny.
Ja sitten se perhanan paininjalka taas katosi.
Ei hajuakaan minne meni tuo ihana rakas osanen. Luultavasti perheen pienin on harjoitellut roskien viemistä. Ompelupöydällä oli surullinen pino kankaita, joista piti tyynynpäällisiä myös tuleman. Tällä kertaa otin kuitenkin härkää sarvista kiinni ja etsin käsiini liikkeen, joka myy paininjalkoja. Olin hurja ja ostin vielä viisi ylimääräistä alapuolaa, ajattelin tehdä ompelusta oikein tosi helppoa ja hauskaa.
Paininjalka maksoi hirvittävät 14 euroa. Kyllä taas kannatti säästää ja olla ilman sitä melkein kymmenen vuotta.
Mutta nyt on ompelu helppoa ja hauskaa.
Nykyään on trendikästä ommella vaatteita ja juttuja vanhoista suvun kankaista. Pussilakanoista, pitsiliinoista, kaikesta sellaisesta. Minulla ei ole mitään ehtymätöntä kangasvarastoa suvun kartanoilla, koska niitä ei ole. Sen sijaan minulla on ollut yksi pieni verho, jossa on valkoisella pohjalla isoja keltaisia kukkia. Tosi kiva kangas minusta.
Jossain vaiheessa ajattelin tehdä siitä retrotakit tytöille. Kangasta ei varmaankaan olisi ollut riittävästi edes yhteen, onneksi en silpunnut kangasta silloin. Sittemmin halusin teettää kankaasta varjostimen Stockmannin lamppuosastolla, mutta en ikinä toimeentunut asian suhteen.
Nyt vetoketjupaininjalan voimaannuttamana saksin kankaan ja poljin siitä tyynynpäällisen. Tulipa tosi kiva. Ilahduttaa, kun tulikin niin kiva. Ei tullut turhaan tätä sukukalleutta jemmattua! Seuraavaksi aioin työstää toisesta hillotusta lempparikankaasta jotain yhtä kivaa. Toivottavasti ei paininjalka katoa. (Se on kassakaapissa kuuden lukon takana.)
Enkä minä ole ainoa, joka tykkää meillä sisustaa. Olohuoneen kollaasi oli saanut mukavan ärhäkän lisän. Tyttö Kesikko asialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti