Ryhmäpotretissa alkuvuoden ihanimmat.
Mateus, ihana, ihana astiamerkki. Yksi lemppareista! Vaikka olen parantumaton astiaholisti, niin en ikinä järkyty astioiden rikkoutuessa. Tämä kannu on numero 2. Itkin, kun numero 1 meni rikki, ja sen muistaa vielä lapsetkin. Ei nyt ehkä mikään uus juttu, mutta pysyy aina muodissa ja mielessä. (Paitsi Stockmannin sisäänostajan mielestä. Miksei ihmiset ymmärrä Mateuksen päälle?!)
Kukkia, ei tarvitse selityksiä.
Ikean Hemnes-kenkäkaappi muutti taloon. Jovelan Johannan porstuasta sain muistutuksen, että kenkäkaapeista on moneksi. Nyt on keittiön tyhjällä seinällä kaappi ja kaapissa kierrätettävät materiaalit. Ei enää maitopurkkeja tiskipöydällä, satunnaisia metallikasoja ja paperikassillista kierrätyspapereita!
Indiskan nupit, pienellä vaivalla iso ero ja hyvä mieli.
Ja sitten, tattadaa!
Kannettava kaiutin, huh mikä laite. Ostin kaiuttimen joululahjaksi aviomiehelle, joka tahallaan tai tahattomasti joulun alla haaveili bluetooth-kaiuttimesta. Olin suorittanut verkkotutkinnon kaiuttimista ja valinnut tyylikkäimmät, kun suuntasin kauppaan. Ei mitään rumaa, oli ajatukseni. Sitten kaupassa sellainen surffitukkainen myyjä puhui tämän kauittimen puolesta. "En ollut ajatellut ostaa vihreää", sönkötin. Testisoiton jälkeen oli jo ihan myyty. Sold! Pistä pakettiin. Ai, on vaan tää vihreä. Ihansama, myyty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti