Tänä jouluna annoimme veljille ja perheilleen joululahjaksi aikaa. Aattona paketista paljastui kortti, jossa kerrottiin salamyhkäisesti varaamaan päivä kalenterista ja olemaan valmiina tiettyyn kellon aikaan. Viime viikonloppuna pirautettiin miehen veljen ja vaimonsa ovikelloa sushit kainalossa. Illan idea oli yksinkertainen: me tulimme paikalle ilman lapsia! Painotan, ilman lapsia! Edellisestä kerrasta olikin kulunut se yhdeksän ja puoli vuotta. Ihana, ihana ilta!
Aiemmin talvella olimme soittaneet ovikelloa länsirannikolla. Olemme joka vuosi matkustaneet veljeni perheen kanssa Ylläkselle sivakoimaan, mutta reissu jäi aikataulusyistä väliin tältä vuodelta. Päätimme siis viedä mini-Ylläksen mukanamme. Hiihtolatu oli etelässä vaisussa kunnossa, mutta se vei mukavasti laavulle grillailemaan. Munkkia ja makkaraa, sillä hiihtolomalaiset pärjää.
Laavun jälkeen menimme ostamaan tuliaisia "Jounin Kaupasta", eli paikallisesta K-kaupasta ja sitten palasimme "mökille" tunnelmoimaan after skitä. Poro pataan muhimaan, puikulamuussi tekeille ja ruokaa odotellessa olikin sopiva hetki pelata porukalla "Ylläksen ympäri" -peliä.
Pelilauta oli luonnollisesti Ylläksen latukartta, jossa reitti kulki pitkin kivoja laavuja ja taukotupia. Säännöt olivat yksinkertaiset. Jokainen hiihti tasaista yhden askeleen vauhtia. Sen lisäksi piti nostaa kortti, josta saattoi mm. saada lisäenergiaa parin askeleen verran Velhon kodan munkeista tai kaatua päistikkaa hankeen ja joutua keräämään suksiaan seuraavan vuoron. Kortit olivat kuvia ihan ensimmäisiltä reissuiltamme, jolloin nuo pikkutirpat olivat vielä paljon pienempiä lintusia.
Erikoiskunniamainintana on sanottava, että konsepti oli kokonaisuudessaan toteutusta myöten mieheni. Hänen, joka ei pidä juhlablogia ja osta juhlien teemaan sointuvia servettejä. Aivan mahtavasti vedetty!
Tosi ihana ilta tämäkin. Ihana, ihana. Toivottavasti lahjat olivat yhtä mieluisia saajille kuin ne oli antajille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti