Sunnuntai oli brunssipäivä! Kavereiden kanssa sovittiin tärskyt puolimatkan krouviin, Sicapelleen Porvooseen. Olipa todella ihana paikka, ihastuin. Jos ravintola valloitti mutkattomalla ja tunnelmallisella kodikkuudellaan, niin tarina ravintolan takaa oli vielä ihastuttavampi. Sikapelle nimittäin oli taiteilija Ville Vallgrenin lemmikkipossu, jonka pisti poskeensa Akseli Gallen-Kallelan susikoirat Kova ja Kiivas. Hih.
Mutta ei siinä vielä kaikki: "(Ville Vallgrenin luona järjestetyistä) improvisoiduista päivällisistä, joissa astiat ja tarjoilu olivat omaa tuotantoa, saivat nauttia Akseli Gallen-Kallela, jonka ateljeekoti sijaitsi lähellä. Päivälliset olivat täynnä naurua ja onnea, ruokaa ja juomaa, puheita ja ystävien välistä rakkautta."
Astiat ja tarjoilu omaa tuotantoa. Päivälliset täynnä kaikkea kivaa, aineetonta ja aineellista. (!!) Oi rakkaus.
Edellinen viikko oli selvästi kuvataiteilijoiden teemaviikko. Birger Kaipiaisen näyttely Kuriton kaunosielu oli viimeistä viikkoa Emmassa ja ihan kalkkiviivoilla kävin siihen tutustumassa. Näyttely yllätti minut kauneudellaan, Kaipiaisen tuotanto oli lumoavaa. Mykistävää.
Hämmentävintä oli huomata, että kiurut ovat kivoja tapetteja ja paratiisit kivoja lautasia, mutta ne ovat vain kalpea varjo Kaipiaisen maailmasta. Ihana, ihana näyttely, olen vieläkin sen lumoissa.
Yllä oleva lainaus on Kaipiaiselta ja se on hyvä muistutus: pysy uskollisena itsellesi.
Rönsyjä, kerroksia ja improvisoituja päivällisiä. Siitä syntyy vuosi 2014. Kuten aiemmin kirjoitin, me ollaan ihan bestiksiä vuoden 2014 kanssa. (Mutta jos alan puhumaan dreijauskurssista, niin saa sanoa: "Senja. Ei.")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti