30.10.2012

Haamujuhlat taloyhtiön pihalla

Halloween ei ole minun suosikkini. Siitä huolimatta lokakuun loppu tuli taas ja sitä myöten haamut, luurangot ja kurpitsat. Kumma juttu, ettei minun yhden naisen protestillani ole ollut asialle suurempaa vaikutusta...

Olin viikonloppuna mukana ehkä parhaimmissa halloween-pirskeissä ikinä. Tyttärelläni ja kavereillaan on nimittäin kerho, joka järjestää tasaisin väliajoin juhlia. Keväällä juhlittiin kerhon 1-vuotissyntymäpäiviä kevätjuhlan muodossa; nyt oli syksyisen haamustelun vuoro. Hui hai hulinaa. Yhteensä halloween-kemuissa juhli yli kymmenen lasta naapurissa.

Tytöt ovat ilmiömäisiä juhlajärjestäjiä. Heidän juhliin kuuluu aina esityksiä, joissa lapset naapurista esiintyvät. Esitysten jälkeen siirrytään herkkupöytään. Tänä vuonna ohjelmaan kuului myös työpajoja, joissa toisessa askarreltiin lankaukko ja toisessa leikittiin. Näiden juhlien valmistelut olivat myös ihan omaa luokkaansa. Tytöt askartelivat näyttämön taakse haamulakanat, järjestettiin esitysten kenraaliharjoitukset, menu hiottiin täydelliseksi ja taitettiin menukortit. Nämä tytöt pistävät selvästi haisemaan viidentoista vuoden päästä Suomen juhlagenressä.











Hesari uutisoi hetki sitten, että mokkapalat on guuglatuin resepti. Siitä lähtien on ollut kutka tehdä mokkapaloja, mutta hyvää tilaisuutta ei ollut vielä auennut. Onneksi tytöt lisäsivät listalle mokkapalat, joten vihdoinkin pääsimme Hesarin mokkapalareseptin testaamaan (ilman kuorrutteen kahvia). Huh huh, ikinä ei ole lastenjuhlissa mikään tarjottava hävinnyt samaa vauhtia kuin nämä mokkapalat. Johtopäätös: Mokkapalat ovat lastenkutsujen ykköstarjottava. Älä ikinä järjestä lastenkutsuja ilman mokkapaloja.

Tytöt suunnittelivat tarjottavat itse. Mitään en myönnä, mutta ehkä saatoin puuttua ruokalistaan sen verran, että alkuun tuli myös jotakin suolaista. Interventiosta kielii ehkä hieman suolaisen puolen otsikko "terveellinen".



9.10.2012

Kankaan curriculum vitae



Oli joulu usea vuosi sitten ja oli kangas, josta tuli pöytäliina pirttipöydälle (1). Pöytäliinan päällä notkui monenlaista kylmää kalaherkkua, joita suku maisteli joululaulujen tahdissa. Tuli kevät ja uuden kodin olohuone kaipasi uusia verhoja. Joulu maistui vielä kielellä ja kävikin niin oiva sattuma, että pöytäliina pääsi verhoiksi roikkumaan (2). Uudet haasteet olohuoneen verhona oli niin motivoiva pesti, että pöytäliina-verhon kaveriksi ostettiin samasta kankaasta työpari, jonka kanssa roikkuminen ylipitkinä oli mukavaa. Työtä tehdessä pääsi seuraamaan aitiopaikalta monta kahvittelua ja pientä juhlaa sekä ihmettelmään pienten ihmisten kasvua hieman isommiksi ihmisiksi. (Oho ja hui, tuoko pieni tirriäinen on nyt jo kakkosluokkalainen?)

Vuodet kuluivat, koti vaihtui ja kangasta odotti uudet tuulet lastenhuoneen verhoina (3). Verhot naksaistiin uuteen positioon sopivaksi. Meininki lastenhuoneessa oli hevimpää kuin rauhallisessa salissa, mutta vaihtelu virkistää ja lastenhuoneessa kuitenkin kuulee aina parhaat jutut. Uutta verta tiimiin haettiin huoneen omistajan synttäreille (kolmelta aamuyöllä) ommellusta viirinauhasta.

Tarinan opetus? Älä pelkää uusia haasteita ja muuttumista. Kodin Ykkönen on paras kangaskauppa. Lapset olivat pieniä eilen, mutta isoja tänään. Ero kivisistä ikkunalaudoista tekee kipeää, mutta siitä pääsee yli. Puolessatoista vuodessa.