21.11.2011

Kastemekko



Jos meillä ei olisi ollut kastemekkoa valmiina suvussa, olisin ehdottomasti halunnut Höö Babywearin kastemekon. Ihana. Sopivasti modernisoitu, mutta edelleen juhlava. Höön lastenvaatteet ansaitsevat muutenkin kunniamaininnan. Ihania!



Meidän jätkä, Kaarle Urhea Ensimmäinen kastettiin suvun pellavaisessa kastemekossa, joka on kotimaisen Miraakkelin tekemä. Hauskaa, että yritys löytyy edelleen.

17.11.2011

Sateenkaari vie juhliin











Apua. En edes tiedä mistä aloittaa. Jätkän syntymää juhlittiin viime kuussa. Juhlat olivat ihanat. I-ha-nat. Ihanatihanatihanat. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Ihana tunnelma, kiva paikka, sujuvat järjestelyt, mahtavat ihmiset. Vauva itki sopivasti ja simahti. Kummisetä pyyhki pois taskuliinallaan pojan silmille räiskyneet vesitipat. Niin täydellistä, niin ihanaa.

Juhla vietettiin pienessä miltei uunituoreessa tilassa, jossa oli samassa yhteydessä kiva kahvitustila ja leikkihuone.









Isä piti jo perinteeksi muodostuneen puheen tulokkaalle, nostettiin malja uudelle tyypille ja sitten iskettiin alkukeiton kimppuun. Kermainen maa-artisokkakeitto oli katettu suoraan pöytään. Keittiöhenkilökunnan työn helpottamisesta kahvisetti oli myös pyödässä valmiina. Noutopöytä notkui mustapekka-piirakkaa, lihapullia ja karpalohyydykettä, jokirapu-ceasarsalaattia (haettu samana aamuna Hulluilta Päiviltä), mozzarellasalaattia sekä tietenkin juhliemme tunnusherkkua lohimoussea saaristolaisleivällä.

Kun oli aika siirtyä jälkiruoan kimppuun juhlijaa odotti yllätys kahvimukin alla - suklaasydän. Kahvi kaadettiin pöytiin ja jokaiseen pöytään tuotiin oma kakku jalallisella vadilla. Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia kakut ostettiin valmiina ja ne tuunattiin yksilöllisiksi suklaakirjaimilla. Helppoa ja näyttävää.







Isommat sisarukset, serkut ja kaverit toivat juuri oikeanlaisen lisän juhliin. Nimijuhlassa kuuluukin olla lasten juoksua ja keksien hamstrausta. Erityisen ihanaa oli suunnitella juhlaa esikoisen kanssa. Muistatte varmaan juhlien suunnitelman? Esikoisen ideoimaa sydänkasvia käytettiin mehupullojen etiketeissä. Lahjapöydän oksaan esikoinen askarteli pieniä helmiä roikkumaan ja yhden lehden perinteisellä tekniikalla. Tapettilehdet ovat Inken Branch & Leaves -setistä. Pojan oman valokuva-albumin ensimmäiselle sivu jokainen vieras painoi oman sormenjälkensä.








Tällä kertaa päätin olla hosumatta juhlien järjestämisessä ja poitsu olikin jo kolmikuukautinen

Slipoverijätkän ihanat juhlat mahdollisti iloinen keittiöhenkilökunta, joka koostui hyvistä ystävistäni, jotka kumpainenkin ovat myös ilmiömäisiä emäntiä. Pääkaupunkiseudun kovimman pitopalvelukaksikon mätsäävät essut viimeisteli juhlan.

Ihanien kuvien takana on lahjakas valokuvaaja taina.nu.



11.11.2011

Vauvakutsut. Minun!









Oi että! Tällä kierroksella myös allekirjoittanut sai vauvakutsut! Yllätysvauvakutsut! Meitsin jymäyttäminen on kyllä helppoa, kun olen niin hyväuskoinen ja sinisilmäinen. Jälkeenpäin rikollinen käyttäytyminen oli tietysti helpompi analysoida. Yllärijuhlissa on kyllä jotain taikaa. Tämä oli toinen kerta kun minut yllätettiin. Saa yllättää useamminkin!

Yllättäjät pelasivat upporikasta ja rutiköyhää, sillä laskettu aika oli jo melkein viikolla ylitetty juhlien aikaan... Hyvin kuitenkin ehti! Alkukesästä herkkupöytään kannettiin valkosuklaalla maustettu mansikkakakku. Nam! Oli tositositosi hyvää. Karpalokuohuvakin maistui - varsinkin, kun kotiin sai vielä samppanjapullon varastoon.

Samppispullon lisäksi tytöt yllätti slipoverilla ja lahjakortilla ihanaan Du Pareil au Meme -liikkeeseen. Lahjakortti oli ihan nappilahja, sillä kahden tytön jäljiltä on ideoita aika vähän pojan vaatettamiseen ja vaatteita vielä vähemmän... Dpam on ihana uutuus suomalaisilla lastenvaatemarkkinoilla, tykkään todella paljon. Tyylistä ja hinnasta.



Tällainen jätkä saatiin maaniteltua maailmaan valkosuklaisella mansikkakakulla. On se. Ihana. Pieni tillikkä.

Ihanat kuvat niin juhlista kuin kaislikostakin on ottanut ihana taina.nu.

8.11.2011

Downgrading on uusi musta eli kertomus neljävuotissynttäreistä ja leikkihuoneesta



Downshifting on jo vanha juttu. Kuuleimmat downshiftaajat myyvät maallisen omaisuutensa ja muuttavat maailman kansalaisiksi. Tai ostavat majakkasaaren ja ryhtyvät kasvattamaan tuulisella luodolla lampaita ja spelttiä. Tavallisemmat downshiftaajat joutuvat vain hyppäämään pois oravanpyörästä, sisustamaan kotinsa lantliv-unelmaksi ja kokkailemaan koti-strömsöä. Kun synttärikakku on esittävää marsipaanitaidetta, ollaan jo lähellä downshiftamisen ydintä. Nyt, NYT, keskitytään vihdoinkin arkeen ja hetkeen ja siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Ainoa miinuspuoli, että täydellisyyteen pyrkivä suorittaja (kuten minä) hyppää kyllä pois oravanpyörästä, mutta siirtyy juoksemaan toiseen. Sillä jos downshiftataan, niin se pitää tehdä kunnolla.

Downshifting on niin passee. Downgrading on uusi musta!

Kuluneen vuoden aikana olen opetellut downgreidaamaan. Se on ihan ok mennä välillä (oman) riman ali. Se se vasta on todellista downshiftaamista. Se on ihan ok, että uuteen kotiin muuttaminen vituttaa, eikä jaksa ommella olohuoneen verhoja. Se on ihan ok, että raskausviikolla 40 on paukut loppu ja nuorimmaisen tyttären synttärijuhlat järjestetään matalalla profiililla, eikä tulossa ole vuoden hehkeimpiä puutarhajuhlia. (Kyllä, juhlat oli raskausviikolla 40+2.)



Okei. Nyt osaan itsekin huvittua yllä olevasta kuvasta. Jos tuo pitopyötä on minusta matalaa profiilia, niin olen kipeästi jonkun downgreidaavan retriitin ja porkkanamehun tarpeessa. Mutta hei, olihan tämä nyt totaalinen riman alitus! Ei itse tehtyä lohimoussea, vaan kalatiskin valmiita sweet chili -katkarapuja paahtoleivän puolikkailla. Ei rakkaudella pyöriteltyjä lihapallosia, vaan einestä. Ei mitään ihanaa herkkusalaattia, vaan ihan tavallista feta-vesimeloniasalaattia vaan. Ja mikä kamalinta, ei teemaan sopivaa pöytäliinaa! Eikä ollut edes teemaa. Hui.



Ei se mitään. Downgrading on uusi musta. Zen, zen, zen. Minä en harmittele sitä, että kakku oli pikainen juttu, jossa käytettiin valmista kakkukuvaa ja valmiita marsipaanikukkia. Minä en harmittele sitä, että pikaiset kääretorttuset oli oikeasti ihan taivaallisia, mutta eivät tehneet kauppansa, kun kaikki aikuisetkin ottivat kakkua, joka oli tarkoitettu oikeastaan  lapsille ja tehtiin vain näön ja kynttilöiden vuoksi. (Ja nyt kaikki luulee, että teen huonoja kakkuja, vaikka oikeasti teen taivaallisia kääretorttuja!)

Minä en harmittele, enkä varsinkaan selittele, sillä olen nyt downgraded ja zen.

Mies aina sanoo, että stressaan turhista asioista, joita kuitenkaan kukaan ei huomaa. (Ulkomaalaisissa blogeissa miehestä käytetään termiä hubby. Se on niin hauska. Mikä voisi olla hubbyn suomalainen vastine? Hemmo?) Hemmo siis väittää, että muita ei kiinnosta. Keväällä downgreidasin ja päätin olla stressaamatta, kun meidän uuteen kotiin tuli vieraita. Zen, zen, kyllä kaikki ymmärtää,  ettei muuton jälkeen kaikki ole vielä paikallaan. Vielä mitä. Leikkihuoneesta sanottua: "Ai tää on teidän romuhuone!" Eiku, se on leikkihuone. "Ei se mitään, meilläkin on romuhuone!" Zen, zen, zen. "Jaa, tässä on leikkihuone, no siltä se kyllä näyttääkin..." Zen, zen, zen. (Illalla kerroin Hemmolle suorat sanat.)

Kesällä meille syntyi uusi tyyppi. Alkuvuoden downgrading-koulu tuotti kuitenkin tulosta. Paras vauvavieras oli ystävä, joka saapui pelastamaan erään illan viikolla, jolloin Hemmo oli ensimmäistä kertaa pikku-Hemmon syntymän jälkeen työmatkalla. En siivonnut. Ystävä tuli ja joimme teetä iltamyöhään asti. Sotkun keskellä, lasten nukkuessa. Mahtava konsepti.

Downgreidaamissa parasta on se, että viimeisen päälle tekeminen tuntuu moninkerroin kivemmalta, kun siihen ei liity ikävää pakkoa. Ensi vuonna kesäsynttäreillä on varmasti taas teema ja teemapöytäliina - jos sen hankkiminen on tuntunut kivalta.

3.11.2011

Camillan vauvakutsut

Kun ystävälle tulee vauva, pidetään vauvakutsut. (Nyt  ei mutista siellä takana mitään lainajuhlien, kuten halloween, irrallisuudesta!) Vauvakutsut on paitsi ihanat juhlat, niin ne tulevat odottavalle äidille niiiin tarpeeseen. Eikä mitään soseiden maisteluita ja vatsojen mittailuja, vaan hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja paljon naurua. Siinä se. Parasta.

Suomalainen rotinaperinne on sekin oikein ihana ja toimiva, ihan harmissani joudun tunnustamaan, että sen itsekin aina unohdan. Esikoisen kanssa saimme korillisen leivottuja suolaisia pakkaseen, ja se oli kyllä maailman ihanin lahja siihen rakoon.

Näihin kutsuihin tein ensimmäisen kerran mustapekkapiirakkaa, joka osoittautui oikein muhevan maukkaaksi piirakaksi. Nam. Visio kakun läpi potkivasta jalastakin oli yllättävän helppo toteuttaa. Vauvalahjojen sijaan odottajaa lahjottiin pyykkinarullisella pikkuvaatteita.









1.11.2011

Villahaalari tulee kaapista





Jemmahaaste etenee. Hitaasti, mutta eteenpäin! Työn alla on villahaalari pojalle, lankana ihana jemmarowan. Pojalla on päällään villahaalariakin ihanampi Lundsmyr of Swedenin raitapuku. Voihan älskling! Tämä on niin mun suosikkini. Kuten on poikakin. Ihanat, yhdessä ja erikseen.



Puikkojen myötä minun on aika astua kaapista ulos, sillä blogini alle on muuttanut ihanat Tyyne-vanttuut ohjeineen. Vanttuiden ensi-ilta on aikanaan ollut nurin kurin -blogissa, jossa miniät olivat puikoissa. Edelleen ollaan puikoissa, sukuakin keskenään ja väleissä, vaikka bloggailu hiipui ja loppui.

Nyt tyynesti Tyynet puikoille, niin talvella ei iske kylmyys!