30.1.2012

Tunnelma katossa { kuokkavieras }



Minulla on ystäväpiirissä monta iloista ja taitavaa juhlijaa, Sari on yksi niistä. Hänen tarjoilunsa vievät kielen mennessään, minkä lisäksi Sarin kattaukset ovat aina kauniita ja hallittuja. Sanalla sanottuja: ihania!

Nyt nostan esille kuitenkin Sarin pojan neljävuotisjuhlien kattauksen, jossa Marimekon iloinen Nonparelli-kangas herkuttelee katollisella ilmapalloja. Tämä kattaus on niin iloinen ja riehakas, että se on yksi ehdottomista suosikeistani. Ilmapallot katossa ja isot nonparellit liinassa ovat mahdottoman herkullinen yhdistelmä. Tätä kuvaa palaan aina ihailemaan uudestaan ja uudestaan. Kattauksen innoittamana halusin ehdottomasti saada itsellenikin Nonparelli-kuosista pöytäliinan. Hidastelin ja kangas ehdittiin lopettaa ennen kuin ostoksille ehdin.

Nonparelli on mielestäni klassikko, joten edelleen jaksan luottaa siihen, että kangasta vielä joskus saan. Toivottavasti. Sitä odotellessa ihailen tätä kattausta ja lainaan liinaa tarvittaessa.

Finlayson Hipat-kuosissa on samaa henkeä, vaikkei se yhtä kapinallinen olekaan kuin Nonparelli. Hippojen kanssa pitää olla ripeä, ettei käy samoin kuin Nonparellille, Hipat on nimittäin juuri nyt Finlaysonin verkkokaupassa muhevassa alennuksessa.



Yksi mahdollisuus jäljitellä Sarin kattausta on yhdistää mustavalkoiseen kankaaseen värikkäitä ilmapalloja ja astioita, jolloin lopputulos on mukavasti tivolihenkinen. Alla vasemmalla Vallilan Matti ja oikealla Marimekon Kivet.



Hyvää tanskalaishenkistä karnevaalitunnelmaa on myös Marimekon Merimerkit-kankaassa, joka olisi minun korvikevalintani, jos haluaisin saada tunnelman kattoon à la Sari.

Merimerkit-kangas

23.1.2012

Varjokolmekymppiset



Ikäkriisit ei ilmeisesti ole mun juttu. Olen jo 31 vuotta, eikä kolmenkympinkriisi ole vielä yllättänyt. Kaksi vuotta sitten kolmenkympinjuhlakriisi oli kuitenkin akuutti. Viikko ennen kuin täytin 29 petti pokka. En jaksanut enää odottaa kolmekymppisiä, vaan lähetin lyhyellä varoitusajalla kutsut varjokolmekymppisiin, joista kehkeytyikin ikimuistettavat juhlat.

Lapset hoitoon ja räkä poskella vintage-henkiset juhlat kasaan arkistojen ja jemmojen aarteista. Erityisen ihania olivat ystäväni koristelemat lasimerkit. Jotain vanhaa ja värikästä. Työnimenä kulki moderni vintage - aikansa naiset. Juhlat olivat niin kiva kokonaisuus, että kuvia katsellessa itsekin unohtaa miten nopeasti ja huumorimielellä niitä järjestettiin. Ehkä toimivan ja rennon juhlan takana on rento ja hyvä meininki, ei niinkään nuttura tiukkana tehdyt täydelliset suunnitelmat?

Juhlissa juotiin samppanjaa. Juhlaraadin ehdoton ykkönen oli ennakkosuosikki Bollinger, joka ei kuvassa ollut vielä päässyt jäähdyttelemään.








Vintage-henkeä korosti vahvojen, entisaikojen naisten kuvat pienissä kehyksissä. Löysin kirpparilta kirjan, joka käsitteli Mannerheimin suvun naisia. Kuvat olivat kivoja ja niissä oli pieni linkki itseeni, sillä olen kotoisin paikkakunnalta, jossa Mannerheimit ovat asuttaneet Louhisaaren kartanolinnaa hetkisen.

Aterimet pyöritettiin servetteihin ja sidottiin langalla ja kiinni. Pöytää koristi valkoinen brodyyripöytäliina ja  kauniit pitsiliinat. Esille kaivettiin vanhat teekupit ja peltirasiat. Kuohuviinilasejakin oli mukavan sekalainen sakki. Essenceä ja halpaa tusinatavaraa.










Varjokolmekymppisten menu 
  • jokirapuinen ceasar-salaatti
  • kreikkalaisia lihapullia
  • lohimoussea ruisleivällä
  • Annukan peruna-tonnikala-kaprissalaatti
  • sitruunainen lämminsavulohisalaatti halloumihöysteellä 
  • itseleivottuja sämpylöitä
  • mustikka-suklaakakku
  • kaneli-omenapalat
  • vadelmaiset suklaamuffinssit
  • lakuja
Menu oli loistava! Ainakin kalojen ystäville. Ja makeiden herkkujen. Olen edelleen tuhannesti pahoillani, että unohdin kala-allergisen ystäväni, jonka piti tyytyä salaatinlehtiin, leipään ja lihapulliin. Pahin emäntämokani ikinä.

Jälkiruokapöydässä tarjolla oli lakuja, kaneli-omenapaloja, mustikka-suklaakakkua ja vadelmaisia suklaamuffinsseja. Erityinen suosikkini tältä kattaukselta oli kaneli-omenapalat, jotka olivat taivaallisia! Rahka-omenapiirakka on jo itsessään hyvää. (Se kaikilla oleva resepti, jossa taikinan päälle tulee sitruunarahkaa ja omenapaloja ja päälle taikinamuruja.) Piirakka pieniksi neliöiksi ja päälle pursotukset kanelivaahtoa (kermavaahtoa, mascarponea, kanelia ja hieman sokeria). Se oli Hyvää. Kakkukin oli. Ja koska suklaamuffinssit olisi pettänyt? Huh ja nam.











Kun takana oli mahtavat varjokolmekymppiset, niin sitten jaksoi odottaa vielä vuoden niitä oikeita kolmekymppisiä.

Mitkä varjojuhlat voisi seuraavaksi järjestää?

20.1.2012

Annukan vauvakutsut




Yllätysvauvakutsut! Tällä kertaa juhlittavaa äitiä jymäytettiin toden teolla! Annukka oli kieroiltu juhlakuntoon sopimalla, että hänestä mennään arki-iltana ottamaan vauvamahakuvia. Näin saatiin sankaritar tällättyä ja juhlapaikalle. Kuvaukset saivat kuitenkin odottaa, sillä miehet lapsineen lähtivät retkelle nauttimaan trangialla keitettyjä herkkuja, kun naiset juhlivat odottavaa äitiä ja uutta tulokasta.





Nämä vauvakutsut kiedottiin mustan, harmaan ja pinkin ympärille. Kukkia oli ripoteltu erilaisiin viinilaseihin ja pieniin maljakoihin, mustat kynttilät paloivat eriparisissa jaloissa. Musta ja pinkki servetti kiedottiin pinkillä paperinarulla viuhkaksi, jonka sisälle piilotettiin aterimet. Vauvakutsuja juhlittiin ihanan raikkaassa syksyssä, jolloin kuulautta on jo ilmassa, mutta lämpöä riittää vielä hetken.





Alkuun syötiin grillattua halloumia ja makeaa suippoananasta. Nam. Tämä yhdistelmä on miltei yliverto. Ananas poistaa vielä sopivasti tukevasti raskaana olevan turvotusta! (Jota halloumi suolaisuudellaan tuo...) Kutsujen salaatti tehtiin lämminsavulohesta ja persikasta ja sekin oli todella herkullista. Salaatissa oli persikkaa, punaista paprikaa, varhaissipulia, kirsikkatomaatteja ja ihnia salaatinlehtiä. Puolitettujen kirsikkatomaattien päälle suolaa, sokeria, pippuria ja öljyää. Salaatinkastikkeeseen sitruunaöljyä, chiliöljyä ihan pari tippaa, vaahterasiirappia, chili-lime-mausteseosta ja suolaa. Nam, toimii.








Makean nälkään oli tarjolla lime-mansikkatuorejuustokakkua, suklaisia muffinsseja pätkistäytteellä (ja valuneella kuorrutteella) sekä tietenkin dominoita teemaväreissä. Mitä olisikaan juhlat ilman teemakeksejä? Muistaakseni nämä keksit eivät kyllä olleet kovin hyviä, eikä ne kaupoissa pitkään olleetkaan tyrkyllä. Mutta hyvältä näytti!



Tulevasta vaavista tiedettiin etukäteen sukupuoli, mutta ei nimeä. Koska en tunnusta laimeita vauvakutsuleikkejä, vaan kannatan hyvää ruokaa ja kivaa yhdessä oloa, juhlien ainoa "leikki" oli nimiehdotuksen pursottaminen pumpernikkelille. Monta hyvää ehdotusta tuli, mutta vavvan nimeksi ei sitten kuitenkaan tullut Ulla-Sofia Aino Iida-Milja, mikä olisi sekin ollut todella hyvä nimi.



18.1.2012

Valkosuklaahippu-banaanimuffinssit



Se on sitten muffinssi, eikä mikään vaisu muffini.

Olen vuoden alussa leiponut useampaan otteeseen banaanimuffinsseja terästettynä valkosuklaahippusilla, kun kaupasta on kannettu kotiin liikaa banaaneja. Testailun lomassa valkosuklaa ja banaani löysivät toisensa. Toimii.

Käytin reseptin pohjana Cebicin keittiön banaanikakkua. Hemmo-Hubby on opettanut, että guuglaillessa pitää aina käyttää tarkennetta "paras". Ei siis "banaanikakku", vaan "paras banaanikakku". Ostan, kuka sitä toiseksi parasta haluaisi guuglata. Cebicin keittiön banaanikakku nousee tuloksissa ensimmäiseksi ja otsikossakin luvataan maailman parasta tulevan, niin tottahan toki sitä sitten.
  • 2 kananmunaa
  • 3 dl sokeria
  • 2 banaania muussattuna
  • 2 tl leivinjauhetta
  • (1 tl soodaa)
  • 2 tl vanilliinisokeria
  • 8 rkl banaanijukurttia (tai kermaa tai smetanaa tai piimää tai mitä ikinä kaapista löytyykään)
  • 100 g voisulaa (vähempikin riittää, varsinkin jukurtin kanssa)
  • 3 dl vehnäjauhoja (voi lisätä tuntuman mukaan)
  • kanelia maun mukaan
  • 2/3 levy Pandan Valloittava Valkoinen -valkosuklaata reippaasti isoina paloina
Kaikki aineet sekoitetaan järjestyksessä, nostetaan vuokiin ja paistetaan 200 asteessa. Testataan puutikulla kypsyys.

Valkosuklaahippuja silputessa ei kannata innostua liikaa taitavaan veitsen käyttöön, sillä mitä isompia hiput ovat, sitä iloisempi on syöjän yllätys niitä kohdatessa. Alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna tässä on jo puolet vähemmän rasvaa, mutta edelleen sitä voisi vähentää.



13.1.2012

Koristepiparit { joulu 2011 }





Päätän joulun 2011 näihin kuviin. Koristelin sydänpipareita vaaleanpunaisella pikeerillä. Ajatukseni oli laittaa niitä kaunilla satiininauhalla roikkumaan koristeeksi. No, en keksinytkään sopivaa paikkaa, kun oviaukon täytti keskimmäisen askartelemat kakkupaperilumihiutaleet. (Onpa ihana sana! Kakkupaperilumihiutale. Vielä parempi olisi kakkupaperilumihiutalepilvi!) Mutta oli piparit itsessäänkin kauniita. Valkoisessa mariskoolissa tai lempiastioillani.

Mateus on yksi suosikkiastiasarjoista. Ne ovat niin kauniita ja konstailemattomia. Olen aikamoinen astiafriikki, mutta vain yhden kerran elämässäni olen itkenyt hajonneen astian perään. Se oli Mateuksen valkoinen kannu. Itkun jälkeen kokosin itseni ja riensin kauppias Stockmannin kuppiin&kannuun hakemaan uuden. Itku pääsisi, jos nämä neliölautaset menisi rikki.

Yleensä neliölautaset ovat tarjoiluastioina, mutta tänä jouluna niiltä syötiin ensimmäistä kertaa jouluaterialla. Oi! Ne toimivat lautasina niin täydellisesti kuin olin ajatellut.



Tähän pipariin, tähän tunnelmaan. Tule joulu 2012 pian.

Raparperichutney { joulu 2011 }


Joulun yllättäjä. Maittava kaveri kinkulle ja laatikoille. Juuri sopiva särmä joulupöydän pehmeydelle. Raparperichutneystä tuli tämän perheen uusi jouluhitti, myös lasten!

Raparperichutney
  • 400 g raparperia paloiteltuna
  • 1 iso sipuli silppuna
  • 1 rkl tuoretta inkivääriä
  • 2 dl muscovado- tai fariinisokeria
  • 1/2 dl vadelmaviinietikkaa tai muuta viinietikkaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 tähtianis (laitoin 3)
  • 1 kanelitanko
  • pieni pala punaista chilipaprikaa
  • 2 1/2 dl hillo-marmeladisokeria

Mittaa kaikki ainekset samaan aikaan kasariin ja anna kiehua hiljalleen noin kymmenen minuuttia. Kuori pinnalle mahdollisesti muodostuva vaahto. Laita jääkaappiin kiinteytymään.

Ohje kulkeutui meille anopilta, joka oli saanut sen naapurin rouvalta. Lehtileikkeestä ei valitettavasti saanut selvää, mistä ohje on alun perin peräisin.

Mutta hyvää oli! Purkki on jo melkein nuoltu tyhjäksi.

12.1.2012

Kerta kiellon päälle { joulu 2011 }



Vielä muutama jouluaiheinen postaus, vaikka kuusi onkin se raahattu pois ja joulu suljettu laatikkoon odottamaan seuraavaa.

Joulu oli siis ihana. Aivan ihana. Jouluaattona kanssamme juhlimassa oli veljeni perheineen ja kaikki oli vain niin ihanaa ja meluisaakin. Joulupäivänä seuraan liittyi veljeni veli puolisoineen ja koko porukalla iskimme blinien kimppuun.

Olen edelleen ihan täpinöissäni, mutta tätä minä olen odottanut niin monta vuotta. Omaa joulua.

Harjoitusjoulu tämä oli ehdottomasti. Olen keltanokka jouluasioissa ja niin paljon on vielä opittavaa. Tästä joulusta eniten jäi mieleen seuraavaa.
- Anna joululle aikaa ja aloita niin aikaisin kuin vain mieli tekee. Loppiaisena joulun päättäminen on jo venyttämistä.
- Lähetä joulukortit jo joulukuun alussa. On niin tympeää, että nykyään postikortit tulevat yhdessä läjässä jouluviikolla. Jos tulee.
- Mieti makeaa. Sen pitäisi olla kevyttä, raikasta ja piristävää, raskaita torttuja ja kakkuja ei kukaan jaksa jouluruoan päälle.
- Kaiva joulukoristeet esille jo ajoissa ja anna fiiliksen johdattaa koristelussa. Joulukoristelu on treenilaji.
- Opettele polttamaan ja nauttimaan kynttilöistä. (Jeps. Minä en erityisemmin välitä kynttilöistä.)

Ruoka onnistui yli odotusten. Se oli todella hyvää. Napa sanoi ruts moneen otteeseen. Suunnitelman mukaan mentiin ja todella vähän jäi korjaamisen varaa. Kalapöytään ensi vuonna petrausta ja joulupöytään joku vinkeä punajuurisetti. Jälkiruoat jäi syömättä, kun napa ratkeili ilmankin niitä. Tappio korjattiin joulupäivänä, jolloin syötiin blinien päälle kaksi jälkiruokaa.

Parasta oli, että ruokaa oli varattu juuri sopivasti. Laatikoita ja kinkku ei ollut lautasella enää seuraavalla viikolla.

7.1.2012

Lempikoristeet { joulu 2011 }

Lapset pääsivät koristelemaan kuusen niin kotona kuin anoppilassakin. Kuusi oli aika muhevasti koristeltu verrattuna sen harvoihin oksiin, mutta jouluna enempi on aina parempi. Ainakin tänä vuonna. Esikoinen oli pari viikkoa ennen joulua innostunut ompelemaan Enkeli-konvehteihin ripustusnarut ja kuusessakin roikkuikin sulassa sovussa omat suosikkini, konvehdit ja lasten taideteokset.

Itse kuusi oli huittislainen laatukuusi isomummun mailta. Olipa muuten varisematon kuusi!

Lempipalloni on oikealla kukkineen. Aatonaattona Etolassa odotti todellinen yllätys, kun sieltä löytyi enkeli, jonka mekko on kuin samaa sarjaa lempipalloni kanssa! Nyt suosikkeja on kaksi. Suosikkeja tukee yksinkertaiset lasihilepallot oranssina, viininpunaisena ja keltaisena. Koristeet on hamsrattu joulukoristealeista. Ilmeisesti tämä sävymaailma ei ole nyt trendikäs, kun niitä on aina niin kivasti tarjolla.





Tänä jouluna spreijattiin kuusenjalka valkoiseksi. Tykkään paljon. Erityisen kiva se on vanhan eteisenmaton raitojen kanssa. Ei perinteinen, mutta minusta kivan raikas.

Piparitalo ja siunattu pomeranssinkuori { joulu 2011 }

Piparkakkutalo. Ei mikään tiipii, mutta kyllä sen taloksi silti tunnistaa. Katon kiinnitys aiheutti turhautumista ja ehkä muutaman useamman kirosanan. Pikeeri on aivan mahtavaa ainetta, mutta kattoa se ei saanut pysymään paikoillaan. Aattoyönä sulattelin siis sokeria ja taisi siinä palohälytinkin pärähtää soimaan. Onneksi olin liikkeissäni nopea, eikä siihen ehtinyt herätä kuin mies. Naapureiltakaan ei ole tullut kommenttia rouvan keittotaidoista.

Mutta sulatettu sokeri pelasti talon. Hieman lahon, mutta sellaiset talot ovat minun makuuni.







Joulun alla testailin useaa eri piparkakkuohjetta, että löytäisin oman suosikkini. Piparit minun makuuni ovat sopivan paksuja, hieman sitkeitä, mutta ei missään nimessä rapsakoita tai liian pehmeitä. Ja niissä ei ole liian mausteinen, vaan mukavan vinkeä maku. Vinkeän makuisia pipareita leipoo muun muassa Tuula-täti, mutta en ole koskaan muistanut kysyä, mikä hänen salaisuutensa on.

Mutta nyt! Nyt on sukujen salaisuudet avattu! Salainen ainesosa on pomeranssinkuori! Tuuletuksia! Okei, luultavasti se ei ole mikään kovin suuri salaisuus, mutta omassa suvussa kiertävissä ohjeissa tuota ei ole ikinä mainittu. Tämä joulu muistetaan jouluna 2011, jolloin pomeranssinkuori löytyi.

Lapset koristelivat serkkuja varten kulhollisen pipareita.



Joulun kunniaksi lapset saivat kerrankin isot värikkäät tikkarit, joita säännöllisesti ruokaostoksilla pyytävät vinkuvat. Jouluaattona oli herkkua niin monenlaista, että tikkarit syötiin vasta eilen, loppiaisena. Parempi näin. Ovat niin kauniit, että niitä piti mielellään esillä pitkään.

6.1.2012

Joulusauna { joulu 2011 }

Tunnustan heti alkuun, että olen hyvin noviisi joulun juhlija. Olen viime vuosiin asti juhlinut muiden nurkissa, eikä omia perinteitä ja rutiineja ole vielä syntynyt. Oman kodin jouluun olen valmistautunut jo useampana vuonna, kun olen käynyt hamstraamassa joulualeista koristeita, joita onkin jo melkein laatikollinen.

Takana on ensimmäinen joulu ikinä, jonka vietimme omassa kodissa. Huh. Ihanaa oli, aivan ihanaa. Saadapa emännöidä jatkossa monia jouluja!

Aattoaamu aloitettiin appiukon kunnostamassa pihasaunassa. Pihasauna on ihana, vaikka tällä kertaa saunaan hipsittiinkin paljasjaloin vihreää, kylmää ja märkää nurmikkoa pitkin. Maisema oli punavihreä. Aika hurja, mutta sitten kuitenkin niin jouluinen. Sitä perineistä joulunvihreää, jota joulun alla eräs rouvashenkilö kovin sanakääntein kaipaili paikallisessa Tiimarissa: "Siis miksi enää missään ei ole sitä oikeaa joulunvihreää?" Servettejä taisi rouva olla vailla, iso asiahan se tietenkin on. Juhlahullu ymmärtää toista. (Vaikka joulunvihreä alkaa teemavärinä mennä jo hieman ymmärryksen rajoille.)

Mutta pihasauna. Paras joulusauna on pihalla. Tai mummun kellarissa. Tai juuri siellä, missä milloinkin joulua ollaan viettämässä!



5.1.2012

Voi pojat!



Voi pojat mikä joulu! Pukki oli niin kiva, että toi mulle tällaisen ihanan Minymon paidan ja Aarrekid Collectionin mösän. Juuri tällaisia olen aina halunnutkin (syödä). Muutkin lahjat maistuu maukkailta. Terveisin Vauva.

Meillä vielä lomaillaan ja downgrading-teesieni mukaan en paljoa stressaile bloggailusta, koska nyt on aika lölliä lasten kanssa, kun kerrankin löllimisaikaa on mukavasti tarjolla. Mutta pian! Joulusta pitänee rustailla muutama sananen ihan loppiaisen kunniaksi. (Kuusi kannetaan huomenna pois. Nyyh.)

Jottei totuus unohdu, niin minulla on jemmassa paljon kivoja juhlia blogattavaksi, joten löllimisen jälkeen palataan takaisin juhlien pariin!