29.3.2012

Vauvakutsut bäkkärillä (rokrok)



Tervetuloa takahuoneeseen! Nyt fiilistellään vauvakutsuilla, jotka järjestettiin neljättä pitkäsoittoa odottavalle rokkarille. Karoliinan juhlat puettiin mustaan, valkoiseen ja tummaan violettiin. (Mitä eroa on muuten liilalla ja violetilla? Liila taittaa punaiseen ja violetti siniseen?)

Seinää koristi kultalevy. Alkuun kohotettiin lehtikuohuvaa tulevalle vauvalle. Myöhemmin päästiin iskemään ruoan kimppuun. Raiderilla oli vaadittu lämmintä kanasalaattia valkosipuli-fetakastikkeen kanssa. Palan painikkeeksi bäkkärillä oli tietenkin olutta. Eiku sittenkin ginger orange ale -limua, joka kaukaisesti näyttää oluelta...

Minulla ei ollut kaapeissa tarpeeksi värittömiä laseja, enkä halunnut pilata mustavalkoista tunnelmaa sammaleenvihreällä tai vaaleansinisellä, joten korvasin vesilasit sosepurkeilla! Itseäni naurattaa tämä vieläkin. Missään muissa juhlissa ei vesilasina voi olla pilttipurkki - paitsi vauvakutsuilla tietenkin!









Annukka oli ommellut viirinauhan, jota jatkossa voi käyttää vauvan ja isoveljien synttäreillä koristeena. Valkosuklaa-mustikkasuklaakakku päällystettiin vaahtokarkin makuisella sokerikuorrutteella ja koristeltiin elintarviketussilla. Teen kanssa oli tarjolla myös pääkalloilla upgreidattuja sitruuna-pistaasimuffinsseja ja mustavalkoisia karkkeja. (Karkithan kuuluu luonnollisesti ostaa juhliin väriteeman, ei maun mukaan.)

Teetä siemaillessa koottiin odottavalle äidille ja vauvalle rannekoru. Jokainen juhlavieras antoi koruun lasihelmen ja oman toivotuksen vauvalla. Vauva sai lahjaksi muun muassa sinnikkyyttä, omanarvontuntoa, uteliaisuutta, rakkautta ja viisaan sydämen. Korusta tuli hieno. Harmi, ettei valmiista korusta tullut otettua kuvaa. Lisäksi annettiin yhteisenä lahjana vauvalle vaate ja äidille lahjakortti Bebesiin









Katelautasiksi kerättiin lajitelma vanhoja lp-levyjä. Kuten Pupu Tupunan lastenlauluja Katri Helenan ja Seppo Hovin tahtiin. Inspiraatio kukkakimppuun oli otettu odottavan äidin hääkimpusta, joka oli upea, minimalistinen yhdistelmä kaislaa ja kukkia. Tämä kimppu ei ollut hirveän minimalistinen, mutta lupaan palata vihreisiin asioihin myöhemmin.





Juhlat olivat ihanat, vaikka ennakoinkin omia juhlajärjestelijän kykyjäni tällä kertaa. Juhlat pidettiin samaan aikaan, kun blogihemmo oli työmatkalla. Jos ja kun jo ennenkin olen huomannut, että kokki-emäntä-stylisti-valokuvaaja-kombo on asteen verran haastava pesti hoitaa kerralla, niin homma ei ainakaan helpotu, kun lisää mukaan kodinhoitajan ja lastenhoitajan toimenkuvat. Onneksi on ihania auttavia käsiä ja nämäkin juhlat saatiin purkkiin - ja bäkkärillehän kuuluukin tietynlainen räkä poskella meininki, jos joku nyt sattui hieman kosahtamaan. Ensimmäinen vieras sammuikin jo kahdeksan aikaan. Se kasikuinen.

Juhlia muistellessa itse päätähti on jo syntynyt. Poika! Sinä olet tähti!

19.3.2012

Ylläksen piilotettu aarre



Terveisiä Ylläkseltä! Ylläs oli just niin ihana kuin aina. Tällä kertaa viikon 11 lomalaisia hellittiin leudoilla pakkasilla, auringonpaisteella ja luistavilla hiihtokeleillä. Suksi lipsui, mutta Velhon kodan munkit ei.

Koska tämä on humputtelublogi, hiihtolomapostausta ei tietenkään kuviteta hiihto- tai lumikuvalla, vaan humputtelukuvalla! Talvilomaan kuuluu aina reissu tai kaksi Grooppiin. Grooppi on ihana sisustusliike, suorastaan piilotettu jalokivi, sieltä tämä kuva. Lato täynnä ihania asioita, ja ne kaikki ihanat asiat on laitettu niin ihanasti esille. Oikea herkkupala. Sisustusliike ja kahvila, kaikki samassa ladossa.

Grooppiin pääsee niin autolla kuin suksillakin, mutta kuka hullu haluaa pilata hyvää ostosreissua hiihtolenkillä? Hiihtokahvit ja -pullat voi tietenkin nauttia, vaikka paikalle luistelisikin kumitassuilla.

Kuluisipa vuosi nopeasti, että pääsisi taas Grooppiin. Ja ehkä vähän myös hiihtämään. Ensi vuonna ei nimittäin suksi lipsu.

6.3.2012

Juhlien jälkeinen aamu



Juhlissa parasta on kaikki. Ideointi, valmistaminen, panikoiminen, juhliminen - ja juhlien jälkeinen aamu. Tänään aamulla keittiössä oli vielä muisto juhlista pöydällä. Asettilautasina toimineet lp:t ja viimeiset karkit kulhossa. Tähtikonfetti kimalsi aamun valossa. Vieressä pauhasi astianpesukone illan viimeisiä astioita. Kaiku juhlista on ihan yhtä ihanaa kuin itse juhliminenkin.

Tämä on juhlablogi. Rakastan juhlia.

Tällä kertaa juhlimisen kohteena oli neljättä odottava rokkari, jonka neljännelle "pitkäsoitolle" kasasimme backstagen. Tänään backstage on taas lapsiperheen keittiö, pöydälle katetaan makaronilaatikkoa ja pöydän alla on leivänmuruarmeija.

Olen viime viikkoina muistellut paljon häitämme yhdeksän vuoden takaa. Nykyisellä juhlakokemuksellani häämme olivat kovin vaatimattomat ja maatiaiset. Päällimmäinen muisto juhlista on kuitenkin, miten ihania tekemisen lahjoja läheiset ystävät juhlia varten antoivat. Kaaso kiharsi hiukset ja nosti ne syherölle ylös, samoin kuin hän oli tehnyt monta kertaa ennen matkaa Viisseiskaan. Ystävä sitoi kimpun, kolme ruusua ja murattia, sulhasen veli (joka on muuten Suomen Sean Flanigan) otti valokuvia, ystävä lauloi kirkon parvella. Ne ovat kaikki tärkeämpia kuin yksikään lahjalista tai tilisiirto.

Samoin eilen kuin taikaiskusta yksi toi lehtikuohuvaa, toinen itse ommellun viirinauhan, kolmas levitti konfettia pöydälle. Yksi toisensa jälkeen ihanampia juhlakuvia ja -tunnelmia selaillessa totuus unohtuu. Ilman yhteisiä hetkiä ja yhdessäoloa on vain tyhjät kulissit. Teemaväriä ja katelautasia tärkeämpää on kokoontua, juhlia. Isosti, pienesti. Olla yhdessä. Nauttia. Kohottaa malja, oli se sitten kertakäyttömuki tai kristallilasi.

Juhlien jälkeisenä aamuna tyhjät kulissit täyttyvät illan ilosta, yhteisestä hetkestä, jolloin kaikki olivat tässä, yhdessä pöydän ympärillä. Siksi juhlia seuraava aamu on ihana.

1.3.2012

Miksi nainen aina rakastuu renttutaloihin?

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? Laulu ei päde minuun. Miksi rakastua renttuun, kun voi rakastua suomalaiseen diplomi-insinööriin? Sain kaupanpäälliseksi vielä kotikonsultin, joten olen kauppaan erittäin tyytyväinen. Jokin retkugeeni minullakin on, sillä hoivaamisviettini saa syttymään renttutalot. Lahotalot. Autiotalot. Vanhat talot. Mitä kuluneempi maali ja mitä lahompi yleisilme, sitä varmemmin minun pääni kääntyy. Sinut jos omakseni saisin, niin kyllä sinut kunnostaisin. (Riimi!)



En ole downshiftaamisen uhri. Rakastin autiotaloja jo lapsena. Kotipaikkakunnallani on useita vanhoja rakennuksia, joiden korjaamisesta haaveilin. Kaksi ihanaa mansardikattoista taloa joku kunnostikin. Kaksi kivinavettaa purettiin. Yksi pieni mummonmökki huutaa uutta kesäasukasta edelleen. Näin muutamia mainitakseni. Suunnittelinpa hankkivani isona myös muun muassa Louhisaaren Linnan, mutta en minä oikeastaan sitä enää. Kun siellä kummitteleekin. Ja lämmityskulut olisi varmaan aika huimat.

Kaipuu lahon talon emännäksi on koko ajan suuri. Välillä pienempi, välillä suurempi. Juuri nyt kuume on yli neljänkympin. Tarvitsen omia tupajumeja.



Näissä kuvissa on ihana Lemun vanha talouskauppa. Kaunis on. Tuo lasikuisti. Ja omenapuiden katveessa pilkottava kaivo. Ihana on. Sopivasti renttu.