20.9.2012

Tainan vauvakutsut rannalla





Kuten jo aiemmin vinkkasinkin, niin sanat eivät oikeasti riitä kertomaan oikeaa totuutta näistä kemuista. Vauvakutsut merenrannalla oli ihanien ihanat, aivan mahtavat. Sen siitä saa, kun on grilli ja jutut kuumana. Mutta aloitetaan ihan alusta...

Pari viikkoa sitten lööpit hehkuttivat pientä intiaanikesää. Liikkeemme olivat supernopeat. Parissa päivässä olikin kasassa vauvakutsut ulkoilmassa, merituulen hellimänä, grillin lämmössä.

Odotukset sään suhteen eivät silti olleet suuret, sillä grillipaikka sijaitsi erittäin tuulisella niemenkärjellä. Menu suunniteltiin mahdollisimman lämpimäksi, penkeille sijattiin retropeitot eristeeksi, nurkkiin rullattiin villahuopia hytisiviä lohduttamaan, odottava äiti ohjeistettiin pukeutumaan mahdollisimman lämpimästi. Päivän valinta onnistui kuitenkin yli odotusten. Kahden sadepäivän välissä oli ihana, leuto, lämmin, suloinen päivä - aivan täydellinen vauvakutsuille meren rannalla. Illaksi jopa tuuli seisahtui ja antoi villapeittojen olla rullalla käyttämättöminä.

Grillikatokselle siis levitettiin sekalaiset vanhat retropeitot, kattoon nostettiin kirppispitseistä ja risukranssista tehty pitsikruunu. Pöydälle levitettiin suloinen pöytäliina, erilaisiin lasipurkkeihin aseteltiin krysanteemeja ja Tainan suosikkeja pietaryrttejä, joita vielä muutama löytyi katoksen viereltä. Pöytäliinaa koristi ja piti paikallaan kauniit kivet, jotka loppuillasta saivat ihan uuden merkityksen.

Alkumaljoina nautimme minttukaakaot vaahtokarkeilla. Alkoholiton minttukaakao tehtiin sulattamalla pätkiksiä kiehuvaan veteen.





 



Ruoat muhi grillissä, sitten kun viides yrittäjä sai sen vihdoin syttymään. Tällä kertaa tarjolla oli
  • lämpimiä kasviksia fetaraidalla,
  • limemarinoituja kanavartaita,
  • halloumia,
  • feta-perunasalaattia omenalisällä ja
  • kauravarrasleipää
Ai että! Kyllä nyt herkut osui kohdilleen. Kasvikset olivat mukavan rapsakoita, halloumi narskuvaa ja Pastanjauhantaa-blogin feta-perunasalaatti kerrassaan oivallista. Jälkiruoaksi keitettiin teetä ja herkuteltiin omena-kanelimuffinsseilla.









Illan hämärtyessä kivien alta paljastui tulevalle vauvalle antamamme lahjat. Yksi toivotti vavvalle huumoria, toinen rohkeutta ja kolmas naurua ja kujeita. Oi pieni vauva, sinua jo niin porukalla täällä odotetaan ja rakastetaan. Aineettoman hyvän lisäksi annoimme tietenkin myös aineellista materiaa. Ihanan, virkatun pikkumyssyn, Småfolkin lakanat ja lahjakortin vauvaostoksia varten.











Ihanat kemut! Muuta en virka.

12.9.2012



Illan viimeinen kuva. Olen oikeastaan ihan sanaton. Tänään oli ihan mielettömän ihanat vauvakutsut. Olosuhteet helli monellakin tapaa. Ilma oli kaunis ja seura hulvattoman hauskaa. Ihana ilta.

6.9.2012

Juhlien ja teiden kuningas



Valtatie 1, E18, "Turun motari" avattiin kokonaisuudessaan 28. päivä tammikuuta vuonna 2009.  Helsinkiin on pitkä matka, sanotaan, mutta upian moottoritien myötä matka lyheni mukavasti. Avajaisia kunnioittamaan ommeltiin myös tämä autoliina, sillä kaksi viikkoa tien avajaisten jälkeen vietettiin ystävänpäivää kuuman moottoritien tunnelmissa.

Olemme kokoontuneet yhteen nuoruusvuosien ystävieni kanssa ystävänpäivisin jo yli vuosikymmenen. Vuonna 2009 ystävänpäivää vietettiin ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudulla, eikä Turussa. Ystävänpäivän teema oli luonnollisesti kuuma moottoritie. Pöydällä oli autoliinan päällä pikkuautoja, Spotifyssä pauhasi juhlia varten koottu soittolista road-henkistä musiikkia. Naposteltavana oli Bilareita ja niitä auton renkaan mallisia salmiakkeja.

Näemme edelleen ystävänpäivänä, Turussa tai Helsingissä. Myös autotieliina on jäänyt elämään, sillä liinasta on muodostunut varsinainen juhlaluuta!


 


Tieliina on päässyt juhlimaan kolmevuotiasta Olavia. Näiden juhlien teema oli sankarin toivoma autot ja työkoneet. Automatto levitettiin terassille ja jokaisen vieraan eteen parkkeerattiin suklaa-auto. Ihana idea! Jälkkäriksi herkuteltiin työmaakakulla, jonka päällä ahersi kolme työkonekynttilää. Makeaa himoitseville oli tarjolla myös Halvan vanhoja autoja.



Tieliina oli myös juhlimassa viisivuotiaan Elliotin kemuissa. Juhlissa oltiin rallitunnelmissa, siitä pitivät huolen kakun päällä kaasuttelevat ralliautot ja pöytään katetut räheät räheät Salama-lautaset.







Viimeisenä, muttei vähäisempänä tieliina kurvasi paikalle Salaman kanssa Aapon kolmevuotisjuhliin. Kunnia huikeasta kakusta ja kuvista kuuluu ihanalle Tainalle.

Mikä oli todistettava? Juhlat kiihtyvät nollasta sataan, kun autotieliina kaahaa paikalle! Mielenkiinnolla jäämme odottamaan millaisissa kemuissa juhlien ja teiden kuningas seuraavaksi hurvittelee.

4.9.2012

Sininen kastejuhla { kuokkavieras }



Tervetuloa kuokkavieraaksi pienen pojan kastejuhlaan! Itse en varsinaisesti juhlissa kuokkinut, sillä olin piikana kyökin puolella. Juhlien suunnittelu ja toteutus ei kuitenkaan ollut omani, joten siksi päätin esitellä teille nämä ihanat kotona vietetyt ristiäiset kuokkavieraan alla.





Kastemalja oli sama, jota oli käytetty myös vauvan äidin ristiäisissä. Maljan ympärillä oli kaunis kukkaseppele. Valkoisen pöytäliinan päällä oli äidin häähuntu kahden vuoden takaa.

Juhlien tunnelman loi kaunis haaleansininen, johon yhdistettiin kaveriksi pieniä pilkkuja, hippu valkoista ja kontrastiksi tummempaa sinistä. Kaunis vihreä vesikannuissa ja kukka-astelmissa sulautuvat saumattomasti joukkoon.  Yläpuolella olevassa kuvassa on kasteen ohjelmalehti. Kutsussa viirinauhassa luki "kutsu" keskellä korttiä oli vaaleansinisellä painettu pieni jalanjälki. Piioille ei tietenkään lähetetä kutsuja, vaan työlista, joten kutsusta minulla ei ole teille kuvia. :D





Terassille oli katettu pöytiä juhlijoille. Pöytäkoristeena oli helppo ja edukaskin koriste. Kauniiseen lasimaljaan oli leikattu yksi hortensiapallo. Maljan ympärille rutisteltiin päivänsankarin vanhempien häissä olleita kynttilämansettejä. Valkoiset lasipallot olivat suorastaan piste iin päälle. Minun sydäntäni lämmittää erityisesti juhlia varten hankitut pöytäliinat, jotka kauniisti ja hellävaraisesti toistavat kutsun ja ohjelmavihkon tunnelmaa.





Juhlia helli kuuma auringonpaiste, joten vesikannuja tyhjeni tasaiseen tahtiin. Kannuihin leikattiin kaunis mintun oksa ja ripoteltiin joukkoon isoja pensasmustikoita. Kannut olivat niin kauniita!



Kastepöytää koristeli vauvan äidin kaunis huntu. Kastepuvussa puolestaan oli käytetty pojan isoäidin vanhaa huntua. Sama kasteasussa oli kastettu jo iso nippu suvun lapsia. Olen ihan höpönä tällaisiin ihaniin perinteisiin. Kasteen aikana kastemekon huntu valui kauniisti lattialle.







Tarjoilut näissä kemuissa oli vailla vertaa! Tietenkin siksi, että meikä oli piikomassa, mutta erityisesti siksi, että ystäväni on aikamoinen emäntä itsekin. Minun tytötkin jo tietävät, että tässä osoitteessa syödään aina hyvää ruokaa.







Jälkiruokapöydässä oli allekirjoittaneen mansikka-raparperikakkua, iso pullakranssi ja kaneliässiä J-kirjaimeksi muotoiltuna. Siniset konvehdit maistuivat kahvin ja teen kanssa.

Olin hilkulla ostaa ennen juhlia isoa kakkulastaa kakkujen siirtelyä varten. Olen periaatteessa yhden asian keittiövälineitä vastaan, joten jätin lastan kauppaan. Heh. Kakkukarman kostona pääkakku tietenkin läsähti siirrettäessä jalalliselle vadille. Check. Lisätään hankinta heti ostoslistalle.





Isoäidin leipomia kaneliässiä olenkin jo ehtinyt vuolaasti kehumaan. Hyviä olivat. Nam.



Kun vauva tulee taloon, täyttyy koti korteista. Niiden näkeminen on aina yhtä herkkää, koska siihen sekoittuu omat muistot siitä, miten maailma ei yhden päivän jälkeen ollut enää entisensä. Miltä tuntui ensimmäiset viikot ja kuukaudet kotona, tutussa paikassa, uudessa mullistuneessa elämässä, uusin silmin.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Onnea Joonatan, onnea vanhemmat!