26.2.2014

Postikortti Jyväskylästä



Viime viikon hiihtolomaan mahtui reissu Jyväskylään, laskettelua, luistelua, ihana lankakauppa ja synttäreitä. Oli erilainen, mutta hyvä loma. Tänä vuonna ei menty Lappiin, joten rinteet haettiin hieman lähempää.

Menimme käymään Toivolan Vanhalla Pihalla suosituksesta ja suorastaan pyörryn, kun yhden ihanan vanhan talon sisältä löytyi lankakauppa! Voihan Titityy mikä kauppa eteen aukesi. Lankoja just mun makuun, ihania värejä. Eikä mulla ollut mitään suunnitelmia mielessä, että olisin voinut perustella lankojen ostamisen!

Kuva on luonnollisesti tuolta Toivolan Vanhalta Pihalta.

Olen viime viikot ollut erityisen koukussa taas villaan ja puikkoihin. Työn alla on villatakki viikarin isosiskolle. Piti tulla esikoiselle, mutta tulikin mittavirhe. Onneksi oli kesikko siinä välissä ottamassa kopin villatakista. Nyt on jo kaikki silmukat tikutettu, enää pitää pingottaa ja neuloa takki kasaan.

Ihan salaa olen myös ajatellut, että tuosta villatakista voisi kirjoittaa ohjeen ja harjoitella ohjeiden kirjoittamista ja sarjoittamista. Olen tästä nyt todella innoissani. Kudon melkein aina omien suunnitelmien mukaan, olisi kiva oppia helpottamaan omaa työtä, ehkä sitä osaisi jopa kirjoittaa summittaisen ohjeen itselleen ennen työhön ryhtymistä?

16.2.2014

Vallankumous keittiössä



Think outside the box. Niin monesti jäämme ennalta oletettujen raamien vangiksi, otamme annettuina ilman kyseenalaistamista. Minulla oli pinossa Marimekon Kohti-kangasta keittiöön. Piti tulla kappa, koska keittiöön tulee kappa. Ongelma oli vain siinä, etten pidä kapoista. Enkä siksi ommellut verhoja.

Sitten yllättäen ja pyytämättä näin ajatusraamien ulkopuolelle: Kuka sanoo, että keittiössä kuuluu olla kappa? Kuka sanoo, kuka valvoo? Voi olla myös toispuoleinen pitkä verho.

Kohti kevättä. Kohti vapaita ajatuksia ja ideoita.

13.2.2014

Laululintujen huone



Tuli valoa laululintujen huoneeseen.  Kevät työntyy kaihtimien välistä ja omii huonetta päivä päivältä enemmän. Niitä harvenevia pimeitä hetkiä varten on nyt uusi varjostin.

Vastakkaiselle vaalealle seinälle on teipattu värilastuja. Siihen on tulossa iso liitutaulu.





7.2.2014

Alkuvuoden ihanat



Ryhmäpotretissa alkuvuoden ihanimmat.

Mateus, ihana, ihana astiamerkki. Yksi lemppareista! Vaikka olen parantumaton astiaholisti, niin en ikinä järkyty astioiden rikkoutuessa. Tämä kannu on numero 2. Itkin, kun numero 1 meni rikki, ja sen muistaa vielä lapsetkin. Ei nyt ehkä mikään uus juttu, mutta pysyy aina muodissa ja mielessä. (Paitsi Stockmannin sisäänostajan mielestä. Miksei ihmiset ymmärrä Mateuksen päälle?!)

Kukkia, ei tarvitse selityksiä.

Ikean Hemnes-kenkäkaappi muutti taloon. Jovelan Johannan porstuasta sain muistutuksen, että kenkäkaapeista on moneksi. Nyt on keittiön tyhjällä seinällä kaappi ja kaapissa kierrätettävät materiaalit. Ei enää maitopurkkeja tiskipöydällä, satunnaisia metallikasoja ja paperikassillista kierrätyspapereita!

Indiskan nupit, pienellä vaivalla iso ero ja hyvä mieli.

Ja sitten, tattadaa!

Kannettava kaiutin, huh mikä laite. Ostin kaiuttimen joululahjaksi aviomiehelle, joka tahallaan tai tahattomasti joulun alla haaveili bluetooth-kaiuttimesta. Olin suorittanut verkkotutkinnon kaiuttimista ja valinnut tyylikkäimmät, kun suuntasin kauppaan. Ei mitään rumaa, oli ajatukseni. Sitten kaupassa sellainen surffitukkainen myyjä puhui tämän kauittimen puolesta. "En ollut ajatellut ostaa vihreää", sönkötin. Testisoiton jälkeen oli jo ihan myyty. Sold! Pistä pakettiin. Ai, on vaan tää vihreä. Ihansama, myyty!