29.4.2013

Tiara Living goes Momoliving



Lähiömutsin sunnuntai starttasi tuttuun tapaan hiekkalaatikolla. Tämä jos mikä on trendikästä momoilua! Opin viikolla, että se on nyt trendikästä!

Yle nimittäin uutisoi, että  selkää ei saa kääntää momo-taloille. Niille 50-70-luvuilla rakennetuille tavallisille ja ehkä jopa vaatimattomille kerros- ja rivitaloille. Momo - modest and modern. Termin on lanseerannut Momo - talo elementissään -kirjan kirjoittaja Katja Lindroos.

Hih. Tämä hilpeä sanailu tuli tarpeeseen, koska keväisin minuun aina iskee henkeä salpaava vanhan (ja lahon talon) kaipuu. Renttugeeni minussa ei ilmene heikkoutena toivottomiin miehiin, vaan kyltymättömänä haluna suojella ja pelastaa suurin piirtein romahdusvaarassa olevia taloja... Momo muistutti, että kyllä minä ihan oikeasti rakastan myös tätä 60-luvun kerrostaloasuntoa. Kiviseiniä, tummaa ulko-ovea, tammimosaiikkilattiaa, toimivaa pohjaratkaisua. Myös niitä koko seinän mittaisia ikkunoita, vaikka ne aiheuttavat paljon pähkäilyä. Epäilen meidän kodissa olevan paljon 50-luvun piirteitä. Talo on rakennettu sangen konservatiivisella otteella, vaikka rakennusvuosi onkin jo melkein 70-lukua. Naapurin herraa lainaten: "tämä on tällaista viiskytluvun asumista".

Minusta jokaisessa asunnossa parasta on se, että koti kyllä kertoo omasta hengestään ja siitä, millainen sisustus sitä pukee. Kun asunnossa säilyy jotain vanhoja piirtejä, ei koti voi kuin olla viehättävä. Siksi minua ihan inan harmittaa valkoiseksi maalatut ovet. Onhan se punertavan tumma ovi aika jytky, mutta ehkä juuri siksi niin kiva.  Ovia enemmän harmittaa se, että meidän keittiön ovet on joku edellinen asukas rysäyttanyt kulkuaukoiksi. Höh. Keittiö, jonka saa suljettua ovien taakse, on paras keittiö.

Salaa himoitsen naapureiden kellareissa piileskeleviä ovia, joita suti ei ole vielä kohdannut.

Ylen uutisessa referoitiin, että Suomessa himoitan vanhoja keskusta-asuntoja ja mansardiunelmia maaseudulla, vaikka rakennuskanta on oikeasti ihan toista. Niinhän se on, aina himoitsemme ruohoa aidan takaa. Suomessa on myös kovin turhauttavaa olla vanhojen huonekalujen diggari, sillä eihän täällä ole sellaista huonekaluperintöä kuin nyt vaikka Ruotsissa, puhumattakaan Keski-Euroopasta. (Huh, miten kirjoitetaan Keski-Eurooppa?! Ollapa taas ylioppilas ja muistaa oikeinkirjoitussäännöt.)


Kiitos Lindroosin Katja ja momo-henki! Keväinen kaipuu on selätetty ja taas maistuu kuppi teetä lähiön hiekkalaatikolla!

10.4.2013

Pulmanurkka: A vai B?



Villiinnyin kaappihuoneen suunnitteluissa ja pistin photarin laulamaan. Huoneen kanssa on kaksi taistelevaa linjaa, joiden välillä vielä seilaan.

a) Särmää mustaa lamppuun ja kehyksiin. Petaukseen hieman railakkuutta. Ehkä hillittyä harmaata tyynyihin ja sitten esim. tuo sininen vanha peitto tuomaan iloa, väriä ja erityisesti kontrastia tapetin keltaiseen. Musta toimii aina ryhdin tuojana, ja ryhtiä tuo pieni huone tarvitsee, muuttuakseen vielä enemmän huoneeksi.

b) Korostetaan huoneen valkoisuutta tuomalla lisää valkoista! Valkoisia kehyksiä ja Tord Boontjen iki-ihana Midsummer-varjostin. Petaus perinteisellä valkoisella ja peittoon silkkistä keltaista. Tällainen maltillisuus antaisi enemmän huomiota tapetille.

Vaikeaa! Vaikeaa on myös se, että perinteiseen tapaan haluan asioita, joita ei enää ole saatavilla. Muun muassa tuo kelta-harmaa silkkipeitto ei ole enää tässä värissä Mokon verkkokaupassa. Ihana se on silti!

Linkkailin editeissä käytettyjä juttuja pinterestiin, jos joku houkuttelee. Stockmannin sivuilta lainattua varjostinta en enää sieltä löytänyt.

Auta naista mäessä! Kummalle linjalle sinä lähtisit?

Terveisiä kaapista!



Vaatehuoneestamme kuoriutui sittenkin pieni makuusoppi, joka ei näytä liiaksi vaatehuoneelta. Saattaa olla, että sitä ei master bedroomiksi ihan heti erehtyisi luulemaan, mutta pysyn edelleen kannassani, että neliöt on nipsitty juuri sieltä, missä niitä ei tarvita.

Vasemmalla on muuten noin 20 cm tyhjää tilaa. Mikä hukkaneliö(n puolikas tai neljäsosa)!

Rakastan koiranputkiseinää! Nyt pitäisi saada tekstiilit vielä loksahtamaan paikalleen ja mukaan lisää elementtejä, jotka tekevät koppiin enemmän huoneen tunnelmaa. Ajattelin nostaa kattoon jonkun kivan varjostimen ja sitten kiinnitän vasemmalla olevaan palkkiin valokuvakehyksiä. Tapetin kanssa pitää myös keksiä kiva kuosimaailma, kaappien mätsäävimmät on ihan ok arkena, mutta kaipaan jotain vielä tymäkämpää yhdistelmää!

8.4.2013

Heleän kaunis kastejuhla tytölle



kaikki kuvat: ihana Elina

Oi! Nyt bloggaan minulle erityisen merkitykselliset juhlat! Nämä ovat ensimmäiset juhlat, jotka olen suunnitellut jollekin muulle kuin itselleni. Luotsasin hyvän ystäväni läpi juhlavalmistelujen ja tällaiset vaaleanpunaiset kastejuhlat niistä tuli.

Kuvat on ottanut Endorfiinikoukussa-blogin Elina.  Minua hykerryttää edelleen palata juhlien tunnelmiin. Nämä olivat todella ihanat juhlat, Elina on napannut niiden tunnelman niin kauniisti.

Erityisesti kuva, jossa lapset istuvat lautalattialla pastorin jaloissa, saa hellyyspuuskan aikaan. Kuva symboloi niin hyvin kastejuhlaa. Se on juhla, jossa lapset istuvat lattialla tai pöydän alla. Ihan vähän supisevat tai ryömivät lahjapöydän alle piiloon ja heiluttelevat pöytäliinaa. Se on just ok ja just passeli juttu, koska kaste on lasten juhla.







Ristiäisiä varten oli varattu perheelle tuttu kerhotila. Tila sijaitsee ihanassa vanhassa kartanossa ja suunnitelmat pohjautuivatkin pitkälti upean valoisaan juhlatilaan. Ei mitään ylimääräistä. Kaunista, hillittyä ja herkkää. Talven lumisuuteen sopivaa. Paljon valkoista, heleää vaaleanpunaista ja hieman hiekkaa. Pitsiä, lasia ja vähän kimalletta.

Kastemekko ja -malja ovat  samoja, joissa perheen äiti ja sisarensa on vuosikymmeniä sitten kastettu. Kastepöytä koristeltiin herkällä kimpulla, josta yksi jaloleinikki on kuin tipahtanut alla olevaan kastemaljaan. Tytöstä kastettiin Selma Kerttu Eloisa. Kastepöydän päällä on Kerttu-isoisoäidin kirjoma kaunis liina. Pitkän kestipöydän keskellä kiemurteli Kertun virkkaamia kauniita pitsiliinoja, kuin iätön sukupolvien ketju. Lautasten päälle taiteltiin kankaiset lautasliinat. Lasipulloissa ja kristallilaseissa oli valkoisia ja vaaleanpunaisia jaloleinikkejä.

























Ristiäisten keittiössä hääri kaverihenkilökunta ja kasteen jälkeen henkilökunta kantoi pöytään leipäkorit ja isot kattilalliset anopin tekemää lohisoppaa. Keitto oli valehtelematta parasta, mitä olen ikinä syönyt. Yksinkertainen menu teki suurta kunniaa tuolla herkulliselle, pitkän kaavan mukaan valmistetulle keitolle.









Sopan jälkeen oli jälkiruokapöydän vuoro. Kakkupöytä oli katettu kauniiseen välitilaan, jossa seinällä oli valokuvakollaasia kartanon entisistä asukkaista. Kolmea sorttia kakkua, vaahtokarkkeja ja kukalliset kahvikupit. Yksinkertaista ja ihan superherkullista. Oli punaherukka-mansikkakakkua, suklaakakkua ja porkkanakakkua. Jokainen kakku oli koristeltu yhdellä päivänsankarin nimistä. Tämä oli ihan napakymppi, sillä juhlien kuumin puheenaihe oli kakut. "Oletko jo maistanut Selma-kakkua?" "Mun lemppari on Kerttu." "Hakisitko mulle vähän lisää Eloisaa?"















Nämä kastejuhlat olivat aivan ihanat ja niistä jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa. Näiden juhlavuosien ja monien juhlien jälkeen voin sanoa, että onnistuneiden juhlien avainkohdat ovat:
  1. Pyydä kaverit keittiöhenkilökunnaksi tai isommissa juhlissa hanki pitopalvelu. Keittiöhenkilökuntana hääriminen on superhauskaa ja siitä on juhlien järjestäjälle iso apu. Useimmiten juhliin kyökkimään pääsevät ovat tehtävästä mielissään. Hyvää ystävääni Saria lainaten: "juhliin vaikka keittiön kautta".
  2. Yksinkertaista suunnittelussa. Keskity. Kaunein jälki syntyy, kun toteuttaa kauniisti ja isosti yhden asian, eikä hutiloi monta pientä.
  3. Yksinkertaista tarjoilussa. Runsas pitopöytä on ihana, mutta harkittu ja maltillinen menu on superia.
  4. Delegoi, älä epäröi pyytää apua. Anoppi tekee mielellään keiton, kakkumaakarikaveri kakun ja käly salaatin. Jokainen nauttii oman bravuurin esittelystä ja järjestäminen helpottuu.
  5. Aikatauluta järjestelyt väljästi, karsi karskisti, jos tulee tiukka paikka.
  6. Pistää punaa huuleen ja nauti!
Päätän raporttini tähän. Juhlikaa. Ja syökää kakkua.

6.4.2013

Sähkesanoma uudesta kodista.


Check! Täällä ollaan! Muuton tuupertamana, mutta ei kuitenkaan kaatamana. Olipa projekti. Niin sitä luulisi, että viidenkymmenen askeleen muuttomatka olisi jotenkin iisimpi kuin yleensä. Huh. Ei ole.

Kuulin itseni eilen sanovan, että asun ahtaasti, mutta sehän ei pidä paikkansa! Meillä on ihan kivasti tilaa, vaikka 68 neliötä laskujen mukaan on tiukka määrä viidelle hengelle. Ahdas ei missään nimessä ole oikea sana kuvaamaan meidän asumista. Meillä on iso avara olohuone, keittiö, johon mahtuu minun astiat ja iso ruokapöytä, tilava eteinen, lapsilla kivan kokoiset huonet ja kaksi vessaa. Bonuksena vielä kaksi häkkikomeroa. Jos kaapeissa, hyllyillä ja varastoissa on ahdasta, niin se tuskin on asunnon vika. Mitäs säilytän työpöydän alla neljää laatikollista kankaista. (Ei puhuta nyt niistä kankaista.)

Pohdin ja pohdin, mikä olisi toimivampi adjektiivi kuvaamaan meidän asumista. Ahdas, tiukka. Ei, ei. Pieni? Kyllä! Me asumme pienesti, mutta varsin mukavasti. (Ainakin näin kuukauden kokemuksella, kun irtotavarat on vihdoinkin saatu edes näennäisesti kuriin, eli piilotettu kaappeihin. Varaan oikeuden muuttaa mieltäni.)

1.4.2013

Pääsiäisvieraita



Tänään katoin suvulle kahvipöydän. Appelsiinikakku koottii tavalliselle lautasella, kun kakkuvati on muuton jäljiltä "jossain". Juhlalaatikosta löytyi pääsiäisarsenaaliin mätsääviä raitaviirejä, joilla koristelun kakun. Kakun välissä on tuoreista appelsiineista ja limestä tehty mousse, jota ryydittää appelsiinimarmeladiraita. Olin kahden vaihella laitanko lemon curdia vai appelsiinimarmelaadia, mutta ajattelin marmeladin olevan parempi täytteen limen vuoksi. No - lime ei maistunutkaan täytteessä yhtään, joten kirpsakampi raita olisi ollut parempi. Ensi kerralla sitten. Kakku oli kyllä näinkin hyvää. Päällysteessä on seassa valkosuklaahippuja. koristelin pinnan veitsellä, siitä tuli kiva.









Indiskasta löytyi hauskat munakynttilät, jotka parittuikivasti viime vuonna hankkimieni puisten koristemunien kanssa. Rairuoho laitettiin kasvamaan Mateuksen iik-ihanille perhoslautasille. Viime vuonna hankkimani Finlaysonin Pop-pöytäliina on edelleen ihan pop.

Nyt vauhdilla kevättä kohti!