21.2.2013

Viimeinen ilta



Uuden kodin ikkunasta kuukin oli kauniimpi tänä iltana, joka on viimeinen lajiaan vanhassa osoitteessa. Lastenhuoneessa on lattia kauttaaltaan patjojen peitossa ja siellä nukutaan tämä yö koko posse.

Tiarapään paatoksesta ei näytä tulevan loppua, oottakaavvaan kun pääsen muuton jälkeen haikumuodossa muistelemaan vanhaa kotia, joka tänä iltana on vielä hetken nykyinen.

Hei! Tuparit on pian!

Tiiseri: Pienen tytön kastejuhla


Kuva: Elina

Jotta totuus ei unohtuisi, pieni makupala kahden viikon takaa ristiäisjuhlista. Ai että, nämä juhlat olivat ihanat. Niin ihanat ja kauniit, pian lisää!

Ihanaa oli tänään meidän uudella kodillakin, kun aamu-uniset säteet työntyivät ikkunasta sisään. Sama hehku kuplii sisälläni, uusi koti on ihana. Ammennan tästä tunteesta voimaa, kun nyt pitää jaksaa muuttolaatikoiden täyttämistä, kodissa pujottelua, tavaroista luopumista ja porrasjumppaa.

Pian, ihan pian, saan olla täällä joka päivä.

20.2.2013

Koiranputkia kaapissa



Kaappikin sai tapetin. Hundkäx toimii aina.

Termos ja hurmos

Viimeisiä viedään. Muuttolaatikot nököttävät eteisessä, ihan kohta muutetaan. Uudessa kodissa on niin ihana olla. Kaikkialla on kaunista - ja hiljaista. Parin päivän päästä elämä valtaa asunnon, toivottavasti arkirumban keskellä osaisin nauttia ja arvostaa kotimme kauneutta. Toivottavasti nuo kiviseinät antavat samanlaista virtaa tavallisena keskiviikkona, kuten ne antoi tänään. Uusi koti jo toivottelee tervetulleeksi.

Tänään hioin tyttöjen työpöydän tuoleja uutta maalipintaa varten. Termospullossa oli teetä, keittiössä soi radio. Minä sain kulmakarvani sinisiksi ja toinen tuoli tumman fuksian värin. Pinnatuolin väri on vielä päättämättä.





18.2.2013

Erinomaista pizzaa, eli kuvia pienestä pintaremontista

Sandberg: Metropolis


Sanderson: Finches

Olen tulisilla hiilillä, malttamaton ja innostunut. Meidän uuden kodin seiniin laitettiin viime viikonloppuna tapetit. Tänään maalataan ikkunalaudat vielä viimeisen kerran, parit listat paikalleen ja sitten se oli siinä!

Olen sukkiani myöten rakastunut uusiin huoneisiin. Tapettivalinnat ovat napakymppejä. Olohuoneeseen olisi pakko saada vielä tapetti, niin ihania nuo kuositetut seinät ovat...

Tämän viikon rutistus on pakata tavarat, laittaa ronskilla kädellä tavaroita kiertoon ja kantaa tavarat uuteen kotiin. Huh.









Pizza on erinomainen remonttiruoka.









Broadsheet olisi hoitanut tämänkin homman.



Remontin keskellä hikoillessa Kuukkeli antaa voimaa. Vielä kun tämän jaksat, niin pääset hangille sivakoimaan!



Esikoinen remppaa nukkekotia.


Ja meiksi treenaa lehden poimimista uudelta kynnykseltä. First things first.

7.2.2013

Pientä kaappiremonttia



Pientä pintaremonttia Tiara Living edition etenee seinä kerrallaan. Makuuhuoneet ja suosikkikaappini on nyt maalattu, keittiökin melkein. Enää olohuone ja eteinen ja sitten maalipurkin voi jo sulkea ja siirtyä tapettiliisterin pariin.

En olisi ikinä uskonut, miten pieni koppikopperoinen voi muuttua kolojen paklauksella ja raikkaalla maalilla niin huoneen näköiseksi. Kaappihuoneen seinään tulee vielä lempparini Cole & Sonin Cow Parsley. Ikkunaton koppi kaipaa valoa ja keveyttä ja sitä uskon keltaisen tapetin tuovan.

Cole & Son: Cow Parsley

5.2.2013

Synttärit marketista!

Jos minulla olisi jokin missio blogini kanssa, se olisi: "juhliminen on iloinen asia".  Ikinä, ikinä juhliminen ei  ole tarpeetonta. Juhlan aiheita on isoja ja pieniä. Häitä, kasteita, hautajaisia, valmistujaisia, synttäreitä, nimppareita, polttareita, ärrrrrän oppimisia, kertotaulukokeen läpäisyjä, itsensä ylittämisiä. Aina on syy keittää sumpit ja pitää puhe.

Ihaninta on, että aina ei tarvitse miettiä teemaa puhki ja ostaa verkkoa puolityhjäksi juhlatarvikkeista. Juhlat syntyy kuulkaas ihan supermarkettireissullakin! Olin hurja, kokeilin ja tälläiset kemut siitä syntyi...

Häpeäpaalu olisi paikkani, sillä tytön kaverisynttärit roikkuivat pitämättöminä puoli vuotta. Ei ehtinyt, ei jaksanut, ei ollut ideaa. Tekosyitä oli monia, vaikka varsinainen totuus oli, että päässäni muhinut idea oli liian raskas sen hetkisiin toteutusvoimavaroihin. Juhlia oli helppo lykätä ja lykätä, koska kesäinen ajankohta on kaverijuhlille huono. Tuli loppukesä, syksy ja melkein talvikin. Totta oli kuitenkin myös se, että tytölle oli tärkeintä vain saada kutsua kaverinsa juhliin. Juhlien teemalla ja spektaakkelimaisuudella ei ollut suurta painoarvoa. Oli siis aika downgreidata, siitä onkin jo aiemmilta vuosilta kokemusta.

Kutsut lähetimme tekstareilla. Juhlapäivää edeltävänä päivänä teimme reissun paikalliseen K-Supermarketiin, joka on muuten ihan super kaupaksi ja sijaitsee Mankkaalla. Sieltähän löytyi vaikka mitä! Viinirypäleitä ja mansikoita, keksiä, karkkia ja sipsiä. Pillimehut. Sankarin toiveesta kolme valmista marsipaaniruusua (Hei niitä voi ostaa valmiina, eikä aina tarvitse tehdä itse! Hehkulamppu!), vitoskynttilä, cocktail-varjoja ja ilmapallopussi. Sankari nappasi mieluisat servetit. Ja siinähän se kierros sitten olikin! Ei, hetkinen vielä, pirkkagerberaa vielä kainaloon ja siinähän se sitten olikin!

Kotona kakkupohja sekaisin ja uuniin. (Hei, vaikka downgreidataan, niin joku raja sentään! Kakkupohjat tehdään _aina_ itse.) Ei suuria kakkuhaaveita ja pinterestin kahlaamista, vaan pieni ajatustauko ja pohdinta, millaisesta kakusta lapset tykkäisivät? Mikä olisi kakku, joka ei jäisi lautasella? Vastaus: mansikkaa ja banaania, kinuskia ja kermaa. Makeaa. Ma-ke-aa.

Tuli muuten niin hyvä kakku lasten mielestä, että palastakaan ei jäänyt lautasella ja pari pyysi lisääkin. Salaisuus oli tämä: itse tehty kakkupohja, leikataan kahtia ja kostutetaan vaniljamaidolla. Sitten reippaalla kädellä hyvää mansikkahilloa, kinuskilla maustettua kermaa päälle, banaaniviipaleita. Päälle vielä vähän hilloa, banaania ja sitten reippaalla kädellä kermaa päälle (ei kinuskista). Nam. Tuli herkkua.

Kinuskisen kerman tein vatkaamalla kerman, laitoin joukkoon valmista kinuskikastiketta, että oli sopivan makeaa lasten makuun. Ehkä laitoin hieman vaniljakreemijauhetta koostumuksen hallintaan, ehkä en, en muista enää. Ja siinä se!

Huh hei ja mehua pullos. Olipa helppoa ja ihanaa. Enää vain juhlaliina sileäksi, vaaleanpunaiset synttäriastiat pöytään, keksipaketti auki ja pientä floristitaiteilua pirkkagerberoiden kanssa. Ilmapallot ulko-oveen.

Juhlamekot. Check. Hiuksiin kivaa loistetta. Check. Jännitys ja hepuli, ikkunasta vieraiden kyttääminen. Check. Olipa kemut! Lahjojen avaamista, leikkiä, herkuttelua ja lystiä. Alle kouluikäisten synttärit on niin ihania, kun siellä ei kaivata liiemmin ohjelmaa. Supersiisteintä on päästä juhliin ja nähdä synttärisankarin huone ja lelut.

Kaikki tämä, supermarketista yhdellä kauppareissulla.



















Jos juhlablogini missio on julistaa juhlimisen ilosanomaa, niin toinen missio minulla on myös. Haluan välittää kuvillani hieman rosoisempaa kuvastoa kuin aikakauslehdet ja Pinterest meille tarjoavat. Haluan, ettei juhlablogini olisi kliininen juhlien näyttämö, rekvisiittavarasto. Haluan, että juhlimisen ilo ja riemu, yhdessäolo, olisivat ykkössijalla.

Yhdessäolo. Sanaksi kovin kapula, mutta siinä on kaikkien juhlien salaisuus. Kauneimmatkin somisteet ja juhlakulissit ovat tyhjiä ilman juhlijoita. Muistot syntyvät hyvistä hetkistä, naurusta ja yhdessä koetusta ilosta, ei pöytäliinan väristä tai kakkulautasesta.

Suuri toiveeni on, että edes yksi lukija päättäisi joskus, joku harmaa tiistai, rimpauttaa kaverille: "Moi, onnistuin tänään tekemään ihan supertyylikkään taskuparkin, tuletko juomaan kahvit sen kunniaksi? Ostin kaupasta suklaakakun."

Skål. Ja Amen.


1.2.2013

Uusi koti { kaiku }


Oven takana
iso, tyhjä, kaikuva
uusi kotimme

Loppuvuosi ja uuden vuoden alku on mennyt nopeissa käänteissä. Pari päivää ennen joulua teimme tarjouksen asunnosta, joka hyväksyttiin. Tammikuussa saimme jo avaimen uuteen kotiimme ja kuun lopussa asunnon lattialle levitettiin suojapahvit. Nyt huoneistossa käy kuhina, kun isäni tuli auttamaan remontin starttaamisessa. Onni on eläkkeellä oleva käsityöläinen. Samaa tahtia, kun seiniä hiotaan ja maalataan yritän lyödä viimeisiä yksityiskohtia lukkoon. Tavoitteena on kivuton muutto (onko se ikinä sitä?!) ja mahdollisimman valmis koti.

Viime muuton yhteydessä uhosin olevani "big believer in small edited spaces". Nyt uho punnitaan, sillä viisihenkinen perheemme muuttaa 91 neliöstä 67 neliöön. Erityisen innoissani olen kaappiprojektista, jossa asunnon vaatehuoneesta tehdään makuuhuone. Tästä lähdetään.