17.12.2012

Joulu Pohjanmaalla

Joulu kaksi vuotta sitten oli poikkeuksellinen. Vuokrasimme silloin veljeni perheen kanssa vanhan puutalon Pohjanmaalta ja vietimme rauhallisen ja kiireettömän joulun kaukana etelän hulinoista ja arjen varjoista.

Laurilan Wisiitti Teuvalla oli aivan täydellinen paikka viettää joulua! Kovat pakkaset pakottivat viettämään joulunpyhät sisällä, mutta näissä rakkaudella laitetuissa huoneissa se oli vain ilo. Oli ihanaa kattaa pöytä itselle uusilla astioilla, nauttia rauhallisesta joulusta samalla kun jugend-takassa räiskyi tuli ja urkuharmonista painettiin säveliä.

Syötiin herkkusia, suolaisia ja makeita. Pelattiin Unoa ja kisattiin Arvaa Kuka? -pelin mestaruudesta. Illalla ohjelmaa tarjosi nuorten miesten traktoriralli. Aika lujaa niillä pääsee.

Tämä oli ihana joulu, näihin kuviin on ihana palata.


































12.12.2012

Jean Sibeliuksen päivä { hyvä pyhä }


"Minä olen kuin lasiprisma - kaikki riippuu siitä missä valaistuksessa minut näkee. Sinä olet timantti. Sinä loistat pimeässäkin."

Meillä on kaveriperheen kanssa ollut jo useana vuonna tapana viettää hyvää pyhää. Sellaista kivaa ennakko-odotuksetonta pyhäilyä, jolloin pukeudutaan parhaisiin, laitetaan ja syödään hyvää ruokaa. Yhtenä vuonna vietimme baskien kansanjuhlaa ja toisena herkuttelimme amerikan herkuilla, näin paria mainitakseni.

Viime lauantaina oli Jean Sibeliuksen päivä.

Tämän kertainen inspiraatio oli aivan valtavan hauska! "Viineissä jo väri inspiroi häntä: Frascati-viini Roomassa oli hänestä kullankeltaisuudessaan kuin "Horatiuksen oodi", ja lintupaistin punaviinikastike oli parhaimmillaan vasta, kun "iloinen C-duurinen punaväri" oli muhinut tarpeeksi "melankoliseksi" eli tummaksi." (lähde)

"Kotona Aino Sibeliuksen suuri virkistyksen ja huolenpidon kohde oli myös puutarha. Sen kukkaloistosta hän iloitsi, mutta myös käytännön tuloksista: vihanneksista perhe sai ruokapöydän antimia ja omenoita palkittiin näyttelyissä asti." (lähde)

Lopullinen menu muotoiltiin Krapin Sibeliuksen valintoja -kokonaisuudesta. Suunta oli kuitenkin kirkas. Olisi oltava melankolista punaviinikastiketta C-duurissa, riistaa ja jälkkäriksi omenaa jossain muodossa. Alkuun leipäsiä. Skoolattavaksi Sibeliuksenkin kaapissa ollutta Moetiä.

  • savuporoleipäsiä muhkealla saaristolaisleivällä (savuporoa, smetanaa, pippuria ja sitruunaa)
  • Ninnan pintapaahdettu graavilohi ja wasabi-avokadotahna (Glorian ruoka&viini 8/2009)

  • hirven sisäfilettä
  • punaviinikastike
  • paahdettuja perunat ja omenat (Glorian ruoka&viini 8/2008)
  • pähkinäiset ruusukaalit (Glorian ruoka&viini 8/2008)


Oli ihan mielettömän herkullinen pläjäys! Erityisesti wasabi-avokadoleipäset ja tarte tatin sai sukat pyörimään jaloissa.

Ruokailun alussa tyttö piti esitelmän Sibeliuksesta. Sai itse idean, innostui, guuglaili, kirjoitti esitelman ja löysi vielä Finlandia-hymninkin soimaan taustalle. (Aika hyvää työtä on kakkosluokkalaisen opettaja tehnyt tämän puolentoista kouluvuoden aikana. Minulla taisi olla vastaava esitelmävalmius vasta lukiossa.) Tyttö harjoitteli moneen otteeseen yksin huoneessaan ja piti meille kenraaliharjoituksen. Tällä valmistautumisella oli selvää, että esitys meni nappiin itse juhlapäivänä.

Levylautasella oli Jannen (meidän tuttujen kesken) tuotantoa. Taisi iltasella muutama sikarin savukiehkurakin nousta tähtitaivaalle.  Pimeässä räpsin kuvia vain alkupalaleipäsistä - ja pikkuäijän rusetista.

Oli hyvä pyhä! 






29.11.2012

Maatuskajoulu



Vuonna 2009 vietettiin merkityksellinen joulu. Se oli nimittäin ensimmäinen vaihe projektiamme Joulunkaappaus. Aihetta sivusinkin jo viime vuonna kirjoituksessa Aattopaastokapina. Olimme niin koviksia, että monia vuosia haudoimme hiljaisesti kapinaamme, kunnes vuonna 2009 päätimme vihdoinkin nousta barrikadeille. Nyt on loppu ravaaminen! Nyt on loppu aattopaastoaminen! Nyt on aika ottaa joulu haltuun ja kaapata se!

Kuten kaikki nuoret perheet, olimme täysin kyllästyneitä siihen, että joulu toisensa jälkeen kului kyläpaikasta toiseen kiiruhtaessa, hoppu niskassa, muiden nurkissa. Ei aikaa pysähtyä, ei luoda omia jouluperinteitä.

Vuonna 2009 oli aika kypsä kaappaukselle. Kalaherkut siirtyivät lounaspöytään, laatikot ja muut jäivät iltaan. Kokoonnuimme veljeni perheen luokse nauttimaan joulusta ja joulurauhasta. Käly oli koristellut ihanan muhkean kuusen kauniisti, maatuskat värittivät joulun. Tarjoilupöytään nostettiin viisihaarainen kynttelikkö. Herkuista ja seurasta nautittihin. Joulupukki kävi jo ennen jouluillallasta, että kenelläkään ei ollut juhlapöydästä kiire muualle kuin leikkimään uusilla leluilla.

Ihana joulu.

Seuraavana vuonna oltiinkin vielä hurjempia: vuokrattiin talo Pohjanmaalta ja  ajettiin sinne lumessa ja tuiskussa joulunpyhiksi. Siitä lisää ensi kerralla.















21.11.2012

Tonttulakki



Tonttulakkien tarve yllättää aina. Päiväkodissa on tonttujuhlat, lippukunnalla puurojuhla ja edellisenä iltana nousee kylmä hiki otsalle, kun huomaa unohtaneen tapahtuman ja tonttulakkien hävinneen viime joulun piirileikeissä tai joululaatikko on varaston perukoilla ties missä. Kauppaan ei ehdi ja sydän murtuu pelkästä ajatuksestakin, että joutuu aamulla katsomaan lakitonta lasta kulkuspäiden joukossa.

Pari kertaa kuluneiden vuosien aikana olen ommellut illalla tonttulakkia jälkikasvulle ja yrittänyt löytää kangasvarastoista (jotka ovat kyllä mittavat) edes välttävästi jouluhenkisiä kangaspaloja. Tämä on yksi niistä. Viime vuodelta. Siitä tuli oikeastaan tosi kiva. Kehtaa käyttää, eikä edellisen illan tuskanhiki näy. Onneksi.

Nyt on siis aika etsiä tonttulakit, ettei taas ommella perinteiseen malliin.

30.10.2012

Haamujuhlat taloyhtiön pihalla

Halloween ei ole minun suosikkini. Siitä huolimatta lokakuun loppu tuli taas ja sitä myöten haamut, luurangot ja kurpitsat. Kumma juttu, ettei minun yhden naisen protestillani ole ollut asialle suurempaa vaikutusta...

Olin viikonloppuna mukana ehkä parhaimmissa halloween-pirskeissä ikinä. Tyttärelläni ja kavereillaan on nimittäin kerho, joka järjestää tasaisin väliajoin juhlia. Keväällä juhlittiin kerhon 1-vuotissyntymäpäiviä kevätjuhlan muodossa; nyt oli syksyisen haamustelun vuoro. Hui hai hulinaa. Yhteensä halloween-kemuissa juhli yli kymmenen lasta naapurissa.

Tytöt ovat ilmiömäisiä juhlajärjestäjiä. Heidän juhliin kuuluu aina esityksiä, joissa lapset naapurista esiintyvät. Esitysten jälkeen siirrytään herkkupöytään. Tänä vuonna ohjelmaan kuului myös työpajoja, joissa toisessa askarreltiin lankaukko ja toisessa leikittiin. Näiden juhlien valmistelut olivat myös ihan omaa luokkaansa. Tytöt askartelivat näyttämön taakse haamulakanat, järjestettiin esitysten kenraaliharjoitukset, menu hiottiin täydelliseksi ja taitettiin menukortit. Nämä tytöt pistävät selvästi haisemaan viidentoista vuoden päästä Suomen juhlagenressä.











Hesari uutisoi hetki sitten, että mokkapalat on guuglatuin resepti. Siitä lähtien on ollut kutka tehdä mokkapaloja, mutta hyvää tilaisuutta ei ollut vielä auennut. Onneksi tytöt lisäsivät listalle mokkapalat, joten vihdoinkin pääsimme Hesarin mokkapalareseptin testaamaan (ilman kuorrutteen kahvia). Huh huh, ikinä ei ole lastenjuhlissa mikään tarjottava hävinnyt samaa vauhtia kuin nämä mokkapalat. Johtopäätös: Mokkapalat ovat lastenkutsujen ykköstarjottava. Älä ikinä järjestä lastenkutsuja ilman mokkapaloja.

Tytöt suunnittelivat tarjottavat itse. Mitään en myönnä, mutta ehkä saatoin puuttua ruokalistaan sen verran, että alkuun tuli myös jotakin suolaista. Interventiosta kielii ehkä hieman suolaisen puolen otsikko "terveellinen".



9.10.2012

Kankaan curriculum vitae



Oli joulu usea vuosi sitten ja oli kangas, josta tuli pöytäliina pirttipöydälle (1). Pöytäliinan päällä notkui monenlaista kylmää kalaherkkua, joita suku maisteli joululaulujen tahdissa. Tuli kevät ja uuden kodin olohuone kaipasi uusia verhoja. Joulu maistui vielä kielellä ja kävikin niin oiva sattuma, että pöytäliina pääsi verhoiksi roikkumaan (2). Uudet haasteet olohuoneen verhona oli niin motivoiva pesti, että pöytäliina-verhon kaveriksi ostettiin samasta kankaasta työpari, jonka kanssa roikkuminen ylipitkinä oli mukavaa. Työtä tehdessä pääsi seuraamaan aitiopaikalta monta kahvittelua ja pientä juhlaa sekä ihmettelmään pienten ihmisten kasvua hieman isommiksi ihmisiksi. (Oho ja hui, tuoko pieni tirriäinen on nyt jo kakkosluokkalainen?)

Vuodet kuluivat, koti vaihtui ja kangasta odotti uudet tuulet lastenhuoneen verhoina (3). Verhot naksaistiin uuteen positioon sopivaksi. Meininki lastenhuoneessa oli hevimpää kuin rauhallisessa salissa, mutta vaihtelu virkistää ja lastenhuoneessa kuitenkin kuulee aina parhaat jutut. Uutta verta tiimiin haettiin huoneen omistajan synttäreille (kolmelta aamuyöllä) ommellusta viirinauhasta.

Tarinan opetus? Älä pelkää uusia haasteita ja muuttumista. Kodin Ykkönen on paras kangaskauppa. Lapset olivat pieniä eilen, mutta isoja tänään. Ero kivisistä ikkunalaudoista tekee kipeää, mutta siitä pääsee yli. Puolessatoista vuodessa.





20.9.2012

Tainan vauvakutsut rannalla





Kuten jo aiemmin vinkkasinkin, niin sanat eivät oikeasti riitä kertomaan oikeaa totuutta näistä kemuista. Vauvakutsut merenrannalla oli ihanien ihanat, aivan mahtavat. Sen siitä saa, kun on grilli ja jutut kuumana. Mutta aloitetaan ihan alusta...

Pari viikkoa sitten lööpit hehkuttivat pientä intiaanikesää. Liikkeemme olivat supernopeat. Parissa päivässä olikin kasassa vauvakutsut ulkoilmassa, merituulen hellimänä, grillin lämmössä.

Odotukset sään suhteen eivät silti olleet suuret, sillä grillipaikka sijaitsi erittäin tuulisella niemenkärjellä. Menu suunniteltiin mahdollisimman lämpimäksi, penkeille sijattiin retropeitot eristeeksi, nurkkiin rullattiin villahuopia hytisiviä lohduttamaan, odottava äiti ohjeistettiin pukeutumaan mahdollisimman lämpimästi. Päivän valinta onnistui kuitenkin yli odotusten. Kahden sadepäivän välissä oli ihana, leuto, lämmin, suloinen päivä - aivan täydellinen vauvakutsuille meren rannalla. Illaksi jopa tuuli seisahtui ja antoi villapeittojen olla rullalla käyttämättöminä.

Grillikatokselle siis levitettiin sekalaiset vanhat retropeitot, kattoon nostettiin kirppispitseistä ja risukranssista tehty pitsikruunu. Pöydälle levitettiin suloinen pöytäliina, erilaisiin lasipurkkeihin aseteltiin krysanteemeja ja Tainan suosikkeja pietaryrttejä, joita vielä muutama löytyi katoksen viereltä. Pöytäliinaa koristi ja piti paikallaan kauniit kivet, jotka loppuillasta saivat ihan uuden merkityksen.

Alkumaljoina nautimme minttukaakaot vaahtokarkeilla. Alkoholiton minttukaakao tehtiin sulattamalla pätkiksiä kiehuvaan veteen.





 



Ruoat muhi grillissä, sitten kun viides yrittäjä sai sen vihdoin syttymään. Tällä kertaa tarjolla oli
  • lämpimiä kasviksia fetaraidalla,
  • limemarinoituja kanavartaita,
  • halloumia,
  • feta-perunasalaattia omenalisällä ja
  • kauravarrasleipää
Ai että! Kyllä nyt herkut osui kohdilleen. Kasvikset olivat mukavan rapsakoita, halloumi narskuvaa ja Pastanjauhantaa-blogin feta-perunasalaatti kerrassaan oivallista. Jälkiruoaksi keitettiin teetä ja herkuteltiin omena-kanelimuffinsseilla.









Illan hämärtyessä kivien alta paljastui tulevalle vauvalle antamamme lahjat. Yksi toivotti vavvalle huumoria, toinen rohkeutta ja kolmas naurua ja kujeita. Oi pieni vauva, sinua jo niin porukalla täällä odotetaan ja rakastetaan. Aineettoman hyvän lisäksi annoimme tietenkin myös aineellista materiaa. Ihanan, virkatun pikkumyssyn, Småfolkin lakanat ja lahjakortin vauvaostoksia varten.











Ihanat kemut! Muuta en virka.