Niin siinä kävi. Ei ollut ruokaa, jota olisi perheen kesken voinut narinoitta nauttia. Miksi taas pastaa, miksei perunaa, yök en syö, mä en noita vegejuttuja. Tahdon nuudelia, miksi taas tätä, mä en syö tota. Ei oo mun makua.
Siinä alkaa herkästi allekirjoittaneen kierrokset nousta, kun ensin on pää tyhjänä miettinyt kaupassa, mitähän sitä taas tänään ruoaksi, kokkaillut kelloa vastaan ja päässyt omasta mielestä ihan mukiinmenevään ja ravitsevaan lopputulokseen.
Sitten huutaa "Syömään!", kantaa ruoan pöytään, täyttää vielä vesikannun ja valitusvirsi-itkulaulu alkaa juuri silloin, kun oma ruuhkavuotinen takamus hipaisee tuolia ja on onnettomasti olettanut, että nyt alkaa ihana koko perheen ruokahetki. Sellainen, mistä kaikissa kasvatusoppaissa, -artikkeleissa ja neuvolan ja koulujärjestelmän lippulappusissa puhutaan. Onnellinen perhe syö yhdessä, yhteinen ateria on päivän tärkein hetki. Ilmeisesti asiasta on unohtunut mainita lapsille, noille penteleen ruokakriitikoille. (Ja kertokaa, miksi ihmeessä nykyajan lapset itkevät perunan perään?! Ennen oli perunaa valmistettuna niin, näin ja noin. Siitä perunahelvetistä, kun eroon pääsi, on ilolla vuosikymmeniä vedellyt pastaa, riisiä, kuskusia ja kvinoaa. (No myönnetään, kvinoa on tässä listassa vain sen vuoksi, että siihen sopi neljäs aines. Kvinoa on ruokahifistelijöille ja hipstereille. Ei pikkukaupungissa asuvalle vanhalle maalaistollolle.)
Tuli siis mitta täyteen. Katkesi kesäkurpitsa kahtia. Näin lyhyesti kerrattuna.
Oli aika ottaa astetta kovempi keino käyttöön: useamman viikon ruokalista. Vedin lapsille workshopin, jossa kirjoitimme perheemme ruokia post it -lapuille. Tavoitteena oli saada aikaan noin kuuden viikon ruokalista. Näin itkijänaisen tai -miehen aloittaessa itkuvirttään voisi vain kylmän rauhallisesti osoittaa ruokalistaa ja todeta, että nyt on näin. Tähän tarvittaisiin ehdottomasti karttakeppiä.
Ruokien listailu oli vielä helppoa, mutta lappusten listaaminen viikoiksi osoittautui hieman haastavammaksi. Siinä alkoi jo hieman tunnelma nousemaan ja kierrokset kiihtymään. (Ja näin vain kirjoittelen tunnelmaa nousemaan, sillä turkulaiset olivat sittenkin kieliopissaan oikeassa ja koko muu maa väärässä!) Onneksi konsulttiperheellämme oli jo aikaisempaa hyvää kokemusta lasten kanssa yhdessä workshoppaamisesta.
Seuraavaa vaihetta sparrailtiin yhdessä porukalla itse perheen pään, eli konsultin johdolla. Lopulta päädyttiin työskentelymalliin, jossa jokainen sai napata listatuista arkiherkuista neljä. Tämän jälkeen lisättiin vuorotellen yksi ruoka paikalleen viikkokalenteriin. Kun paikat oli täytetty, tehtiin muutama korjauskierros, jossa jokainen sai vaihtaa kahden ruoan paikkaa. Kierroksia tehtiin muutama ja taistelu nuudeleiden ja pitserian paikasta meinasi käydä jo tuliseksi kahden nuorimman kesken. Lopputuloksena oli kuitenkin konsensus ja ruokarauha. (Vihdoinkin!)
Nyt on käynnissä viikko 3, päivä 3, eli nachopeltipäivä! On muuten narina vähentynyt, ellei jopa loppunut. Esikoinen auttaa kokkailuissa ja pienemmät kattaa pöydän pyydettäessä. Muutos on niin järjettömän iso, ettei todeksi uskoisi. Kyllä se on palvelumuotoilu ja osallistaminen joka kannattaa!
Ensimmäiset ruokalistaviikkomme listasin alle. Nopeita ratkaisuja ei kuitenkaan onneen ole, vaan kannustan jokaista perheettä workshoppaamaan yhdessä. Pitää vain luottaa prosessiin ja perheeseen palaa seesteinen järjestys ja perheenjäsenten välille hyvä tahto.
1. V I I K K O
ma: lihapullat ja perunamuussi
ti: nuudeliii!!!! (Kuten nuori herra asian post it -lapullaan ilmaisee.)
ke: kiinalainen hapanimelä kanakastike ja riisiä
to: ranskalaisia ja kananugetteja
pe: butter chicken & naan-leipää
2. V I I K K O
ma: kana-avokadoquasidillat
ti: lihaperunasoselaatikko
ke: ruishampurilaiset
to: salaattia (sisältää mm. fetaa ja mustikoita)
pe: konsultin pitseria
3. V I I K K O
ma: täytetyt uuniperunat
ti: hot dog + salaatti
ke: nachopelti
to: pestopasta + salaatti
pe: kanalasagne
4. V I I K K O
ma: pasta bolognese
ti: makkararisotto
ke: Hilkan lempeä (aka kinkkukiusaus Hilkka-tädin reseptillä)
to: makaronilaatikko
pe: kalakeitto