1.3.2012

Miksi nainen aina rakastuu renttutaloihin?

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin? Laulu ei päde minuun. Miksi rakastua renttuun, kun voi rakastua suomalaiseen diplomi-insinööriin? Sain kaupanpäälliseksi vielä kotikonsultin, joten olen kauppaan erittäin tyytyväinen. Jokin retkugeeni minullakin on, sillä hoivaamisviettini saa syttymään renttutalot. Lahotalot. Autiotalot. Vanhat talot. Mitä kuluneempi maali ja mitä lahompi yleisilme, sitä varmemmin minun pääni kääntyy. Sinut jos omakseni saisin, niin kyllä sinut kunnostaisin. (Riimi!)



En ole downshiftaamisen uhri. Rakastin autiotaloja jo lapsena. Kotipaikkakunnallani on useita vanhoja rakennuksia, joiden korjaamisesta haaveilin. Kaksi ihanaa mansardikattoista taloa joku kunnostikin. Kaksi kivinavettaa purettiin. Yksi pieni mummonmökki huutaa uutta kesäasukasta edelleen. Näin muutamia mainitakseni. Suunnittelinpa hankkivani isona myös muun muassa Louhisaaren Linnan, mutta en minä oikeastaan sitä enää. Kun siellä kummitteleekin. Ja lämmityskulut olisi varmaan aika huimat.

Kaipuu lahon talon emännäksi on koko ajan suuri. Välillä pienempi, välillä suurempi. Juuri nyt kuume on yli neljänkympin. Tarvitsen omia tupajumeja.



Näissä kuvissa on ihana Lemun vanha talouskauppa. Kaunis on. Tuo lasikuisti. Ja omenapuiden katveessa pilkottava kaivo. Ihana on. Sopivasti renttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti