Haamujuhla

Tänään on vuoden suurin juhlapäivä. Äh, ei tietenkään halloween, vaan meiksin synttärit! Paljon onnea mä!

Halloween ei kuulunut suomalaiseen juhlakarttaan omassa lapsuudessani. Jos talviaikaan siirtyminen sattui omalle synttäriviikonlopulle, oli se jo eksoottista ja ihmeellistä. On ollut perin kummallista kuluneen kymmenen vuoden aikana nähdä, miten vuosi vuodelta halloweenit valtaavat enemmän ja enemmän tilaa ja saa enemmän ja enemmän juhlijoita. Juhliminen on aina kivaa, mutta tämä juhla ei istu ja maistu. Kyse ei ole siitä, että se pilaa meiksin synttärit. Eikä siitä, että vihaisin kurpitsoita - päin vastoin, olen ensimmäiset kesätyöni tehnyt kurpitsapellolla istutushommissa. (No okei, vihaan kurpitsoiden istuttamista. Vieläkin sattuu selkä.) Jotenkin juhla on Suomessa päälleliimattu, irrallinen. Irrationaalinen. Muovinen.



Kotimaisessa lehdessä oli pari vuotta sitten kiva variaatio halloweenista. Siinä halloweeniä oli kotoistettu ja nimettykin haamujuhlaksi. Se kuulostaa paljon toimivammalta. Pitäisikin kaivaa lehtileike esiin ja koota sen parhaita paloja. Vaikka haamujuhla kotoisa olisikin, niin silti herää kysymyksiä? Mihin me tarvitsemme haamujuhlaa? Eikö rapujuhlat, sadonkorjuukarkelot, kekrit ja pyhäinpäivät riittäisi? Vai olenko minä vain vanha ja muutosvastarintalainen?

Jos ja kun halloween on tullut jäädäkseen, se pitää ottaa haltuun. Siinä projektia purtavaksi ja toteutettavaksi vuonna 2012. Tänä vuonna jatkan kuitenkin perinteisellä linjalla, eli paljon onnea mä ja kakkua pöytään!



Syyslomalla olimme Tanskassa. Kööpenhaminan Tivolissa oli kivaa kurpitsameininkiä ja sieltä tämän jutun kuvat.