Vapun kynnyksellä on aika nostaa malja pääsiäiselle ja ystävyydelle. Vietimme nimittäin niin ihanan pääsiäisen, että sille voi pitää puheen jos toisenkin. Olen aiemminkin kirjoittanut, että pääsiäinen on ihan paras pyhä, jonka voi muokata itselleen sopivaksi ilman liian suuria perinnetaakkoja. Mämmi kainalossa sohvalla tai isolla porukalla lammaspaistin kimpussa, molemmat ihan yhtä hyvät.
Tänä vuonna juhlimme yhdessä ystäväperheiden kanssa pitkän pöydän ääressä. Kuusi aikuista ja kymmenen lasta. (Joista minä nukutin 8/10!) Oijoi, tähän pääsiäiseen minulla ei ole tarpeeksi suuria sanoja! Ystäviä kuin perhettä, hyvää ruokaa ja ympäri taloa juoksevia lapsia. Juuri sellainen pääsiäinen, että sydän hymyilee edelleen.
Tämä kuva illallispöydästä on ystäväni ottama.
Ohjelmanumerosta vastasi lapsikatraan koululaiset, jotka organisoivat aivan mahtavan pääsiäisradan muille lapsille. Aikuiset oli valjastettu rastipisteille leimaajiksi ja jokainen aikuinen sai asianmukaiset ohjeet kirjallisesti. Leimoista muodostui salasana, jota tarvittiin, kun lähdettiin porukalla hakemaan velhon luolasta pääsiäisaarretta. Joulupukki on niin passee. (Eiku hetkinen, pääsiäisvelho onkin se sama jätkä, joka oli jouluna pukkina!! )
Lounaalla lautasella oli jänö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti