6.3.2015

Vaatehuoneesta makuuhuone



Meidän asunto on myynnissä. On ollut hurjan hienoa nähdä oma kotinsa ja sen parhaat puolet vieraan silmin. Meillähän on ihana koti! Miten sitä aina turtuu ja sokeutuu sille, joka on liian lähellä? Olen ihastunut uudelleen kotiimme niin paljon, että jos meidän asunnonvaihto meneekin plörinäksi, minua ei todellakaan haittaa jäädä tähän kotiin, koska tää on vaan niin mahtava!



Vaatekaapin muuttaminen aikuisten makuuhuoneeksi oli tämän asunnon kreisein juttu. Meillä oli kalkkiviivoilla kaksi saman taloyhtiön asuntoa, jotka olivat pohjiltaan miltei identtiset. Oli tämä hyväkuntoinen kolmio, joka vaati vain pientä pintaremonttia. Oli rempattava neliö, joka oli vain neljä neliötä isompi kuin tämä kolmio. Kieltämättä houkutti valita neliö, jonka saisi laittaa kokonaan uusiksi kylppäreitä ja keittiötä myöten. Samalla olisi kuitenkin valinnut pienemmän eteisen, pienemmän olohuoneen ja pienemmän keittiön, josta ei ollut kulkua olohuoneeseen.

Valitsimme siis yhteiset tilat ja luovuimme yhdestä makuuhuoneesta. Ensin ajatus vaatekaappiin muuttamisesta oli läppä, mutta pian ajatus tuntui hyvältä. Miksi ei?! Ennen tarjouksen tekemistä mittasimme kaapin ja sinne loksahti juuri sopivasti 160 senttiä leveä sänky. Täydellistä!

Yllätys olikin suuri, kun asunnon ostettuamme huomasimme, että vaatehuoneessa oli hyllyjen takana piilossa hormi, joka pienensi sängyn koon 140 senttiin... Arvoitukseksi jää, olisimmeko ostaneet asunnon, jos olisimme tienneet sängyn koon muuttuvan. (Kyllä, selkä on hieman kankea, jos aamulla sängystä herää neljä henkilöä.)

Kaappihuone on ollut lempiprojektini, jonne valitsin suosikkitapettini (Cole & Son: Cow Parsley) ja huoneen linjan valitseminen oli tärkeä päätös. Olen sydän verillä etsinyt tapetin kaveriksi täydellisiä tekstiileitä ja myös löytänyt niitä. Täydellinen jackpot löytyi kuitenkin tammikuussa, kun hain Marimekon alennusmyynnistä ihanan Kurjenpolvi-kuosisen pussilakanan. Tyynyiksi loksahti Annon pellavaiset pallot. Olin tuskissani tyynyliinavalinnasta, sillä sen piti sitoa yhteen kaksi isokuvioista ja voimakasta kuosia. Sitten muistin, että Kesikon tuoma tyyny oli kerran näyttänyt ihanalta tapettia vasten ja se oli siinä.

Se oli siinä! Kurjenpolvi on konstailematon kuosi, joka antaa kaappihuoneelle anteeksipyytelemättömän luonteen. Nyt jätän aina kaappihuoneen oven auki, sillä oven takana on mitä ihanin tila, jonka kuuluukin siellä olla. Aiemmin ihan salaa häpesin tätä huonetta ja usein laitoin oven kiinni, jos meillä oli vieraita.

Seinällä on kuvia häämatkalta ja vanhan ystävämme ottama ja vedostama kuva meistä, kun olimme vain muutaman vuoden päälle 20. Aikeeni on otattaa meistä uusia kuvia, mutta valokuvaajan valinta on vaikeaa!

Kaksi vuotta kaapissa, miltä nyt tuntuu? Puolison mielestä huone on aivan mahtava. Ei ikkunoita, vain autuasta pimeyttä. Minäkin nukun huoneessa hyvin, mutta täytyy pitää auki, minä en kestäisi nukkua pilkkopimeässä. Olisin niin tokkurassa aamuisin, että en heräisi moneen tuntiin.

Tässä elämäntilanteessa ratkaisu on täydellinen, neliöt ovat siellä, missä niitä tarvitaan. Minulla kun ei ole juuri nyt aikaa hengailla makuuhuoneessa lukemassa kirjoja. Makuuhuone on paikka, josta lähdetään aamulla ja jonne rojahdetaan illalla. Siinä paljon neliöitä tartte.

Lapset rakastavat huonetta. Koululaiset haaveilevat molemmat, että saisivat huoneen omakseen. Ja onhan se tällaisenaankin superluukku: huone, joka on pelkkää sänkyä. Hyppiähän siellä pitää. 

Ilmanvaihdosta moni kyselee. Miten ilmanvaihto toimii vaatekaapissa ja olemmeko tehneet sille jotain? Huoneessa oli ilmanvaihto jo olemassa, joten sille ei tehty mitään extraa. Ilma vaihtuu läpi yön, eikä huoneesta ole tukala herätä. 

Lähtisinkö samaan uudelleen? Kyllä, jopa 140-senttisellä sänkyllä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti