Sirkussynttärit!

Tämä on ihan käsittämätöntä. Tuossa kynttilässä on luku kahdeksan (8), vaikka kuinka hieron silmiäni. Aika juoksee eteenpäin, kirii kirii, eikä pysähdy ollenkaan.  Aikana ennen lapsia odotin viikkoja seuraavaa Hesarin Kuukausiliitettä. Nyt Kuukausiliite kopsahtelee luukusta jatkuvasti, uudestaan ja uudestaan. Kuukaudet juoksee eteenpäin kuin päivät. Lasten synttärikakkujen kynttilät vain kasvavat - epäilen vuosia omaankin mittariin tulevan luvattoman paljon.

Innoitus kasivuotiaan kaverisynttäreitä varten etsittiin sirkuksen hulinasta. Kutsukortteihin leikattiin ilmapalloja ja liimattiin karnevaalitarroja. Vieraat saivat pikkusiskolta juhlahatun. Ruokalistalla oli hodareita ja ranskalaisia, popparia, vaahtokarkkeja ja tikkarikakku. Lahjat piilotettiin Ruutuässä-henkisesti piiloon ovien taakse. Liimattiin sirkuspellelle huopanenä ja yritettiin heittää minuutissa mahdollisimman monta pelikorttia kattilaan. Se oli vaikeaa, mutta onnistuneet saivat raivoisat aplodit. Lopuksi ongittiin ja kotiin lähdettiin kolme Hubbabubbaa suussa.

Joulu 2012 maalla

Joulusta kirjoittaminen tammikuun 10. päivä on jo melkein laitonta. Rikesakkojenkin uhalla palaan vielä jouluun, jonka vietimme maalla, mummun vanhassa talossa, jossa mummua ei enää ollut.

Ei mitään ihmeellistä, ei väriteemaa kattauksessa, ei Stokkan lasipalloja kuusessa. Oli juhla, perhe ja suku, sisällä rintamamiestalon syleilyssä, missä askel natisee portaissa ja vessassa lyö päänsä vesivaraajaan. Siellä syötiin Arabian kukkalautasilta niin kuin aina. Siellä pienin nukkui laatikkosängyssä niin kuin aina. Siellä kaadettiin latvakuusi ja koristeltiin se niillä koristeilla, jotka ullakolta löytyivät. Lapset laskivat kuusen kaikki 33 käpyä.





Aamu valkeni kauniina ja kuulaana yläkerrassa. Vanhan kanalan takaa hohki aurinko ja lumikiteet olivat koristelleet rappukäytävän ikkunan juhlaan. Saunan piipusta ei vielä tuprunnut joulusaunan savu. Aamulla käytiin kirkkomaalla, sytytettiin kynttilöitä ja muistettiin.





Joululounaaksi tehtiin maa-artisokkakeitto, joka syötiin muhkuraisena, koska talossa ei ollutkaan sauvasekoitinta. Uunissa paahtuivat hunajaiset punajuuret päärynä-aurajuusto-punajuurisalaattia varten. Eripariset tuolit ympäröivät joulupöytää, että kaikki mahtuisi. Tokaluokkalainen oppi sytyttämään tulitikun ja kynttilän.



Keittiön seinällä roikkuu suvun entisten vispilä. Itse väännetty, kauniimpaa designia kuin moni nykyvispilä.





Joulupukin odotus sai jalat vispaamaan. Vähän vaille neljä piti jo rauhoittua  kannettavan edessä, kun odotus kävi sietämättömäksi. Onneksi Facebookista löytyi kuvallinen tieto, että nyt Joulupukki on poronsa kanssa Rukalla ja tulossa etelään. Ennen jouluruokaa kopisi vihdoinkin porstuassa. Kylmästä liittyi seuraan karvalakkinen ja parrakas vierailija, jonka partaan ilkikurisin lapsista liimasi teipin. Vetää ei silti silkohapsi uskaltanut.








Tällä kertaa Joulupukki muisti myös hieman tuhmempia lapsia, kuten nuorimmaista lautasten paiskojaa, jonka rikkinäisten lautasten saldo on ilmeisesti muistikirjassa matkannut Korvatunturille...

Illalla syötiin kalat, kinkut ja laatikot, myöhemmin nukahdettiin talon rauhaan. Joulupäivänä jo ajettiinkin takaisin etelään ja vietettiin kalsarihenkinen lököpäivä. Vietnamilaiset kääryleet vaihtuivat lennossa itu-lohisalaattiin, kun riisipaperia ei ollutkaan.

Sellainen oli joulu 2012.

Joulu Pohjanmaalla

Joulu kaksi vuotta sitten oli poikkeuksellinen. Vuokrasimme silloin veljeni perheen kanssa vanhan puutalon Pohjanmaalta ja vietimme rauhallisen ja kiireettömän joulun kaukana etelän hulinoista ja arjen varjoista.

Laurilan Wisiitti Teuvalla oli aivan täydellinen paikka viettää joulua! Kovat pakkaset pakottivat viettämään joulunpyhät sisällä, mutta näissä rakkaudella laitetuissa huoneissa se oli vain ilo. Oli ihanaa kattaa pöytä itselle uusilla astioilla, nauttia rauhallisesta joulusta samalla kun jugend-takassa räiskyi tuli ja urkuharmonista painettiin säveliä.

Syötiin herkkusia, suolaisia ja makeita. Pelattiin Unoa ja kisattiin Arvaa Kuka? -pelin mestaruudesta. Illalla ohjelmaa tarjosi nuorten miesten traktoriralli. Aika lujaa niillä pääsee.

Tämä oli ihana joulu, näihin kuviin on ihana palata.

Jean Sibeliuksen päivä { hyvä pyhä }

"Minä olen kuin lasiprisma - kaikki riippuu siitä missä valaistuksessa minut näkee. Sinä olet timantti. Sinä loistat pimeässäkin."

Meillä on kaveriperheen kanssa ollut jo useana vuonna tapana viettää hyvää pyhää. Sellaista kivaa ennakko-odotuksetonta pyhäilyä, jolloin pukeudutaan parhaisiin, laitetaan ja syödään hyvää ruokaa. Yhtenä vuonna vietimme baskien kansanjuhlaa ja toisena herkuttelimme amerikan herkuilla, näin paria mainitakseni.

Viime lauantaina oli Jean Sibeliuksen päivä.

Tämän kertainen inspiraatio oli aivan valtavan hauska! "Viineissä jo väri inspiroi häntä: Frascati-viini Roomassa oli hänestä kullankeltaisuudessaan kuin "Horatiuksen oodi", ja lintupaistin punaviinikastike oli parhaimmillaan vasta, kun "iloinen C-duurinen punaväri" oli muhinut tarpeeksi "melankoliseksi" eli tummaksi." (lähde)

"Kotona Aino Sibeliuksen suuri virkistyksen ja huolenpidon kohde oli myös puutarha. Sen kukkaloistosta hän iloitsi, mutta myös käytännön tuloksista: vihanneksista perhe sai ruokapöydän antimia ja omenoita palkittiin näyttelyissä asti." (lähde)

Lopullinen menu muotoiltiin Krapin Sibeliuksen valintoja -kokonaisuudesta. Suunta oli kuitenkin kirkas. Olisi oltava melankolista punaviinikastiketta C-duurissa, riistaa ja jälkkäriksi omenaa jossain muodossa. Alkuun leipäsiä. Skoolattavaksi Sibeliuksenkin kaapissa ollutta Moetiä.

• savuporoleipäsiä muhkealla saaristolaisleivällä (savuporoa, smetanaa, pippuria ja sitruunaa)
• Ninnan pintapaahdettu graavilohi ja wasabi-avokadotahna (Glorian ruoka&viini 8/2009)

• hirven sisäfilettä
• punaviinikastike
• paahdettuja perunat ja omenat (Glorian ruoka&viini 8/2008)
• pähkinäiset ruusukaalit (Glorian ruoka&viini 8/2008)

• omenaterriini (hs.fi)
• tarte tatin omenoista (Olivian Täydellinen ohje) ja valkosuklainen semifreddo (Pirkka)
• juustolautanen

Oli ihan mielettömän herkullinen pläjäys! Erityisesti wasabi-avokadoleipäset ja tarte tatin sai sukat pyörimään jaloissa.

Ruokailun alussa tyttö piti esitelmän Sibeliuksesta. Sai itse idean, innostui, guuglaili, kirjoitti esitelman ja löysi vielä Finlandia-hymninkin soimaan taustalle. (Aika hyvää työtä on kakkosluokkalaisen opettaja tehnyt tämän puolentoista kouluvuoden aikana. Minulla taisi olla vastaava esitelmävalmius vasta lukiossa.) Tyttö harjoitteli moneen otteeseen yksin huoneessaan ja piti meille kenraaliharjoituksen. Tällä valmistautumisella oli selvää, että esitys meni nappiin itse juhlapäivänä.

Levylautasella oli Jannen (meidän tuttujen kesken) tuotantoa. Taisi iltasella muutama sikarin savukiehkurakin nousta tähtitaivaalle.  Pimeässä räpsin kuvia vain alkupalaleipäsistä - ja pikkuäijän rusetista.

Oli hyvä pyhä! 

Maatuskajoulu

Vuonna 2009 vietettiin merkityksellinen joulu. Se oli nimittäin ensimmäinen vaihe projektiamme Joulunkaappaus. Aihetta sivusinkin jo viime vuonna kirjoituksessa Aattopaastokapina. Olimme niin koviksia, että monia vuosia haudoimme hiljaisesti kapinaamme, kunnes vuonna 2009 päätimme vihdoinkin nousta barrikadeille. Nyt on loppu ravaaminen! Nyt on loppu aattopaastoaminen! Nyt on aika ottaa joulu haltuun ja kaapata se!

Kuten kaikki nuoret perheet, olimme täysin kyllästyneitä siihen, että joulu toisensa jälkeen kului kyläpaikasta toiseen kiiruhtaessa, hoppu niskassa, muiden nurkissa. Ei aikaa pysähtyä, ei luoda omia jouluperinteitä.

Vuonna 2009 oli aika kypsä kaappaukselle. Kalaherkut siirtyivät lounaspöytään, laatikot ja muut jäivät iltaan. Kokoonnuimme veljeni perheen luokse nauttimaan joulusta ja joulurauhasta. Käly oli koristellut ihanan muhkean kuusen kauniisti, maatuskat värittivät joulun. Tarjoilupöytään nostettiin viisihaarainen kynttelikkö. Herkuista ja seurasta nautittihin. Joulupukki kävi jo ennen jouluillallasta, että kenelläkään ei ollut juhlapöydästä kiire muualle kuin leikkimään uusilla leluilla.

Ihana joulu.

Seuraavana vuonna oltiinkin vielä hurjempia: vuokrattiin talo Pohjanmaalta ja  ajettiin sinne lumessa ja tuiskussa joulunpyhiksi. Siitä lisää ensi kerralla.

Tonttulakki

Tonttulakkien tarve yllättää aina. Päiväkodissa on tonttujuhlat, lippukunnalla puurojuhla ja edellisenä iltana nousee kylmä hiki otsalle, kun huomaa unohtaneen tapahtuman ja tonttulakkien hävinneen viime joulun piirileikeissä tai joululaatikko on varaston perukoilla ties missä. Kauppaan ei ehdi ja sydän murtuu pelkästä ajatuksestakin, että joutuu aamulla katsomaan lakitonta lasta kulkuspäiden joukossa.

Pari kertaa kuluneiden vuosien aikana olen ommellut illalla tonttulakkia jälkikasvulle ja yrittänyt löytää kangasvarastoista (jotka ovat kyllä mittavat) edes välttävästi jouluhenkisiä kangaspaloja. Tämä on yksi niistä. Viime vuodelta. Siitä tuli oikeastaan tosi kiva. Kehtaa käyttää, eikä edellisen illan tuskanhiki näy. Onneksi.

Nyt on siis aika etsiä tonttulakit, ettei taas ommella perinteiseen malliin.