Aattopaastokapina

Suvun nuoriso-osaston kanssa olemme monet kerrat hymähdelleet kaikkien kotona vallinneeseen joulupaastoperinteeseen. (Kyllä, olemme keski-ikäistä nuoriso-osastoa. Otannan laajuus: kolme perhettä.) Joulupaastoon kuuluu aamiaiseksi riisipuuroa, kanelilla tai ilman. Luumusopalla tai maidolla. Joku onnekas saa mantelin. Sitten aloitetaan kituuttaminen. Nälkä kurnii jo joulurauhan julistuksen aikaan, mutta ruokaa saa vasta illalla, kun aloitetaan juhliminen. Sitten ruokaa syödäänkin päivän aikana kerättyyn nälkään ähkyyn asti.

Olemme olleet hurjia ja taklanneen tuon vallitsevan perinteen. Koska olemme vastaan a) nälkää ja b) ähkyä, meidän jouluumme päivän paasto ei enää kuulu. Aikamme pyörittelimme kapinaamme, mutta jo pari vuotta olemme jakaneet joulupöydän kahtia. Lounaalla herkutellaan kaloilla, illalla isketään kinkku ja laatikot pöytään. Verensokeri pysyy tasaisena koko päivän ja ruokakin maistuu paremmalta.

Miten teillä on taklattu aattopaaston loukko? Vai paastoatteko tyytyväisenä, kun tiedätte, että illalla napit lentelee seinille?







Nämä tunnelmat ja menu on joululounaalta 2009. Nam. Harmi, ettei aattoillan 2009 menuta ole enää tallella. Vuoden 2011 on kuitenkin valmis! Tänä vuonna mennään näillä.

Kalalounas
- graavisiikaa
- sitruuna-smetanasilliä
- kylmäsavu-/graavilohi
- loimulohi
- lohimousse
- lihapullat ja karpalohyytelö
- puikulat
- salaatti
+ suklaamuffinssi mukista

Aattoilta
- kinkku
- raparperichutney
- porkkanalaatikko
- lanttulaatikko
- vuohenjuusto-bataattilaatikko
- herneet
- waldorffinsalaatti
- oliivi-perunasalaatti
+ jäisiä karpaloita ja kinuskikastiketta

Aikuisten iltapala
- toast skagen

Joulupäivän lounas
- blinejä mädillä, punasipulilla, smetanalla ja katkarapuhässäkällä ja lohimoussella
- lapsille amerikkalaisia pannukakkuja

Lahjapaketti tapetista

Viime vuonna käytin lahjojen paketointiin arkistoihin kertyneitä materiaaleja. Lahjoja kääriytyi silkkipaperiin, tapettiin, pitseihin ja satiininauhoihin. Ihanin yhdistelmä syntyi ruskeasta lahjapaperista, tapetista, pitsistä ja helmiäispaperista, jota muuten käytettiin häidemme kiitoskorteissa vuonna 2003.

Täksi vuodeksi ostin ihan oikeaa lahjapaperia. Sitä käytettäköön, ellen intoudu työstämään jemmoista löytyvää isoa säkkikangaskasaa lahjasäkeiksi.

Joulukortit

Ehdittiinpäs! Innostus joulukortteihin tuli Assan kovimmalta Kakelta, eli Käen Ässältä. Varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan. Yleensä Ässälässä ei jaella askarteluvinkkejä, vaan nauretaan maha kippuraan ja sukat suoraksi.

Joulukorttiprojektit pyrin pitämään aina mahdollisimman yksinkertaisina, sillä yksinkertaisinkin malli on työläs, kun niitä pitää tehdä kymmeniä. Eikä määrässä edes auta lapsityövoima, näissäkin korteissa ekaluokkalainen kirjoitti ja nelijävuotias lisäsi kakkupaperin reunoihin bling-blingiä. Välillä yksinkertaistaminen on tarkoittanut sitä, ettei kortteja ole lähetetty ollenkaan tai on turvauduttu valmiskortteihin. Parin välivuoden jälkeen kortit on kuitenkin saatu viime vuosina taas matkaan.

Marjapuuron värinen villatakki

Kuva: Taina.nu



Villa on aarre. Kerällä, vyyhdillä, puikoilla. Se hivelee silmiä, silittää sormia ja hellii sydäntä. Todellinen aarre villa on neulottuna. Uutena ja vanhana, sillä villa ei mene ikinä pois muodista!

Tämä marjapuuron värinen villatakki on aikoinaan neulottu lämmittämään minua. Mummu neuloi, vaikkei enää tarkkaan nähnytkään kohdistaa kuvioita ja hihatkin ovat eri mittaa. Ajan kuluessa on marjapuuron värisiä nappeja korvattu muilla napeilla alkuperäisten hukkuessa. Nyt miltei kolmenkymmenen vuoden jälkeen villatakki lämmittää minun lapsiani.

Mummu kuoli, kun olin kolme. Minulla on mummusta muutama muisto, jotka eivät niinkään ole muistoja tapahtuneista, vaan muistoja tunteista. Siitä, miltä tuntui - iholla ja mielessä - olla mummun vieressä. Hyvältä tuntui ja tuntuu edelleen. Hellältä, rakastetulta.

Maya-synttärit

Kun Maija täytti 7 vuotta, järjestettiin koulukaveruksille Maya-synttärit! Intiaanisyntymäpäivien kutsukorttimateriaaliksi päätyi kirppikseltä ostettu kirja, jonka sivuista leikeltiin sulkia. Paras lopputulos tuli liimaamalla kaksi sivua yhteen, jolloin leikkaukset nousivat paremmin esiin.



Toteemipaaluja tehtailtiin tyttöporukalla yhdessä. Etsimme verkosta sopivia hahmoja ja maalasimme ne peiteväreillä. Samassa tehtaassa maalattiin myös kiviä ja oksia. Ja käsiä, ja poskia... Leirinuotiolle levitettiin mummin neuloma tilkkupeitto.





Tehtailin inkkaripäähineitä, joihin sain kivasti käytettyä nauhajemman jäämiä. Heimopäällikölle itselleen tuli oikeutetusti runsas päähine. Leirinuotiolle tullessa maalattiin sotamaalaukset kasvoväreillä ja solmittiin päähine päähän. Intiaaninimi saatiin, kun lempieläimeen arvottiin adjektiivi. Juhlissa nähtiin muun muassa Juokseva Siili, Tanssiva Kettu, Soutava Koira ja monia muita.

Synttäreiden loppupuolella tanssittiin sadetanssia The Paper Kites'n Featherstone-kappaleen tahdissa ja hengessä. Komeat askeleet ja sadehuudot saivat kuin saivatkin sateen aikaan. Juhlien jälkeen siivoamisen määrä oli massiivinen ja edelleen höyheniä tupsahtelee esiin sieltä ja täältä, mutta kyllä se oli yhden Ikea-tyynyn arvoista!







Herkkupöydän keskipiste oli piparitiipii. Tukikeppeinä oli kanelitankoja ja koristeena tähtianista. Pöytä oli katettu säkkikankaalle, jota koristi maalatut kivet, kepit ja kävyt. Sankarituoli koristeltiin tänä vuonna teeman mukaisesti tilkkupeitolla. Pöydän ylle virittelin kankaan tuomaan enemmän majatunnelmaa.



Tähän kuvaan, tähän tunnelmaan. Olipa ihanat juhlat.

Intiaanitiipiin nousu ja tuho

Intiaanisynttäreitä varten innostuin tekemään piparkakkutiipiin. Projekti oli tosi hauska ja lopputuloskin varsin kiva, huomioon ottaen, ettei piparkakut ja piparkakkutalot ole aiemmin kuulunut repertuaariini. Tiipiin suunnittelu ja kasaaminen oli niin hauskaa ja kutkuttavaa, että tälle joululle on saatava vielä joku piparkakkurakennelma. Ehkä seuraavaksi kuitenkin ihan vain talo.

Mansikkamäki on yksi suosikkiblogeistani. Hänen antinsa leivossaralla on ilmiömäinen. Suuret kiitokset Intiaanitiipiin noususta kuuluukin Eben ylöskirjaamilla ohjeille. Tuhosta vastasi pöydällinen seitsenvuotiaita, ja se on jo oma tarinansa se. Nopeasti katosi tiipii.