20.9.2012

Tainan vauvakutsut rannalla





Kuten jo aiemmin vinkkasinkin, niin sanat eivät oikeasti riitä kertomaan oikeaa totuutta näistä kemuista. Vauvakutsut merenrannalla oli ihanien ihanat, aivan mahtavat. Sen siitä saa, kun on grilli ja jutut kuumana. Mutta aloitetaan ihan alusta...

Pari viikkoa sitten lööpit hehkuttivat pientä intiaanikesää. Liikkeemme olivat supernopeat. Parissa päivässä olikin kasassa vauvakutsut ulkoilmassa, merituulen hellimänä, grillin lämmössä.

Odotukset sään suhteen eivät silti olleet suuret, sillä grillipaikka sijaitsi erittäin tuulisella niemenkärjellä. Menu suunniteltiin mahdollisimman lämpimäksi, penkeille sijattiin retropeitot eristeeksi, nurkkiin rullattiin villahuopia hytisiviä lohduttamaan, odottava äiti ohjeistettiin pukeutumaan mahdollisimman lämpimästi. Päivän valinta onnistui kuitenkin yli odotusten. Kahden sadepäivän välissä oli ihana, leuto, lämmin, suloinen päivä - aivan täydellinen vauvakutsuille meren rannalla. Illaksi jopa tuuli seisahtui ja antoi villapeittojen olla rullalla käyttämättöminä.

Grillikatokselle siis levitettiin sekalaiset vanhat retropeitot, kattoon nostettiin kirppispitseistä ja risukranssista tehty pitsikruunu. Pöydälle levitettiin suloinen pöytäliina, erilaisiin lasipurkkeihin aseteltiin krysanteemeja ja Tainan suosikkeja pietaryrttejä, joita vielä muutama löytyi katoksen viereltä. Pöytäliinaa koristi ja piti paikallaan kauniit kivet, jotka loppuillasta saivat ihan uuden merkityksen.

Alkumaljoina nautimme minttukaakaot vaahtokarkeilla. Alkoholiton minttukaakao tehtiin sulattamalla pätkiksiä kiehuvaan veteen.





 



Ruoat muhi grillissä, sitten kun viides yrittäjä sai sen vihdoin syttymään. Tällä kertaa tarjolla oli
  • lämpimiä kasviksia fetaraidalla,
  • limemarinoituja kanavartaita,
  • halloumia,
  • feta-perunasalaattia omenalisällä ja
  • kauravarrasleipää
Ai että! Kyllä nyt herkut osui kohdilleen. Kasvikset olivat mukavan rapsakoita, halloumi narskuvaa ja Pastanjauhantaa-blogin feta-perunasalaatti kerrassaan oivallista. Jälkiruoaksi keitettiin teetä ja herkuteltiin omena-kanelimuffinsseilla.









Illan hämärtyessä kivien alta paljastui tulevalle vauvalle antamamme lahjat. Yksi toivotti vavvalle huumoria, toinen rohkeutta ja kolmas naurua ja kujeita. Oi pieni vauva, sinua jo niin porukalla täällä odotetaan ja rakastetaan. Aineettoman hyvän lisäksi annoimme tietenkin myös aineellista materiaa. Ihanan, virkatun pikkumyssyn, Småfolkin lakanat ja lahjakortin vauvaostoksia varten.











Ihanat kemut! Muuta en virka.

1 kommentti:

  1. Siis nää on ihan mielettömiä nää kuvat. Ihan tulee tippa linssiin. Ootko sä valokuvaaja ammatikses vai miten ihmeessä oot onnistunu saamaan näin kauniita otoksia?

    VastaaPoista