11.12.2013

Merirosvosynttärit



Merirosvosynttärit yhdeksänvuotiaalle. Tyttö keksi itse teeman ja olin itsekin siitä intona. Mikä on siistimpää kuin järjestää tytölle merirosvobileet? Rok! Jos olisi kesä, aurinko ja hiekkaranta, niin selvästi juhlat olisi pitänyt olla rannalla, mutta ei ollut. Oli pimeää, märkää ja kylmää.

Juhlat vietettiin koulupäivän päätteeksi. Juhlat avattiin läheisen leikkipuiston laivan kannella, jossa hörpittiin jaffat, huudettiin skål ja laulettiin onnittelulaulu seitsemällä (7!) eri kielellä. Huh. Meiksin kyvyt riittää vain kolmeen. Sitten ympäri metsää kierrettiin vihjerataa, joka johti merirosvoaarteelle.





Aarre löytyi kiven vierestä. Merirosvot olivatkin aika pahiksia, koska aarteesta paljastui K18-paukkuserpentiiniä ja tatuointeja. Hih. Paukkuserpentiinit oli ihan tuhnuja ja siinä tuli aviopuolison kanssa kerran jos toisenkin hihiteltyä nykyistä maailmanmenoa. Kohta kokistakin saa juoda vasta 18-vuotiaana.







Lahjat avattiin perinteisellä pullonpyörityksellä tai pikemmin lakkapurkin pyörityksellä. Tämä on kyllä kerrasta toiseen kiva tapa avata lahjat. Pyörityksen jälkeen jäivät vain riekaleet jäljelle.





Aluksi rosvot söivät hodaria ja kasviksia. Varsinaisessa merirosvopöydässä yritin saada hieman sellaista hiekkaista rantatunnelmaa keskelle pimeää syksyä. Merirosvoviiri oli painettu valotetulla kaaviolla ja kankaanpalat ronskisti revitty. Ote oli varsin suurpiirteinen. Ajattelin, ettei todellinen merirosvo paljon fiskarsseilla leikkelisi. Ainakaan suoraan.

















Näiden kemujen makea koostui pavlovasta, turkkari- ja mariannemarengeista, merkkareista (miltei K18-kamaa nekin! note: kukaan ei tukehtunut) ja juustosnackseista. Juustonaksut on ihan hitti. Kun on knakei ja naksui, ei synttärit voi mennä pieleen.

Mutta oi marenkia. Se oli kyllä rakkautta ensimmäisestä uunipellillisestä. Ihan älyttömän helppoa pyöräyttää ja niin kiva lopputulos. Ysivuotiaat kiljahteli kilpaa rakastavansa marenkia, kun herkkupöydän näkivät. Ja pavlova. Oi. Kyllä. Sitruunainen rapean sitkeä pohja, vaniljaista kermavaahtoa ja hedelmiä. Oi. Kyllä.









2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Sinä se olet The Juhlaemäntä nokkelien yksityiskohtien kanssa! Joka juttu aina viimeiseen asti suunniteltu...

    VastaaPoista
  2. Hih! Ja nää oli hei taas sellaiset matalan riman juhlat!

    VastaaPoista