Koristepiparit { joulu 2011 }

Päätän joulun 2011 näihin kuviin. Koristelin sydänpipareita vaaleanpunaisella pikeerillä. Ajatukseni oli laittaa niitä kaunilla satiininauhalla roikkumaan koristeeksi. No, en keksinytkään sopivaa paikkaa, kun oviaukon täytti keskimmäisen askartelemat kakkupaperilumihiutaleet. (Onpa ihana sana! Kakkupaperilumihiutale. Vielä parempi olisi kakkupaperilumihiutalepilvi!) Mutta oli piparit itsessäänkin kauniita. Valkoisessa mariskoolissa tai lempiastioillani.

Mateus on yksi suosikkiastiasarjoista. Ne ovat niin kauniita ja konstailemattomia. Olen aikamoinen astiafriikki, mutta vain yhden kerran elämässäni olen itkenyt hajonneen astian perään. Se oli Mateuksen valkoinen kannu. Itkun jälkeen kokosin itseni ja riensin kauppias Stockmannin kuppiin&kannuun hakemaan uuden. Itku pääsisi, jos nämä neliölautaset menisi rikki.

Yleensä neliölautaset ovat tarjoiluastioina, mutta tänä jouluna niiltä syötiin ensimmäistä kertaa jouluaterialla. Oi! Ne toimivat lautasina niin täydellisesti kuin olin ajatellut.



Tähän pipariin, tähän tunnelmaan. Tule joulu 2012 pian.

Raparperichutney { joulu 2011 }

Joulun yllättäjä. Maittava kaveri kinkulle ja laatikoille. Juuri sopiva särmä joulupöydän pehmeydelle. Raparperichutneystä tuli tämän perheen uusi jouluhitti, myös lasten!

Raparperichutney

• 400 g raparperia paloiteltuna
• 1 iso sipuli silppuna
• 1 rkl tuoretta inkivääriä
• 2 dl muscovado- tai fariinisokeria
• 1/2 dl vadelmaviinietikkaa tai muuta viinietikkaa
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tähtianis (laitoin 3)
• 1 kanelitanko
• pieni pala punaista chilipaprikaa
• 2 1/2 dl hillo-marmeladisokeria

Mittaa kaikki ainekset samaan aikaan kasariin ja anna kiehua hiljalleen noin kymmenen minuuttia. Kuori pinnalle mahdollisesti muodostuva vaahto. Laita jääkaappiin kiinteytymään.

Ohje kulkeutui meille anopilta, joka oli saanut sen naapurin rouvalta. Lehtileikkeestä ei valitettavasti saanut selvää, mistä ohje on alun perin peräisin.

Mutta hyvää oli! Purkki on jo melkein nuoltu tyhjäksi.

Kerta kiellon päälle { joulu 2011 }

Vielä muutama jouluaiheinen postaus, vaikka kuusi onkin se raahattu pois ja joulu suljettu laatikkoon odottamaan seuraavaa.

Joulu oli siis ihana. Aivan ihana. Jouluaattona kanssamme juhlimassa oli veljeni perheineen ja kaikki oli vain niin ihanaa ja meluisaakin. Joulupäivänä seuraan liittyi veljeni veli puolisoineen ja koko porukalla iskimme blinien kimppuun.

Olen edelleen ihan täpinöissäni, mutta tätä minä olen odottanut niin monta vuotta. Omaa joulua.

Harjoitusjoulu tämä oli ehdottomasti. Olen keltanokka jouluasioissa ja niin paljon on vielä opittavaa. Tästä joulusta eniten jäi mieleen seuraavaa.
- Anna joululle aikaa ja aloita niin aikaisin kuin vain mieli tekee. Loppiaisena joulun päättäminen on jo venyttämistä.
- Lähetä joulukortit jo joulukuun alussa. On niin tympeää, että nykyään postikortit tulevat yhdessä läjässä jouluviikolla. Jos tulee.
- Mieti makeaa. Sen pitäisi olla kevyttä, raikasta ja piristävää, raskaita torttuja ja kakkuja ei kukaan jaksa jouluruoan päälle.
- Kaiva joulukoristeet esille jo ajoissa ja anna fiiliksen johdattaa koristelussa. Joulukoristelu on treenilaji.
- Opettele polttamaan ja nauttimaan kynttilöistä. (Jeps. Minä en erityisemmin välitä kynttilöistä.)

Ruoka onnistui yli odotusten. Se oli todella hyvää. Napa sanoi ruts moneen otteeseen. Suunnitelman mukaan mentiin ja todella vähän jäi korjaamisen varaa. Kalapöytään ensi vuonna petrausta ja joulupöytään joku vinkeä punajuurisetti. Jälkiruoat jäi syömättä, kun napa ratkeili ilmankin niitä. Tappio korjattiin joulupäivänä, jolloin syötiin blinien päälle kaksi jälkiruokaa.

Parasta oli, että ruokaa oli varattu juuri sopivasti. Laatikoita ja kinkku ei ollut lautasella enää seuraavalla viikolla.

Lempikoristeet { joulu 2011 }

Lapset pääsivät koristelemaan kuusen niin kotona kuin anoppilassakin. Kuusi oli aika muhevasti koristeltu verrattuna sen harvoihin oksiin, mutta jouluna enempi on aina parempi. Ainakin tänä vuonna. Esikoinen oli pari viikkoa ennen joulua innostunut ompelemaan Enkeli-konvehteihin ripustusnarut ja kuusessakin roikkuikin sulassa sovussa omat suosikkini, konvehdit ja lasten taideteokset.

Itse kuusi oli huittislainen laatukuusi isomummun mailta. Olipa muuten varisematon kuusi!

Lempipalloni on oikealla kukkineen. Aatonaattona Etolassa odotti todellinen yllätys, kun sieltä löytyi enkeli, jonka mekko on kuin samaa sarjaa lempipalloni kanssa! Nyt suosikkeja on kaksi. Suosikkeja tukee yksinkertaiset lasihilepallot oranssina, viininpunaisena ja keltaisena. Koristeet on hamsrattu joulukoristealeista. Ilmeisesti tämä sävymaailma ei ole nyt trendikäs, kun niitä on aina niin kivasti tarjolla.





Tänä jouluna spreijattiin kuusenjalka valkoiseksi. Tykkään paljon. Erityisen kiva se on vanhan eteisenmaton raitojen kanssa. Ei perinteinen, mutta minusta kivan raikas.

Piparitalo ja siunattu pomeranssinkuori { joulu 2011 }

Piparkakkutalo. Ei mikään tiipii, mutta kyllä sen taloksi silti tunnistaa. Katon kiinnitys aiheutti turhautumista ja ehkä muutaman useamman kirosanan. Pikeeri on aivan mahtavaa ainetta, mutta kattoa se ei saanut pysymään paikoillaan. Aattoyönä sulattelin siis sokeria ja taisi siinä palohälytinkin pärähtää soimaan. Onneksi olin liikkeissäni nopea, eikä siihen ehtinyt herätä kuin mies. Naapureiltakaan ei ole tullut kommenttia rouvan keittotaidoista.

Mutta sulatettu sokeri pelasti talon. Hieman lahon, mutta sellaiset talot ovat minun makuuni.







Joulun alla testailin useaa eri piparkakkuohjetta, että löytäisin oman suosikkini. Piparit minun makuuni ovat sopivan paksuja, hieman sitkeitä, mutta ei missään nimessä rapsakoita tai liian pehmeitä. Ja niissä ei ole liian mausteinen, vaan mukavan vinkeä maku. Vinkeän makuisia pipareita leipoo muun muassa Tuula-täti, mutta en ole koskaan muistanut kysyä, mikä hänen salaisuutensa on.

Mutta nyt! Nyt on sukujen salaisuudet avattu! Salainen ainesosa on pomeranssinkuori! Tuuletuksia! Okei, luultavasti se ei ole mikään kovin suuri salaisuus, mutta omassa suvussa kiertävissä ohjeissa tuota ei ole ikinä mainittu. Tämä joulu muistetaan jouluna 2011, jolloin pomeranssinkuori löytyi.

Lapset koristelivat serkkuja varten kulhollisen pipareita.



Joulun kunniaksi lapset saivat kerrankin isot värikkäät tikkarit, joita säännöllisesti ruokaostoksilla pyytävät vinkuvat. Jouluaattona oli herkkua niin monenlaista, että tikkarit syötiin vasta eilen, loppiaisena. Parempi näin. Ovat niin kauniit, että niitä piti mielellään esillä pitkään.

Joulusauna { joulu 2011 }

Tunnustan heti alkuun, että olen hyvin noviisi joulun juhlija. Olen viime vuosiin asti juhlinut muiden nurkissa, eikä omia perinteitä ja rutiineja ole vielä syntynyt. Oman kodin jouluun olen valmistautunut jo useampana vuonna, kun olen käynyt hamstraamassa joulualeista koristeita, joita onkin jo melkein laatikollinen.

Takana on ensimmäinen joulu ikinä, jonka vietimme omassa kodissa. Huh. Ihanaa oli, aivan ihanaa. Saadapa emännöidä jatkossa monia jouluja!

Aattoaamu aloitettiin appiukon kunnostamassa pihasaunassa. Pihasauna on ihana, vaikka tällä kertaa saunaan hipsittiinkin paljasjaloin vihreää, kylmää ja märkää nurmikkoa pitkin. Maisema oli punavihreä. Aika hurja, mutta sitten kuitenkin niin jouluinen. Sitä perineistä joulunvihreää, jota joulun alla eräs rouvashenkilö kovin sanakääntein kaipaili paikallisessa Tiimarissa: "Siis miksi enää missään ei ole sitä oikeaa joulunvihreää?" Servettejä taisi rouva olla vailla, iso asiahan se tietenkin on. Juhlahullu ymmärtää toista. (Vaikka joulunvihreä alkaa teemavärinä mennä jo hieman ymmärryksen rajoille.)

Mutta pihasauna. Paras joulusauna on pihalla. Tai mummun kellarissa. Tai juuri siellä, missä milloinkin joulua ollaan viettämässä!

Voi pojat!

Voi pojat mikä joulu! Pukki oli niin kiva, että toi mulle tällaisen ihanan Minymon paidan ja Aarrekid Collectionin mösän. Juuri tällaisia olen aina halunnutkin (syödä). Muutkin lahjat maistuu maukkailta. Terveisin Vauva.

Meillä vielä lomaillaan ja downgrading-teesieni mukaan en paljoa stressaile bloggailusta, koska nyt on aika lölliä lasten kanssa, kun kerrankin löllimisaikaa on mukavasti tarjolla. Mutta pian! Joulusta pitänee rustailla muutama sananen ihan loppiaisen kunniaksi. (Kuusi kannetaan huomenna pois. Nyyh.)

Jottei totuus unohdu, niin minulla on jemmassa paljon kivoja juhlia blogattavaksi, joten löllimisen jälkeen palataan takaisin juhlien pariin!