22.8.2013

Salaattia yhdelle Satakunnassa





Ilta Satakunnassa, mummun vanhalla talolla. Tuli puusaunan kiukaassa, pitsiverhon takaa kimmelsivät illan viimeiset pilkut. Aamulla juhliin töihin koko päiväksi. Piti ihan saunakamarissa ottaa kuva uusista etuhiuksista, mutta taisi siitä tulla enemmänkin kuva ovesta.

Ihana rauha. Ilmakuivattua kinkkua ja salaattia yhdelle.





5.8.2013

Iso valkoinen seinä ja tumma taulu



Kesä oli ja meni. Syksy on kiva. Paras.

Uudessa kodissa on iso valkoinen seinä olohuoneessa. Viikonloppuna kiinnitettiin taulut, mutta seinä on edelleen iso ja valkoinen.

Kuva tytöstä. Perintökehys ja löytö Fidasta. Taulu on just sopivan laho makuuni. Rautanaulat, kangas ja laudat irvistelee. Ja se on just hyvä niin.

Taulun tarina saa tarinoimaan. Onko sen maalannut joku pöytälaatikkomaalari? Leski-isäntä, jonka henkireikä on ollut sielunmaisemansa kuvaaminen kankaalle? Vai olisiko se suuren taiteilijan salainen työ, joka pääsee uuteen loistoonsa ja viiden euron hintaan saadaan nollia lisää? (Heh.) Vai sittenkin innokkaan taiteilijan työ, joka ei koskaan breikannut? Ehkei koskaan halunnutkaan breikata?

Taulu on kiehtova. Aluksi se on vain suorakulmio, jossa on värimassoja. Kun taulun tuo valoon, se herää eloon. On maisema, on lampi. Kallio, pilviä. Yksityiskohtia. Se on synkkä taulu, mutta siinä on ripaus toivoa.

Aina on.

Sohvakin on vielä useamman kymmenen senttiä väärässä paikassa, mutta toivoa on! Siitä, että se joskus siirtyy takaisin paikalleen.





8.7.2013

Satunnainen kuva



Voihan kesä. Saakohan sitä oikein tunnustaakaan, etten oikeastaan välitä kesästä? En ole auringonpalvoja. Valkea iho on kauniimpi kuin ruskettunut. Hakeudun aina varjoon. Syön mieluummin ruokani sisätilassa kuin terassilla - ja minusta kesällä on ihan ok ja kiva olla muutenkin sisällä. Kevät on kiva, syksy on kiva. On kerrospukeutumista, tuulta ja raikkautta.

Tämän vuoden kesä ei ole minulla vielä alkanut. Yritän vimmatusti siivota työpöytää puhtaaksi, että saisin edes viikon yhtämittaisen loman. Työntohinassa kuvankäsittelyohjelmaan aukesi vahingossa iäisyyksien vanha kuva tietokoneen työpöydältä. Kuvassa on joulukoristelaatikkomme. (Miksi olen ottanut tällaisen kuvan ja miksi se oli työpöydällä?!) Tuijotin kuvaa haltioissani useamman minuutin. Nyt on helle, nyt on kiire, mutta kyllä se sieltä tulee. Syksy. Ilmassa lentelevät lehdet, lämmin marraskuu ja ensilumi. Joulu. Oi joulu. Ihan kohta, huomaamatta on taas joulu.

Virkistäviä tuulenvireitä kesäpäiviinne!

19.6.2013

Vihreä saarna



Tunnustan. Vihaan kukkakimppujen vihreitä, joilla ilmeisesti saadaan aikaan kustannuksia säästäen kokoa ja näköä. Minusta kimput ovat kuitenkin kauneimmillaan, kun vihreät eivät varasta huomiota kukilta. Tämä on tärkeä asia ja minun sydäntäni lähellä. Sano ei vihreille! Pienikin on kaunista, jos suuren hinta on vihreä!



Kuvien kimppu on ystävättärelle nimipäivänään annettu. Vihreitä on tietenkin erilaisia ja tässäkin kimpussa on yhdessä kulmassa herkkää ja kaunista vihreää. (Mikä myönnytys! Tunnustan, on myös kauniita vihreitä. Niitä vain käytetään harmillisen vähän ja kuluneesti.) Minusta on ihanaa, miten kaunis maljakkokin tulee esille, kun sitä ei ole peittämässä vihreä armeija.

Minusta on ihana asioida kukkakaupoissa, jossa sitoja näyttää työn edetessä, miltä näyttää. Silloin voimme helposti yhdessä jutella ääneen, millaiseksi kimppu muotoutuu ja molemmille jää hetkestä parempi mieli. (Näitäkin löytyy!) Sitten on niitä, jotka tekevät kimpun selkä minuun päin käännettynä. Valmiiseen kimppuun on paljon ikävämpi pyytää muutoksia ja ne yleensä tehdäänkin hampaat kiristellen. Kyllähän se minuakin harmittaa, mutta en vain halua ostaa ja viedä kotiini kimppua, joka harmittaa.

Hyvä esimerkki tästä on alla oleva pöytäkoriste ystäväni vauvakutsuille. Sain inspiraation tulkita ystävättäreni hääkimppua, joka oli näyttävä kaislasta ja orkideoista koottu kukkalaite. Kukkakaupassa oli ihanaa oksaa, jossa oli pieniä kukkia. Mieletön löytö! Hääkimpusta inspiraationsa saanut, mutta täysin uudenlainen tulkinta! Kukkivaa oksaa ja kukkia - täydellistä.

Lopputulos: vihreään hukkuva visio.



Sorry, it's not you mr. Green, it's me.

3.6.2013

Arvauskisa!



Tänään käytiin tytön kanssa Tiimarissa hakemassa kutsukorttiaineet. Helteen nuupauttama pikkuveli nukahti yöunille tuntia tavattua aiemmin, joten ehdimme ihan kaksin leimailemaan kortit. Niistä tuli tosi hienot! Aika rouhea on leimailun jälki, mutta niin se pitää ollakin, kun kyseessä on kohta kuusivuotiaan kemukortit. Pimu oli itsekin kortteihin tyytyväinen, juoksi suurin piirtein ympyrää ja heitti kärrynpyöriä askartelun jälkeen

Ette kyllä ikinä arvaa, mikä on innoituksen lähde tällä kertaa. Jos joku sen kekkaa, saa palkinnon ja juhlapuheen kaupan päälle! Kortissa inspiraatio on kuitenkin suht edustavassa roolissa. Kannustan arvailemaan kieli poskella, meiksin inspiraatiot löytyvät usein erikoisista paikoista.

23.5.2013

Luota kliseisiin - ylioppilaalle lahjaksi maljakko



Tämä ei ole maksettu mainos. Tämä on kuvakaappaus Soneran mainoksesta hesarin verkkosivuilta tänään 23.5.2013. Pitänee paikkansa, että harva valmistuvista nuorista varsinaisesti haluaa lahjaksi maljakoita ja hopealusikoita. Väitän silti, että maljakoiden kaltaiset lahjat ovat juuri niitä lahjoja, joita pitäisi antaa.

Allekirjoittanut joi ison siivun ylioppilaslahjarahoista samana iltana. Taisi olla huulilla sunrise tai sunset, kuka niitä drinkkien nimiä enää neljätoista vuotta myöhemmin muistaa. Aamun sarasteessa sunrise antoi minulle päänsärkyä, mutta lapsuudenystäväni antama kukkamaljakko ilahduttaa minua edelleen. Siinä on pidettyä vuosien varrella monia kimppuja, niin arkena kuin juhlassakin.

En olisi ikinä ostanut itselleni niin kaunista maljakkoa.

Tylsien sukulaistanttojen velvollisuus on unohtaa kirjekuoret ja lumiat, ostaa lasia, hopeaa ja astioita, kääriä ne kauniille paketille ja luottaa siihen, että kymmenen vuoden päästä lahjan arvo huomataan.

20.5.2013

Pojan funky kastejuhla { kuokkavieras }



On aika palauttaa Tiara Livingin konsepti takaisin raiteilleen: tänään päästään taas pitkästä aikaa kuokkimaan! Tällä kertaa kuokkavieras iski pojan kastejuhlaan, jossa musta-keltainen väritys antoi mukavaa funkya twistiä.

Kastepuvun helmaan kirjailtiin uusi nimi muiden joukkoon. Kastepöytää koristi sesongin mukainen valkovuokkokimppu.  Kattauksessa leikiteltiin rohkeasti keltaisella maustetulla mustavalkoisella. Ei perinteinen väriskaala kastejuhlaan, mutta niin toimiva!

Kuvat on ottanut ihana, ihanampi Taina.






























Tästä herkkupöydästä kelpasi käydä salaa napsimassa!