Syksy on parasta aikaa vuodesta. Syksyllä nautitaan yllättävän lämpimistä ja kuulaista päivistä (kuten tänään). Syksyllä syödään eväitä metsäretkellä kaatosateessa (kuten viime viikolla). Syksyllä kääriydytään kaulahuiveihin (kuten aina). Syksyllä kuuluu kuunnella Emma Salokoskea Veden alla (kuten tänään). Syksy on säihkyvän kirpsakka. Pirskahteleva. Hedelmäinen ja marjaisa. (Vaikka anopin omenapuut eivät notkukaan tänä vuonna satoa. Oharit teki myös punaherukka.)
Tänään olen hassutellut komean poikani kanssa. Kävellyt esikoiseni kanssa ja kuvannut häntä tunnelissa. Olen lohduttanut keskimmäistä, joka tipahti leikkitelineeltä. Olen lainannut pinon kirjoja kirjastosta ja nauranut kirjaston lainauskoneelle, joka onkin kirjoja rouskuttava lukutoukka.
Syksy on sulava, varma, vahva ja vakuuttava. Syksyllä kuuluu uskaltaa.
Kuka tuo iso poikavauva on??
VastaaPoistaKuuntelin minäkin Veden alla kuluneella viikolla, ihana kappale!
Mitä aiot uskaltaa?
t. Annukka
No sanopa muuta! Ihan säikähdin, kun sohvalle oli ilmestynyt vieras iso poikavauva ja se oli varastanut vielä Kaarlon lakinkin!
VastaaPoista